lauantai 30. elokuuta 2014

Mummohölkkää !!

Taas on avattu hölkkäkausi. Satunnaisesti on hölkkäilty, mutta nyt on tarkoitus palata ruotuun jälleen. Kesä meni joko helekutinmoisessa helteessä, jossa ei juur varvaskaan liikahtanut. Tai sellaisessa sateessa johon ei sekaan mahtunut. 
Messinen ei tunnetusti sateessa liiku kuin raahaamalla, joten olisi ollut turhaa yrittää hölkätä. Ja kolmenkympin helteessä se olisi ollut niin eläin- kuin ihmisrääkkäystäkin. Messinen on hiukan hoikistunut, kun on saanut vähemmän ruokaa. Ja emännänkin on syytä purra vain porkkanaa ja salaattia, kaikki muu tuntuu kerääntyvän jonnekin minne ei soisi.


Näitä on tulossa jälleen enemmän kuin nassu vetää. Puu on aivan notkollaan, joten joudumme varmaan niitä taas kärräämään roskiin. Näistä on vain piirakkamenoiksi tai hilloksi. Hapan maku ei oikeen houkuttele makunystyröitäni. Katsotaan nyt sitten saadaanko niitä menemään naapureille ja systerille.
Lomapäivä kului pyykätessä ja hölkätessä. Illalla kävin itekseni saunassa, sillä isäntä on kalareissulla Affenanmaalla. Äijien kalastusreissut on luku sinänsä......pikkusen olen skeptinen, sillä kaloja ei ole kotiin asti tullut vielä hmmmmm. ikinä. Eipä silti, en niitä söisikään.

Olen siis jättänyt ruokavaliosta myös kalan. Ei vaan enää maistu. Syön nykyisin siis vain kasvisruokaa ihan kokonaan. Myös kermat ja maidot sekä jugurtit on vaihtuneet soijatuotteisiin. Ja voin kyllä sanoa, että esim. kanttarellikastike maistuu soijakermalla tosi hyvältä. Isäntäkin tykkää. tykkää jopa niin paljon, että teki sienikeittonsakin soijakermaan ja kookoskermaan. Isännän uusiin tuttavuuksiin kuuluu myös pehmeä tofulevite, joka on maustettu yrteillä ja valkosipulilla. Se onkin hyvää, kokeilkaas vaikka.

Tiuku ja Onni tulevat taas pariksi viikoksi meille syyskuun lopussa. Emäntänsä reissaa viikon reissun, mutta koirien hakeminen ja takaisin vieminen asettuvat viikonloppuihin , joten niinpä siitä sitten kasvaa se kaksiviikkoinen. Niin siis jos vien takaisin. Jääpi nähtäväksi.

Eipä kummempia tällä kertaa. Sairastamiset tuntuu olevan ohi ja toivon mukaan jatkuukin niin. Mutta katellaan miten alkaa syksy ja onko se niin lämmin kuin on lupailtu. Sitä lunta ei tarvii tulla kylläkään. mieluummin ei seuraaviin pariinkymmeneen vuoteen. Ja jos tulee niin sentinverran riittää kiitos.

Puss och kram. Rakastakaa rekkujanne.

lauantai 9. elokuuta 2014

Potutusta !!

Hitsi !! Voi hitsin hitsi. Tästäkin postauksesta taitaa tulla semmoinen ketutuspurkaus että varokaa vaan. 

No ensinnäkin Essi sai ripulin, kun palautettiin Tiuku ja Onni kotiin. No lääkkeet haettiin ja kuuri päälle. Sitten kuultiin Onnin ja Tiukun sairastuneen samaan tautiin. Jei , tosikivaa ja hyvin menee. Essille jouduttiin kuurin loputtua hakemaan uusi, kun mokoma massun mökellys tuli takaisin. No, Tiuku ja Onni sai myös uuden kuurin, vain lyhyemmän kuin Essi. Ei tunnu tehoavan siellä, joten nähtävästi tulee uusi ellireissu heille.
Essille on tullut myös nyt pepunveto eli peppua kihnataan mattoon. Olen tyhjennellyt anaaleja, joista ei oikein tunnu tulevan niin paljoa, että selittäisi tuon. Ainoa , joka on auttanut asiaan on ollut Tummeli. HooPeen neuvosta olen sipaissut Tummelia peppureiän ympärille ja se on auttanut. Mutta kyllä sitä joutuu nyt sitten sivelemään sinne useammin päivässä kuin vain kerran. niimpä on tullut mieleeni, että anaalinesteet kirveltää tai likalla on hiivaa. Niin tai näin, jos ei tämä lopu on ellireissu meilläkin taas edessä.

Tänään Essi sitten ei meinannut iltapäivällä syödä. Se on meidän Karviselle ihan tavatonta. Saa minut ihan hysterian partaalle. Saatoi olla , että kuumuus tekee kiusaa tai sitten syy oli siinä huikean kauheassa kärpäsessä, joka pörräsi sisään juuri silloin. Essi pelkää niin ampiaisia kuin kärpäsiäkin. Typy on ihan hysteerinen ja tunkee syliin koko ajan. Niin sitten mokomaa surinaroistoa pyydystettiin äipän ja iskän voimin oikeen sähkölätkällä varustettuna. Tiedättehän sen vempeleen joka antaa sähköiskun ötökälle. Muistuttaa tennismailaa ja on todellakin kärpäslätkää isompi.
Kärpänen ahdistettiin yhteen huoneeseen, jonne sitten urhea iskä meni lätkänsä kanssa. Kärpänen hengiltä ja vesikaruselliin moisesta pelottelusta. Ruokakuppi laitettiin uudelleen esille ja minä painelin ompelemaan. Kun tulin alas, oli kippo tyhjä ja tyytyväinen neiti köllötteli kopassaan. Kaikki oli siis hyvin.

Tämä kuumuus voisi jo loppua ja lämpö palata normilukemiin. Jotta loppuisi huonot yöunet, jotta voisi lopettaa nuo pohisijat (lue tuulettimet) sitä unta häiritsemästä, jotta loppuisi tämä kaatohiki heti kun sormea heilauttaa ja ennen kaikkea ettei mun omalla pörrökanilla ois niin kuuma koko ajan. Kunnon lenkeille ei oo päästy miesmuistiin, hölkästä puhumattakaan. Ilma on tosi painostavaa ukkosineen, joita minä en pelkää yhtään ja tytär kammoksuu. Migreeniherkät ystäväni obat jo viikkoja kärsineet päänsäryistä eikä helpotusta vieläkään näy. Niin että aarrrgghhhhh ja muurrrhhhh sekä hittolainen.

toivottavasti seuraava postaus on mukavampaa kerrottavaa. Nyt vaan tekis mieli mennä terassille seisomaan ja kajauttaa oikeen suomalaiskansallisesti että Perrrkeleh !!

Pus och kram anyway <3