keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sitä ja vähän tätä....

Bongasin Annamarin blogista tämän kyselyn ja päätin vastata siihen itsekin. Muutama kysymys onkin tosi vaikea vastata, mutta yritetään nyt sitten:


1. Suosikkiväri? Taitaa olla musta,jos vaatteita katsoo. Mutta pidän kovasti siitä vihreän sävysta, joka koivun lehdissä on kevään tullessa.
2. Suosikkieläin? Koira ,ilman muuta. Mutta myös saukko ja preeriakoira on tosi hauskan söpöjä eläimiä. Eikä komeampaa otusta kyllä ole kuin tiikeri. Eli minulla ei ole vain yhtä suosikkia.
3. Suosikkinumero? Se on 7, enkä kyllä tiedä miksi. Enneagrammissa esiintyy myös 7 minulla. Ehkä siitä syystä ja alitajuisesti.
4. Suosikki alkoholiton juoma? Kahvi, sitä pitää olla työpäivän päätteeksi ja mieluummin juuri jauhetuista pavuista.
5. Facebook vai Twitter? Facebook, mutta maltillisesti. Olen pitänyt kaveripiirini pienenä, enkä ole profiilissa kertonut itsestäni juuri mitään. Miksi tarvitsiskaan, kun ystävät kerran jo tietää ja muitten ei tarvitse.
6. Intohimosi? Taide, piirtäminen, koirani ja ehdottomasti ja eniten tyttäreni (sillai ihan äiteemielessä)
7. Saada vai antaa lahja? Antaa, sillä on aivan huikeaa katsoa sitä kasvojen ilmettä lahjan saajalla. Myös silloin kun antaa jäynälahjan.
8. Suosikkikuvio? Apua !!! Oiskos tuo sydän tai tähti, kumpikin merkitykseltään hienoja.9. Suosikki viikonpäivä? Perjantai, koska silloin alkaa viikonloppuvapaa.
10. Suosikkikukka? Höh....niitä on liian monta....sanotaan nyt sitten vaikka keltaiset freesiat, jotka ruiskukkien rinnalla olivat äitini lemppareita..

11. Suosikkivalokuva, Tätä en pysty snomaan, koska niitä on liian monta. Kaikki mustavalkoiset vanhat valokuvat ovat suossikkejani, ehkä sieltä nyt sitten nousee äitini rippikuva tällä hetkellä eniten mieleeni. Äiti on niin kaunis siinä. Ja kuva tuo esille hyvin sen ajan hengen. Skannaan sen joskus ja laitan tähän. Nyt minulla ei sitä ole. Yksi lempikuvistani on myös tuossa blogin otsikossa. Tyttäreni ottama kuva Essistä. Kuvastaa hyvin Essin suloisuutta.
Että tämmöisiä sain aikaan tuohon listaan. Onni ja Tiuku tulevat taas viikonlopuksi meille. Tytär pitää bileet koulun päättäjäisiksi ja sieltä pitää siis viattomien lasten, karvaisten sellaisten, tulla pois tieltä. Vuosi on kohta mennyt, kun tytär muutti tänne takaisin. Se on ollut ilon aikaa, koska hän on ollut lähellä. Ja mummin karvalapset samoin. Kesäksi tytär menee töihin ja lapsenvahtiakaan ei tarvita niin usein kuin ennen, mutta silloin tällöin kuitenkin. Ja näänhän heitä sitten muuten.
Koivun siitepöly vaivaa niin Essiä kuin minuakin. Pyyhkiminen on jo käytössä ja allergialääkettä, sitä laktoositonta cetiritziniä eli Cetimax menee päivittäin pari tablettia. Tuo valmiste tai pikemminkin tuo vaikuttava aine on ellin mukaan ainoa koiralle sopiva, mutta tiedän kyllä koiria, jotka saavat myös Ataraxia. RTosin sehän onkin kortisonipohjainen muistaakseni. Senkään vuoksi en sitä halua antaa Essille. Satunnaisesti menee puolikas Vetaraxoidia, mutta harvoin todella. On tosi mukavaa, jos nyt tämäkin kesä pärjätään näin.
Tiukun vuoksi on pidettävä aina lenkillä mukana kortisonitablettia, sillä neiti on tosi allerginen ampiaisille. Viime juhannuksena tuli sellainen reissu lääkäriin, että pelkäsin ihan tosissanihänen puolestaan. Neiti meni ihan vetämättömäksi, ei pysynyt tolpillaan lainkaan ja vain oksenteli. Naama turposi, kun pääsimme ellille. Kortisonipistos siellä normalisoi tilanteen malko nopeasti, mutta typy jäi muutamiksi tunneiksi tarkkailuun ja haimme hänet sitten kotiin. Sen peljästyksen jälkeen olen kytännyt tien vierukset tarkkaan ja terassilla on oven edessä verho ettei ampparit lentele sisään. Essi pelkää niitä, kenties on myös saanut piston niiltä. Itse kammoan niitä ja tunnustan, että mätkin ne heti hengiltä, jos sisään tulevat. Siis minä mätkin vain jos mies ei ole paikalla ja on pakko tehdä se itse. Muutoin en kajoo.
Vaikka lupasin, niin tässä nyt kumminkin tasapuolisuuden vuoksi piirtämäni muotokuva mieheni isästä.
Ja läsimaalaus japani-sarjastani



Ja tämä riittäköön nyt aika pitkänkin aikaa. Rupee kohta tuleen ihan nolo olo tämmöisestä itsekeskeisyydestä .

Hauskaa vappua kaikille Ja elelkääpäs kunnolla



Heeei rullaaaati rullaaaa................

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Taidepläjäys

Tuli miäleeni laittaa muutama kuva maalamistani jutuista. Nyt kun olen saanut käsityön tekemisen alkuun taas, toivon saavani taas mallilleen myös tuon piirtämisen ja maalaamisen puolen. Sitä olen kaivannut opikein erityisesti, mutta joku uppotukki on ollut väylän tiellä. Ja vieläkin se taitaa osin maata väylällä, sillä ajatuksia aiheista riehuu päässä vaan mitään en saa kankaalle. Energiavaje luulisin. En tiedä oikein minkälaisen energiapommin huitaisisin nassuun, että lähtisin taas käyntiin.
 Tämä on öljyvärimaalaus äidistäni. Äiti on tässä vielä niin nuori, valokuvan perusteella tehty. Maalauksen varjostukset ei näy tässä kuvassa yhtä hyvin kuin itse taulussa. Vaikka ei tämä mikään mestariteos ole.


Tämä puolestaan on lasimaalaus. En kuollaksenikaan nyt muista mikä tämä kukka on nimeltään. Minulla on paksu kirja, jossa on esitelty kukkia kuvin ja sanoin. Sieltä tämä on poimittu, mutta juuri nyt ei kirja ole käsillä.


Tässä taasen on mieheni äiti. Myös hänen isästään on seinälläni vastaava piirros.



Olen tehnyt lasimaalauksella tauluja ja se on todella hauskaa puuhaa. Haittana on vain niiden haju, se on aika nenäänkäypä. Piirtänyt en ole viime aikoina kuin onnittelukortteja ja väsännyt niihin runot. Nekin olen tehnyt akvarellikynillä. Akvarellikynät ovat minulle mieleisiä, sillä vedellä pehmentämällä väreistä tulee kauniita ja saa sävyjä paljon enemmän.

Mieheni osti minulle joululahjaksi kiinalaisen tussimaalauksen oppaan. En ole siihen vielä perehtynyt niin, mutta sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta jutulta. Että tämmösiä raapustuksia teen ja vielä ripustelen seinillekin. Mutta vain omilleni ja muutaman ystävän, en kehtaa muita ihmisiä niillä kiusata. Mitä nyt teitä tässä.
Ai niin, muutamiä ikoneita olen tehnyt lovileikkauksella. Niistä on säilynyt vain yksi ja se on systerillä. Ehkä pitäisi sitäkin taas elvyttää ja kokeilla.

Sitten asiaan. Essi on taas aikas hyvässä kunnossa. Mitä nyt jonkun verran pottuuntunut ehkä siihen, että Tiuku ja Onni ovat olleet viime aikoina niin usein äipän suosiosta jaolla. Toukokuussa sekin sitten loppuu, kun tytär palaa kesäksi töihin eikä koiravahtia tarvita niin usein enää. Heidänkin arkensa normalisoituu omaan rytmiinsä. Ehdin jo tottua noihin koiriin aikalailla, että melkoisesti voi tulla suru tuonne puseroon, kun heitä sitten näkee harvemmin. No vielä heistä saa nauttia muutaman viikonlopun verran.
Siitepölyjen vaikutuksen huomaa jo. Niin itsessäni kuin Essissäkin. Paras kaivaa pyyheliina esiin ja ne kaikki muutkin konstit taas, että kesästä selvittäisiin ilman suurempia juttuja.
Tänä aamuna taas peitti lumikerros maan, ohut kerros mutta kuitenkin. Essi veti jarrut päälle ja pissi teressin reunalle, sillä KÄÄK eihän sinne voinut mennä, kun siellä oli LUNTA!!!! Omatkin silmät meinasivat pudota ja kahvi väänytä väärään kurkkuun , kun ikkunasta ulos katsoin. Ei muuta kuin kuusta ostamaan, ei tuu kesää. Murrrkele !!!

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Palaillaan taas. Ja lupaan olla kiusaamatta uusilla taidepläjäyksillä. Tai oisko paremmin pläjäystaidetta.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ymmärräkmää, ymmärräksää ??

Siinä sitä on taas pieni Turun murteen oppitunti. Otsikko tarkoittaa ymmärränkö minä, ymmärrätkö sinä.
Pääsiäisen aikana oli lomaa ja pohditutti monikin asia. Tyttären koirat olivat taas meillä, kun hänellä oli menoja Helsingin suuntaan. siinä koirien kanssa ulkoillessa tuli taas todetuksi ymmärtämisen vaikeus.
Miehelläni on tapana kävellä ihan omaa vauhtiansa eikä hän juurikaan taakseen katsele. Niinpä hän sitten on välillä parinsadan metrin päässä yhden koiran kanssa ja minä yritän kiskoa kahta mukanani, jotta saisimme hänet kiinni. Tai sitten jolkotan perässä hihna suorana, kun sekä Essi että Tiuku vetävät hillittömästi ehtiäkseen Onnin perään. Olen sanonut asiasta sata kertaa. Ei ole kivaa, ei ole turvallista, kun kulkee niin paljon edellä. Monesti on tehnyt mieleni tehdä se temppu, että annan hänen mennä ja menen sitten ihan toiseen suuntaan omia teitäni. Siinäpä olisi sitten ihmettelemistä ukolla mihin se eukko siellä metsässä hävisi. Että ottaa pattiin. Ymmärräksää?

Mikä siinä on ettei jonkun kanssa löydä sitä puhumisen säveltä?? Vaikka  miten sanansa muotoilisi. Kaikkea mitä sanot kyseenalaistetaan.  Sattuipa   kanssaniin, että ihminen jonka olen tuntenut jo yli 20 vuotta , heitti silmilleni asian, jota en siten millään omakseni tuntenut. Siitä meinasi tulla todellinen konflkti, nieleksin itkuani ja olin aivan pöyristynyt hänen sanomastaan.  No, seuraavana aamuna hän tuli pahoilla mielin asiaa selvittämään. Pyysi anteeksi ja tietysti annoin. Mutta ainahan sanat , ne sanotut , jäävät jotenkin  nahan alle nuolina olemaan, kun ne oikein ovat satuttaneet.Mikä sen sitten oikein tekee, että sitä ymmärrystä ja samaa aaltopituutta ei aina löydä tuttujenkaan ihmisten. Ymmärräksää?? Minä en ole vielä saanut siitä kiinni.

Tytär pyysi torkkupeittoa itselleen ja nyt sitten väkertämisen jälkeen lopulta sain sen valmiiksi. Huomasin kyllä sitä tehdessäni, että nivelrikko on nakertanut nivelien kestokykyä, kun otti niin näppeihin sen tekeminen.


Värit on tyttären valitsemat hänen huushollinsa värit. Vannotin häntä, että koirat ei sitten revi sitä rikki eikä sen päälle pissitä. Kun hän kysyi mitä sanktioita koirille sitten tulee, jos niin käy, sanoin sen olevan suoraan verrannollinen siihen miten paljon hän sitä peittoa arvostaa. Eli rangaistukset on sitten hänen käsissään. Rupesin kaivelemaan lankavarastojani. Jos vaikka värkkäis itellekkin.


Yhteiselo koirilla on sujunut hyvin yhä edelleen. Essillä on muuten taas lääkekuuri päällä. Vatsan löysäily palasi, luultavasti se edellinen kuuri oli liian lyhyt. Tuommoinen herkkävatsainen koiruus kuin Essi on, johtuu varmaan niistä Atopican ajoista. atopica jotenkin tuhosi Essin suoliston floorat ja toiminnon. Sieltä se alkoi se löysäily. Atopican aikoihin se oli ihan kamalaa. Näki miten paljon vatsaa oikein kouristi, eikä sitä pystynyt auttamaan oikeen millään. Niin sitten pistin pelin poikki ja Atopicasta siirryttiin Vetarxoidiin, kortisoni-antihistamiiniin. Eikä kortisoni tunnetusti ole vatsalle ystävällinen sekään. Nyt ollaan siitäkin irti, kiitos HooPeen esimerkin, mutta vatsa ei ole palannut normaaliksi. Ainakaan vielä. Sen eteen nyt tehdään töitä. Jos jollakulla vain vinkkejä siihen on, otan mielihyvin vastaan. Ja nimenomaan lempeitä luonnonmukaisia keinoja, niitä kaipaan.



Pienet kuoraajat sohvalla ja Onni ja Essi niin päät vierekkäin. Sniff......mää mitää liikuttunu oo !!

Palaillaan !!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Likkatten kans

Sitä vietetään viikonloppua, pidennettyä sellaista ihan vaan likkatten kans keskenään. Eli minä ja Messinen. Isäntä otti ja polkaisi pohojanmaalle lapsuudenkotiinsa, joka nyt on sisarusten lomapaikkana vanhusten poistuttua pilvien reunalle.


Aurinkoisessa säässä kävimme äsken lenkillä. Messisessä oli virtaa kuin pienen kylän aggregaatissa. Joka kerta korjatessani neidin jätökset, tuli kaupan päälle pari kassillista sammalta ja muuta rapaa Messisen peittäessä jätöksiään potkimalla. Tiedä sitten mistä moisen tavan bongannut, ehkä siskoltaan. Loppumatkassa vastaan tuli rotikka-Arttu tassusiteen kera. Arttu oli taas saanut kynsivamman. Essi ei niin kauheasti Artusta perusta, sillä Arttu on Essin silmissä hevosen kokoinen ja liian riehakas poika. Arttulla on diabetes ja se on vienyt hänestä sen voimakkaimman riehakkuuden. Ja tuonut mukanaan sen, että nuo tassuvaivat paranevat hitaammin ja huonommin kuin terveellä koiralla. Arttu ressu, sillä komea poika muuten on. 


Saas ny nähdä miten käy. liekö pääsiäinen taas loskaa ja kylmää. Puutarhasta ja muualtakin on lumet poissa enkä niitä millään sinne haluaisi takaisin. Laittaisin niin mielelläni muutaman narsissikorin pihalle. Mutta en haluaisi niitä lumen peittoon. Etupihalla istuu Kutvonen. Hän on meidän pupu, jolla on pieni kori vieressään. Siihen koriin ajattelin Kutvosen iloksi laittaa narsisseja. Nyt siinä on kulahtanut kasa kanervia. Ei tuu Kutvonen oikeuksiinsa ollenkaan semmosen kanssa. Kutvosen vieressä om Pikkuinen nalle, joka pitää kylttiä "Wipe your paws" eli pyyhi tassusi. Hän on kantanut sitä ylpeydellä jonkin aikaa ja hyvin on porukat totelleet. nallukkaa auttaa pieni maahinen, joka pitää lyhtyä, jotta pimeämmälläkin näkyy tuo kyltti.
Kesemmällä etupihalle ilmestyy koivunkannon päälle enkeli, joka seurakseen saa kolme ruukkua kukkineen. Siinä hän sitten istuu kannon päällä haaveilemassa kaikesta mukavasta ja toivottamassa tervetulleiksi ystävät ja kylänmiehet. Mikähän muuten siinä on ettei kyläilyä enää harrasteta. Kun oli lapsi, muistan kuinka viikonloppuisin usein kävi vieraita. Eikä silloin etukäteen mitään soiteltu ja soviteltu. Sitä vain tultiin ja oltiin tervetulleita. Kahvit ja kakut pantiin pöytään ja ne hyvät posliinit, joita ei muuten arkisin käytetty. Juttu luisti ja kahvi porisi pannussa. Se tunnelma on jotenkin niin jäänyt mieleeni. Tänä päivänä jos porhallat jonkun huusholliin, ei sinulle todennäköisesti edes avata ovea, kun et ole sopinut tulostasi jo aiemmin. Ihmisillä kaikesta huolimatta ei enää ole kykyä olla välittömiä. Me olemme nykyisin vain suorittajia. Harvassa on ne, jotka pystyvät ja haluavat nauttia yksinkertaisista asioista. 


Jeps, maailma muuttu Eskoseni, kuten sanonta kuuluu. yhtään Eskoa nimittäin en tunne. Lapsuudessa niitä Esko-nimisiä poikia kyllä oli. Että katovia ovat myös nimet. Ennen olivat myös koirat Tepsuja ja Tessuja, nykyisin he ovat Veikkoja, Marttoja tai Veetejä. Meidänkin Messinen on Essi. Eikä siinä mitään vikaa ole tokikaan.  Tuossa taannoin oli liikennevaloissa ja odotin pääsyä yli kadun. kun valo vaihtui vihreäksi, totesi vieressäni seisova rouva; "No niin Veikko, mennääs kotiin". Ja sieltä rouvan sivusta tuli esiin hyvin määrätietoinen pieni mäyräkoira. Että minua huvitti. Niin oli Veikon oloinen että !! Olin hyvällä tuulella lopun päivää. Eipä nimi miestä pahenna , saati koiraa. Kissat kuuluu samaan kastiin. Kissaväestä tunnen neiti Olkan, Minni Milleniumin, Juuson, Ukon ja Elviksen. 
omaa Messistänikään en oasisi kuvitellakaan muuta kuin Essinä. Hetken ajan silloin, kun hänet haettiin oli esillä myös Vilma. Mutta niin vain hän solahti Essiksi tänne kasvamaan. Onni on ollut alusta asti Onni. Tiuku ei ole niin yleinen nimi, mutta senkin olen nähnyt kyllä tytölle annetuksi. Tiuku on myös heti alusta asti ollut  Tiuku.


Eipä tässä muuta ihmeellistä tällä kertaa. Poden flunssaani lomalla, kuten kunnon työntekijän kuuluukin. Vaan jos ei tästä käänny, niin painelen työterveyteen apuja hakemaan. Ei tätä variksenääntä viitti kauaa kuunnella ittekkään, kun se ääni normaalisti on jotain muuta. 
Palaillaan ja oikein hyvää pääsiäistä teille kaikille.