tiistai 28. helmikuuta 2017

Mites tää tälleen ??

Ääh !! Ei vaan millään meinaa nyt onnistua tämä blogin pito. Facebook syö aikaa ja aiheita. Ja arki karkaa kädestä, mitään en ehdi. Eli olen tainnut tulla vanhaksi. Ei vaan saa sellaista draivia päälle, ja työ syö oman energiansa minusta. Nyt varsinkin, kun työparini on poissa pitkään käden murtuman vuoksi. Ja töihin palattuaan hän aloittaa osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeensä. Syystä kyllä, sillä sairaudet ovat vieneet kunnon vajaaksi ja jos haluaa työelämässä pysyä on tämä ainoa optio siihen.
No , minulle se merkitsee enemmän paineita. Tunnen kyllä itseni sen verran hyvin, että vaikka uhoan etten ota liikaa taakkaa paikatakseni puuttuvaa resurssia, teen sen kumminkin. Vaihtoehdot eivät houkuta. Ne ovat nimittäin jonkun uuden assistentin opettamisen ja tarjolla on jotenkin vain vastenmielinen vaihtoehto. Ei nappaa, ei sitten millään. Jo se sotii minun mieltäni vastaan, että tämä uusi osaston assari on kouluttamaton vain työelämässä joitain vuosia kokemusta saanut. Kun tarjolla olisi ollut koulutettu henkilö, jolla olisi ollut kokemusta ja tuli talon sisältä. Vaan ei kelvannut. Tuskin tarvitsee sanoa, että myös hyvä ystävä minulle, joten vastenmielinen olo vain kasvoi. Olin valmis suhtautumaan neutraalisti. En kyennyt , kun vastassa oli ylimielisen oloinen nyrppynaama. Ei, me emme ole yhteistä säveltä löytäneet enkä parin kolmen vuoden työrupeaman takia jaksa edes yrittää.
Blääh, se siitä.

Hitsi että lunta tuli. Olin niin järkyttynyt , että masensi. Talvi-ihminen kun en ole sitten ollenkaan.

Kaupunki sentään yllätti meidät. Oli aurannut kävelytien auki.
Oli todella hyvä kävellä kolmikon kanssa. Joo, vaikka Onnia ei tässä kuvassa näy, on hän mukana.
Jep, kolmikko on kasassa taas varmaan tuonne toukokuun lopulle asti. Ja kiivaasti tekee tytär töitä päästäkseen takaisin kotiin, kuten hän sanoo. On ihana kuulla kuinka hän puhuu syntymäkaupungistaan kotina. Pääkaupunki työkuvioineen rassaa. Kerrankin Turku on hänen alallaan edellä kehitystä ja siksipä hän haluaa takaisin. Hän on myös kehittänyt jotain omaansa, joka nyt odottaa rekisteröintiä. Sitten hän pääsee asioissa eteenpäin. Mutta ei tästä nyt enempää. Palataan asiaan myöhemmin.




Kuvia tähän loppuun ja mietelause päälle. Tänään on kiire kampaajalle ja huomenna taas töihin muutaman lomapäivän jälkeen. sitten se arkihärdelli taas alkaa.

Kuten huomaatte, myös koirulit ovat nauttineet.
Rakkautta rekuillenne j voikaa hyvin. Nauttikaa lisääntyvästä valosta. Kevät tulee !!!!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää

Aikaa on taas kulunut, olemme jo itsenäisyyspäivässä ja joulu on tuossa tuokiossa. En tiedä olenko minään vuonna ollut joulun kanssa näin myöhässä. Ja onko mistään joulusta tullut näin köyhän tuntuinen. Kiitos vaan hallitus ihan kaikesta, kuten nyt siitä viimeisestä isosta 8 euron palkankorotuksesta. 

Meillä on sairasteltu oikein urakalla. Tiuku aloitti sen kunnon anaalivaivalla. Piti nesteyttää, koska neiti ei suostunut syömään mitää vuorokauteen eikä myöskään juoman. Antibioottikuurille pistettiin neiti illan ellillä istumisen jälkeen. Onneksi verikokeet olivat kaikki kunnossa. 
Seuraavana päivänä kotiin tullessa oli lattia täynnä oksennusläikkiä ja Onni huonossa hapessa. Ja taas vietettiin ilta ellillä istuen. Onni on haimapotilas ja huoli oli todella kova . Verikokeet oli kuitenkin hyvät, mutta haiman tilannetta varten ja että saataisiin varmuus tilanteesta lähetettiin näytteet ulkolabraan. Emme siis saaneet siihen kohtaan antibiootteja. Oli siis tiistai ja jouduimme kitumaan syömättömän koiran kanssa torstaihin saakka. Sillä välin nesteytimme klinikan nesteytyksen jatkoksi Onnia pakolla itse. Ja minä aloin antaa niin nutrigel plussaa kuin kanalientäkin, jotta poju saataisiin kuntoon. Torstaina saimme antibiootikuurin, tai oikeammin kaksi. Vatsaa varten ja haimaa varten, elli kun ei ollut varma kummasta oli kyse. Itse olen sitä mieltä, että olisipa antanut ne jo tiistaina niin olisimme päässeet taudin päälle aiemmin. 
No , Onni on palannut Onniksi ja se ihana Onnin ruokahuuto on palannut takaisin. Onni siis kitisee ruokaansa kun ei malta odottaa sitä. Voitte kuvitella kuinka se on ollut paras musiikkikipale tällä viikolla ja viikonloppuna.

Onni rentoutuu <3.

Sinne vilahti eurot poikinensa klinikan tilille ja huakasin jälleen kerran, että onpas onni kun on vakuutukset. Rahalla ei voi mitata sitä, että saa murunsa kuntoon. Mutta kyllähän näillä klinikoilla hinnat on aika ylimitoitetut minusta. Kun vertaa esim. saksan hintoihin niin summat täällä ovat tähtitieteelliset. Siitäkin huolimatta , että tässäkin kaupungissa kilpailua on asemien kesken.

Elämä on. Perheenjäsen on perheenjäsen, täysverisesti. Ei käy edes mielessäkään ettei heitä hoidettaisi, kun tarve on. Kaikki muu on toissijaista, heidän hyvinvointinsa ei.

Hyvää joulunaikaa kumminkin kaikille. Toivotaan ensi vuodesta kaikin puolin parempaa, vaikka maailma nyt kuohuukin ja ikäviäkin asioita sattuu. Yritetään antaa hyvän kiertää eikä lannistuta. 

Rakkautta rekuillenne, hellyyttä ja hyvää mieltä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lunta ja loskaa

Jep, ensin tuli lunta. Onneksi sillä tavalla varoen tänne lounaaseen, että jotenkin ehti orientoitumaan. Tyttärellä kävi huonompi tuuri, Helsinkiin se tuli rysähtämällä. Kärvisteltiin pakkasessa ja tuulessa, kiroiltiin kuin tukkijätkät. Vannoimme ostavamme liekinheittimen ja vähintään omalta pihalta sulattaa pois sen vähäisenkin lumen. Uupunut tytär ei jaksanut uhota.
No nyt sitten tulee silkkaa vettä taivaalta ja on luvattu jopa kuusi astetta lämpöä. Do You hear me mr Trump ?? Climate warming is no joke and not an invention by the chinese. 
Eli suameksi että älä sinä Rumppi houraile, tää ilmaston lämpenemine mikkää kiinalaisten keksintö oo tai huijaus.


Kuustakin on tullut superkuu. Kännykällä otettu kuva ei anna ihan oikeaa tunnelmaa, eikä se pilvenrötkäle, joka purjehti eteen just kun näppäsin. Pilvet kun häipyi, oli kyllä niin kirkas möllykkä, että oikein häikäisi.

Meillä on kolmikko kasassa taas. Tytär tuli työhaastatteluun käymään. Ei tärpännyt tällä kertaa. Halu päästä takaisin kotiin on suuri. Jos teiltä riittää muutama ponnekas toive, niin pistäkää tulemaan tänne, olis tarvis kyytipojaksi omille toiveille saada hänet lähemmäksi ja mielenkiintoisempaan työhön. Hän kun on kyllästynyt pääkaupungin tapaan hoitaa , liian kylmää kyytiä siellä tällä hetkellä. 
Täytyy kyllä sanoa, että tämän hallituksen toimesta on ajettu ahtaalle ei ainoastaan lasten ja nuorten psykiatria vaan myös vanhusten huolto.
Työkaveri on viimeisen puolen vuoden aikana taistellut sairaan veljensä puolesta raivokkaasti. Vaan törmäyskurssilla ollaan yhä edelleen. Pysyvää hoivapaikkaa ei muka löydy ja kotona on yli kahdeksankymppinen huonokuntoinen äiti, joka on kestokykynsä rajoilla. Sossut vain sönkkäävät voivoi ja levittelevät käsiään. Jos velimies menisi ihan omaan asuntoon, jos semmoinen yritettäisiin hankkia. Siihen touhuun hukkasi kotisairaanhoito ja sossu kuukausitolkulla. Ei kuunnellut omaisia eli sisarta ja äitiä, jotka selittivät kerta toisensa jälkeen ettei velimies pärjää omillaan. Ei kai se äitikään niin uupunut olisi jos  poika olisi pärjännyt.  Huoh !! Hunningolla ovat vanhukset ja huonossa hapessa eikä siitä välitä hallitus eikä kukaan muukaan jos omaisia ei lasketa. Hallitus kiristää elinolosuhteita viemällä tuhkatkin pesistä ja eikun kotinurkissa pitäisi vain olla. Pärjää tai ei. Viikon intervallijaksoille pääsee, mutta vain jos on sattunut esim. kotona kaatumaan. Saa nyt sitten nähdä, notkahtaako asia mihinkään, kun työkaveri otti yhteyttä potilasasiamieheen. Surkea, surkea on asioiden tila täällä. Samalla kädellä kun valtio meitä köyhdyttää antaa se konkurssikypsälle kaivokselle satoja miljoonia rahaa. Ei mikään ihme jos ihmisten kärsivällisyys loppuu monessa asiassa.



Tiuku matkustaa aina hienosti, Onni sen sijaan karjui kuulemma boxissa koko matkan juna-asemalle. Vasta junassa hiljeni.


Tämä lulu oli Messiselle tosi rakas, mutta vain hetken. Se nimittäin ei kestänyt parsonin kyydissä kauaakaan kun oli jo aika riekaleina. Muutenkaan en kyllä osta enää lelua jossa on vinku. Ensimmäinen asia , jonka saa tehdä on tappaa se vinku sieltä sisältä. Jatkuva vinku käy hermoille ja koirat menee ihan kierroksille siitä äänestä. Miksi ihmeessä niitä joka leluun tuupataan, en ymmärrä.

Joulu on kohta vaan kuukauden päässä. Kortit olen ostanut ja siinä kaikki. Mitään ei ole mietittynä saati tehtynä. Todennäköisesti joulu tulee ja menee ilman sen suurempia kommervenkkejä. Joulukuu on muutenkin minulle surullisten muistojen aikaa. Äiti kuoli muutama päivä ennen jouluaattoa ja isä lucian päivänä. Sen jälkeen joulussa on ollut hienoiset surun reunat. surun ja ikävän, joskin myös muistojen . 

No, ehkä se tästä. Kaamosmasennus tuppaa olemaan kannoilla niin ettei saa oikein aikaan juuri mitään. Ainakaan niin paljoa kuin ajatuksia päässä on.

Rakkautta rekuillenne ja palaillaan taas hetken päästä. Voikaa hyvin. Ei tässä pimeässä ole mitään mitä pala hyvää suklaata ei hoitaisi pois :)


maanantai 24. lokakuuta 2016

Puutarha pakettiin

Syksy on tullut, ei voi mitään. Ja tälle viikolle on uhattu jopa räntää tänne asti. En usko, kun en haluu :). Kylmyys kuristi uuden guinean lissut , vaikka niissä oli vieläkin ihanat kukat. Pakkaselle menneistä öistä lissut eivät selvinneet. Viikonloppuna sitten keräsin jätesäkit, haravat ja kanervat takapihalle ja rupesin hommiin.

Mies huhki grillin kimpussa. Kihnutti ja rahnutti ja sen urakan päälle kääri grillin ihan uuden peitteen alle pakkasen ja lumen alta suojaan. Isäntäkin siirtyi siis sisäruokintaan.
Patsaat pääsivät talveksi varastoon suojaan ja cafe Messinen suljettiin talveksi. Eli pöytä ja tuolit löysivät talvipaikkansa varastosta.

Kanervat valtasivat etupihan ruukun ja takapihan laatikot. Lehtien haravoinnissa oli melkoinen homma. sattui tuulemaan melko navakasti, eli kun sain kasan kerättyä ja hain jätesäkin, oli tuuli riepottanut kasan levälleen kuin kiusatakseen minua. Opinpa siitä sen, että jätesäkki kulki ihan samaa reittiä kanssani ja pienikin kasa lehtiä tuupattiin oitis säkin uumeniin. Mitäs siihen sanot tuuli ??!! Hah !!
Lehtiä tulee kyllä lisää koko ajan sillä omenapuu ei vielä ole lehtiään pudotellut. Omenoita on taas kori melkein täynnä, vaikka olen niitä jo systerille vienyt . Omassa pakkasessa on hillottuna omppuja ja tänä vuonna myös kokeilimme kuivata niitä. Täytyy vielä tarjota naapurin rouvalle ja sitten loput menevät varmaan roskiin. Tästä omenasta ei nimittäin ole muuksi kuin hilloksi tai piirakkaan, on sen verran kirpakka. Mutta tänä vuonna puu oli aivan täynnä omenoita. Pelkäsin etteivät oksat kestä, mutta tämä puu on sitkeä tyyppi. Hassua kiintyä puuhun niin paljon kuin olen tähän omppupomppuseen  tunteita kehittänyt. Silloin joskus, kun kävimme tätä asuntoa katsomassa, puu oli parhaassa kukassa. Se oli kuin lapsuuteni omenapuut, rakkautta ensisilmäyksellä.



Kuluneena vuonna on terveys ollut vähän sitä sun tätä. siirtyäkseni näin keveästi puutarhan hoidosta itseni hoitoon. Joka vuotinen syksyn hengenahdistusvaiva kipaisi kylään jo elokuussa. Loman viimeisellä viikolla heräsin yöllä siihen, että henkeä ahdisti. Siitä suivaantuneena  menin sitten lääkärini juttusille. Viime vuoden syksyllä samaa vaivaa hoidimme astmasuihkeen kanssa ja tarkoitus oli allergialääkityksellä ja astmasuihkeen kera häätää mokoma kiusanhenki muualle. Keuhkokuvassa silloin ilmeni keuhkoissa paljon juosteita eli arpikudosta. Keuhkokuumeen jälkiä sekä lukuisten keuhkoputken tulehdusten jälkiä, olisihan se pitänyt arvata. No suihke ei sitten vissiin ollut tarpeeksi tehokasta kumminkaan. Kävin siis tapaamassa myös keuhkolääkäriä. Hän tutki ja mietti, totesi sitten, että vaihdetaanpas tuo suihke toiseen. Ja niin sitä sitten on nuuskuteltu, vaikkei astmaa olekaan, kortisonia ja avaavaa lääkettä sisältävää astmaan tarkoitettua suihketta. Voi pojat mikä elämys,kun henkonen taas kulkee. Kortisoni on hoitanut allergioiden kiusaaman keuhkoputken ja kudoksen kuntoon ja avaava lääke puolestaan tekee juuri sitä, avaa hengitysteitä. Olen kuin elämäni takaisin saanut. Vaikka selkä on mitä on, olen pystynyt taas elvyttelemään mummohölkkää Messisen kanssa. Mikäpä on elvytellessä, kun henki taas kulkee. Enkä enää väsy töissä ollenkaan samalla tavalla kuin ennen.

Messinen on ihana mummohölkkäkaveri, joka arvostaa luontoa.

Syksyssä on ihana voimaannuttava keltainen väri, jolle tämä kuva ei anna oikeutta. Mutta kohdalle ei sattunut sellaista vaahteraa, jossa väri näkyy selkeämmin. Ruska on kaunis.
Päässä on niin paljon ideoita ja ajatuksia, en vain ole saanut niitä toteutettua, vielä. Mutta hiljaa hyvää tulee.
Olen facebookissa hehkuttanut, kuinka sen avulla löysin palasen menneisyyttäni. Eli kadoksissa olleen sukulaisen, tosin liian myöhään. En siis löytänyt häntä ajoissa voidakseni hänet tavata. Facessa on ryhmä nimeltä "postikorttien Turku" johon minut liitti yksi kavereistani. Ja kuinka ollakaan selasin sitä taas kerran ja ihastelin vanhoja valokuvia, joita ihmiset ovat sinne laittaneet. Yht'äkkiä eteeni tuli valokuva hääparista, jossa oli jotain tuttua. Nappasin kuvan ja tulostin sen katsoakseni tarkemmin ja se iski minuun kuin leka. Kysyin varovasti kuvan laittaneelta mieheltä josko se oli hänen omansa. Hän kertoi kuvan morsiammen olevan vaimonsa täti. Siinä kohtaa oli pakko kysyä häneltä oliko sattumoisin nimi Aila. Kun vastaus oli kyllä, siirryimme yksityisviestin puolelle. Kerroin hänelle , että enoni Harri oli naimisissa Ailan kanssa ja kuvan pari oli niin Harrin ja Ailan hääkuvan näköinen. Hän vastasi minulle, että kyllä maailma on pieni, sillä kuvan pari on juurikin Harri ja Aila, ja avioliitto jäi kovin lyhyeksi Harrin kaaduttua rintamalla. Minulta pääsi siinä kohtaa itku. Olimme äidin kanssa puhuneet Ailasta paljon ja tiesin kuinka äitini kaipasi häntä. Heidän yhteytensä nimittäin katkesi siihen ettei Ailan toinen mies sietänyt Harrin sukulaisia. Ei halunnut Ailan pitävän yhteyttä heihin. 
Mikä ihaninta nämä Ailan sukulaiset lähettivät minulle kuvia Ailasta ja minä heille ne muutamat kuvat, jotka minulla oli. Sain heiltä Ailan elämän tarinan, sain Ailan. En pysty koskaan sanomaan kuinka tärkeää tämä asian oli minulle ja kuinka kiitollinen olen siitä, että minulle joka olen vieras heille, he antoivat tuon lahjan. Kertoivat Ailasta sanoin ja kuvin. Kun seuraavalla kerralla käyn Harrin haudalla, voin kertoa hänelle kaiken. Ja ratkesi sekin asia, kuka oli haudalla käynyt.
Aila kuoli vuonna 2000, niin lähellä ja kuitenkin tavoittamattomissa.  Toisenkin palveluksen nämä ihmiset tekivät minulle, tutustuttivat minuun My heritage- sivustoon ja sen kautta olen nyt löytänyt myös äitini puolelta sukua. Äitini suvun tutkimisessa riittääkin minulla pengottavaa. Se on niin kutkuttavan mielenkiintoista, etten meinaa nahoissani pysyä.
Aila

Että tämmöistä tällä kertaa. Jospa jatkossa ehtisin päivittää useammin. Facebook on kova nielaisemaan  juttuja, mutta koitan parannella tahtia.

Rakkautta koiruille ,kisuille ja ihan kaikille. Iloitkaa ja olkaa ihan kakaroita välillä. Nyt on nimittäin tosi hyvä hetki hyppiä lehtikasoisssa. Viis siitä jos joku näkee. Se voimaannuttaa olla välillä kakara. Ja nauraa itselleen.

Palaillaan.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Ruusunmarjajauhe








Uusi tuttavuus toi tullessaan myös uuden tuotteen. Tuote , joka sopii niin koiralle kuin muillekin eläimille, mutta myös ihmiselle.

Olen Facebookissa seurannut sellaista sivustoa kuin "Life of Pikelet", kerrassaan ihana sivusto rescue-eläimistä. Pääasiassa koiria, mutta tälläkin hetkellä tuossa kasvattiperheessä on possu nimeltä Punk. Punk on aivan ihana possuneiti, menossa myös adoptoitavaksi eli lemmikiksi jollekin. Tämä possuneiti osaa käskystä myös istua . Elelee Pikeletin sekä Patty Cakesin seurassa, jotka ovat perheen rescue-koirat, tekee kaikkea samaa mitä koiratkin. Leikkii pallosta, nuhjaa poikien kanssa kuin olisi koira. Kerjääpä ruokaansakin samaan tyyliin kuin  Onni, mutta vaan kovemmalla äänellä.

No, Patty Cakes'llä on ollut ihon kanssa ongelmia ja hän on saanut ruusunmarjajauhetta vaivaansa. Siitä tiedosta innostuneena läksin tutkimaan asiaa ja kas, sehän on oikea aarreaitta tuo marja. Tässä tuoteselostetta:

"Ruusunmarja sisältää aminohappoja, vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja ja eteerisiä öljyjä. Se sisältää myös flavonoideja (P vitamiinia), jota keho tarvitsee ja se myös voimistaa C-vitamiinin vaikutusta.
On yleisesti tunnettua, että ruusunmarja sisältää runsaasti C-vitamiinia, mutta sen siemenet sisältävät myös välttämättömiä rasvahappoja omega 3-ryhmästä sekä muutamia muita
aminohappoja ja proteiineja. Yksi ruusunmarjan osista on galaktolipidi, jonka tutkimukset ovat osoittaneettehokkaaksi niveltulehduksia vastaan vähentäen nivelkipuja jalisäten nivelten liikkuvuutta niillä, jotka kärsivät esim. nivelrikosta tai reumasta.
Nypon+ C ruusunmarjajauhe sisältää sekä marjan että siemenet jauhettuna.
Ruusunmarjajauheeseen lisätty C-vitamiini toimii erinomaisesti suojaamalla ympäristön toksiineja vastaan, kemikaaleja, raskasmetalleja, kasvinsuojeluaineita vastaan ja näitä aineitahan löytyy sekä rehuista että ilmansaasteista. C-vitamiini lisää kilpirauhasen hormoonien tuotantoa stressiä vastaan, näitä hormoonejahan kuluu runsaasti stressitilanteessa. C-vitamiini edistää myös interferonin tuotantoa ja tämä puolestaan suojaa soluja virusten hyökkäyksiltä. C-vitamiini on tärkeä myös ihon kunnolle, sidekudosten kollageenille. "


Nypon+C-purkki sisältää 1,5kg jauhetta ja maksaa 49€.

Sitä myydään sivustolla Horsebalance. Mutta ihan mikä tahansa jauhettu ruusunmarjatuote sisältää kaiken tuon mitä tuossakin on lueteltu. Itse ostin Life:sta oman purkkini. Maksoi noin kympin. Halusin kokeilla pienemmällä purkilla ensin. Annostus on koiralle 1tl/päivä, ihmiselle sama, mutta ihmiselle voi vaivoista riippuen nostaa annosta kaksinkertaiseksi. Nivelrikkoon erinomainen tuote, ja minusta sopii myös fibromyalgiaan. Olen kokenut nyt ainakin hyväksi.

Essille tuntuu myös sopivan ja minusta typy on tullut pirteämmäksikin.  Liikkuminen on joustavampaa kuin ennen. Tosin käytän Messisellä myös Nutrolinin Nivel-tanbletteja sekä Nivel-öljyä. Sekin on loistava sarja ja sopii hyvin allergiselle koiralle, ainakin tälle meidän typykälle. Nivel-tuotteissa ei ole mitään allergisoivia aineita , ainakaan tableteissa, mutta kala-allerginen koira ei voi öljyä käyttää. Syytä on kalalle allergisen tutkia myös sopiiko glukosamiini ja kondoitiiinisulfaatti . Varmistus on aina varmistus, sen olen oppinut.

 

Että tämmöisillä eväillä nyt mennään. Katsotaan mihin päästään.

Messinen on nyt etenemässä dieettinsä kanssa ja nyt on ruokaan lisätty peuran liha. Tuotteena on Ziwipeakin peura, jonka tietysti tarkistin, että siinä on vain peuraa eikä muuta. Viikonlopulla ajattelin mennä kauppahalliin katselemaan josko sieltä saisin ihan sitä tuoretta peuranlihaa jauhettuna jauhelihaksi. On se, oikea gourmet ruokaa saava koiruus.  Mutta minun periaatteeni on, että olen hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan vastuussa. Hän on siis kauppareissulla etusijalla ja minä  kakkosena. Minulle kyllä kasviksia riittää sitten loppurahoilla :).

 

Viikonlopulla vissiin tiedossa taka-aidan uusimista puutarhassa ja sisko tulee tsekkaamaan puutarhan. Kenties istahdamme Cafe messiseen juomaan kahvit .

 

Palaillaan kun keritään. Kohta alkaa loma, silloin yritän paremmin keskittyä tähänkin blogiin.

 

Rakkautta rekuillenne ja voikaa hyvin kaikki, niin rekut kuin palvelusväetkin





keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Puutarhaunelmaa

Tai ainakin sinne päin. Ihan valmista ei vielä ole, sillä taka-aita odottelee vielä reeraamista. Ehkä johtuu myös siitä, ettei ihan kirkkaana vielä ajatus ole, mitä sinne laitetaan.
Mutta tässä vähän kuvakavalkaadia eri vaiheista ja siitä lopputuloksesta.


Tästä tilanteesta lähdettiin. Kirsikkapuu kuoli kukinnan jälkeen.

Sitten syntyi terassi

Se kaipasi jotain vihreää reunoille ja niinpä sen täydensivät katajat. Ja tuloshan oli pakko tarkastaa.

Hortensiatkin saivat katteen ympärilleen.


Samoin ruukut. Harmaasta ruukusta kuoli kääpiöalppiruusu. Sen tilalle kiipesi kartiokuusi.


Uusi kaffepaikka tarvitsi istuimet.


Ja myös pöydän. Liuskekivet saivat kaverikseen pöytiin sopivan kiventyksen.


Ja siinä se sitten onkin. Kafe Messinen ! Ei puutu kuin asiakkaat ja se kaffe.

Tällaista tuli puuhattua viikonloppuna. Kunhan aita vielä korjataan ja uusia istutuksia sinne, niin puutarha on valmis. Ainakin hetkeksi. Tai pitemmäksikin aikaa. Sillä puutarha ei kai koskaan tule valmiiksi, se kuuluu asiaan. Päässäni pyöriikin jo perennapenkki ja sen kukkaset. Mitä saanee smurffi, jota joku hävyttömästi kutsuu puutarhatontuksi, seurakseen omenapuun alle.
Palaillaan ja lämpimiä päiviä teille ja karvanaperoille. Lämmintä mukavalla tuulenvireellä vaan ei hellettä. 
Rakkautta, haleja ja ihanaa kesää kaikille.



torstai 9. kesäkuuta 2016

Voi Hitsi !!

Ei vaan saa itseään ruotuun tämän kirjoittamisen kanssa. Aika karkaa käsistä ja muuta tekemistä on mukamas niin paljon. Kun sitten ajatuksensa kääntää tähän blogiin, onkin jo aika painua pehkuihin jotta jaksaa seuraavana aamuna töihin. aina vain useammin käy mielessä se ajatus eläkkeelle jäämisestä. Vaan kuka tietää onko sitä aikaa silloinkaan. Eläkeläisillä kun kuulemma on vielä kiiruumpi kuin koskaan ennen.

No, tästä lähtee pikapäivitys. Kirsikkapuu kukki ensimmäistä kertaa kunnolla. Omalla pihalla oli ihan ikioma Hanami eli kirsikkapuu kukki. Ja se oli myös viimeinen Hanami, sillä kukat putosivat yht'äkkiä ja kaikki lehtisilmut kuivuivat. sitten alkoi oksien päät kuivua ja niin kirsikkapuuni kuoli silmieni edessä. Syytä en tiedä miksi ja ihmettelen mistä se otti voiman kukkimiseen. Nyt se on paloina jätesäkissä. 



Puutarhaan tuli sitten ihan uutta suunniteltavaa. Päätin ettei enää mitään puuta sinne istuteta. Peräaidan muutama tuijakin on kuoleman kielissä. Pihaan tulee "alaterassi", sellainen pieni. Piha itsessäänkin on pieni, joten kovin isoa siihen ei saa. Terassin viereen tulee ruukkuihin ehkä puksipuuta tai varrellinen tuija ,jossa on pallomuotoinen se varsinainen lehtiosa. Ja kukkaruukkuja sekä pieni pöytä ja tuoli kahvipaussia varten. Työ on vielä vaiheessa, joten en laita kuvaa. Vasta kun on valmiimpaa, voin laittaa kuvia tänne.
Etupihalla palloiksi leikatut puksipuut myös kärsivät takatalvesta. Siinä ne ovat olleet varmaan ainakin seitsemän vuotta ja nyt sitten saivat siitä viimeisestä lumisateesta, joka kylmää ja märkää, niin takkiinsa , että saapa nähdä selviävätkö. Harmittaa niin sairaasti.


Täällä on taas asukkaita. Sinitiaiset ovat yhden välivuoden jälkeen palanneet pesimään. Nyt on ollut pari päivää hiljaisempaa, että mietin josko ovat jo lähteneet pikkuiset maailmalle. Oikein ei uskalla vielä kurkata sinne. Ja vielä tässä on kesää jäljellä, että toisenkin pesueen ehtivät tehdä.

Lauantaina palaavat Tiuku ja Onni hetkeksi kotiin. Heinäkuun lopussa he palaavat taas, sillä tytär lähtee matkalle taas. Ikävä tulee, kun olen taas jo niin tottunut tähän kolmen koplan kokoonpanoon. Essillä on ollut mukavaa kavereiden kanssa. Ensi viikolla hän on päivät taas yksin. Kun tiedän miten tärkeä Essi on minulle ja aivan tukahtuisin jos hän olisi pitkään muualla, ymmärrän tytärtäni hyvin ja hänen ikäväänsä. Ja milloin hän itse on maan rajojen ulkopuolella, olen lohduton kaivatessani häntä taas takaisin lähemmäs. Silloin joka kerta tuo pääkaupunkiseutukin tuntuu olevan ihan kulman takana verrattuna euroopasta.

Tähän loppuun kuva salaatistani, joka kasvoi todella nopeasti. Nam.
Palaillaan taas puutarhaan ja arkeen. 
Sillä aikaa, pitäkäähän huolta itsestänne ja mussukoistanne. Ihan kaikista sellaisista. Maailmaa pitää täyttää hyvillä tunteilla, positiivisuudella ja rakkaudella. Nyt, kun se on niin vihainen ja agressiivinen. Jotta hyvä alkaisi saada jalansijaa.

Palaillaan.