sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Karkaileva arki

Aika on hupaa tavaraa, jos et pidä varaasi, se karkaa käsistäsi. Kohta loppuu tammikuu ja kaikki suunnitelmat ovat enempi pääkopan sisällä kuin ulkopuolella toteutettuina.
Näppieni alla on uutuuttaan kiiltelevä joululahja, Applen macAir läppäri. Ihana otus, jonka tutustumiseen näyttää menevän aikaa, systeemit ovat niin erilaisia. Näyttö ja värikylläisyys hivelee silmiä, mutta windowsin systeemeihin tottuneena olen tämän kanssa enempi sormi suussa. Yritän silti nyt päivittää tämän kanssa blogiani edes hiukan. Kuvat tulevat sitten myöhemmin.

Vuosi alkoi huonosti, sillä Onni tuli kipeäksi. Hän oli silloin vielä täällä, joten käytettiin päivystävää täällä. Kaiken häsläämisen jälkeen ja parin käynnin jälkeen ei oltu yhtään viisaampia. Onni vietti myös yhden yän klinikalla tarkkailtavana. Poju oli sen oloinen, että luultavimmin massuun sattui eikä ruoka oikein maistunut, sehän on Onskulle ihan tavatonta. Vaan mitään vikaa ei pojasta vieläkään ole varmaksi löytynyt. Antibioottikuuri on korjannut asiaa ja pojulle ruoka taas maistuu, mutta vieläkin tutkimuksia jatketaan, emme siis ole yhtään viisaampia. Onni on reipas ja virkeä taas, me ehkä emme. On vähän sellainen olo kuin odottaa josko taivas ei sittenkään putoaisi niskaan vaan syyksi löytyisi joku ihan helppo juttu korjattavaksi. Tällä viikolla Onni menee uuteen ultraan ja verikokeisiin, katsotaan mitä sitten tuleman pitää.
Poju on niin rakas kuin vain perheenjäsen voi olla. Lapsesta on aina huoli, karvaisestakin, jos joku vaivaa. Näin se vaan menee.

Täytyy sanoa, että päivystävän klinikan toimiin en ole kyllä ihan tyytyväinen. Kohtelu oli ystävällistä, mutta sekavaa. Lääkäri pomppi sinne tänne, ei ollut rauhaa tutkimushuoneessakaan, kun tultiin sinnekin lääkäriä hätistelemään sanomalla, että kolme potilasta jonossa. Entä sitten, meidän potilaamme oli tutkittavana, eikö se ollut yhtä tärkeää kuin muutkin. Onni oli sentään ollut siellä koko yön. Eiköhän hän ollut siis tullut ensin. 
Kun Onni sitten palasi emäntänsä kanssa kotiin ja valmistautui kontrolliultraan omalla paikkakunnallaan, pyydettiin hänestä otettuja kuvia ja labratuloksia kopioina. Vaan niitä ei sitten löytynytkään, ei kuvia eikä labroja.
En voi ymmärtää, miten voi sellaisen klinikan toimintaan luottaa oman lemmikkinsä terveydenhoidon, joka ei pysty kortistoimaan sen paremmin kuvia kuin labroja. (Syvä huokaus)
No asiaa hoidetaan nyt muualla ja toivon todella, että se selviää. Mutta kustannuksia tästä kertyy. On vähän sellainen fiilis ettemme saaneet ihan täydestä rahoillemme vastinetta ensimmäisillä kerroilla.

Kehon kutistus on myös meneillään, sekä minun että Messisen. Minuun luodaan merkitseviä katseita aina välillä. Ruokakupin kimppuun käydään kuin olisin pitänyt neitiä nälässä ja kuppia nuollaan monta minuuttia ihan vaan mieltä osoittaakseen. Nälkää neiti ei siinä mielessä kärsi, olen vain nyt paremmin katsonut liikunnan määrää ja laittanut kuppiin sapuskaa sen mukaan.
Kunhan tuo vietävän lumi ja liukkaus lähtee, lähdemme Messisen kanssa jälleen hölkkäpolulle.
Minä pidän omaa dieettiäni ja kotijumppaa. Kesän tullen on kyllä syytä olla pikkuisen toisessa mallissa, ihan kaikki. Mieli ja kroppa.

Mutta tämä nyt tällä kertaa. Palaillaan ja halirapsut rekuillenne. 
Puss onch kram.