sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Koukussa !

Sitä jää moneen asiaan koukkuun. Tässä postauksessa onkin myös haaste teille muille kertoa, mitkä ovat ne asiat joihin olette jääneet koukkuun.
siispä,

Tämän blogin aloitti ja sai aikaan tuo yksi elämäni suurimmista koirarakkauksista eli Essi.


Tässä hän on aika pienenä siskonsa Tiukun kanssa kopassa, joka on vieläkin käytössä, vaan enää siihen ei oikein kahta koiruutta mahdu. Tiuku on myös varsin koukuttava asia. Meidän perheessämme Tiukun huokailu tunnetaankin tiukuhökinänä, sen verran erikoislaatuista henkäilyä se on.
En osaa kuvitella päivääni ilman Essiä, erossa oleminen on hankalaa. Monesti työpäivän keskellä minut yllättää ihan mieletön ikävä. Mikään ei ole ihanampaa kuin Essin pehmeät suukot ja pää olkapäällä. Joku voisi olla sitä mieltä, että pampuloin hänet piloille. Olkoon vapaasti kateudessaan sitä mieltä jos tahtoo :) . Kyllä Essille kuriakin pidetään ihan hänen oman turvallisuuyensa takiakin. mutta yleensä essi on osoittanut mielenmalttia ja harkitsevuutta asioissa.  Oma muruseni.

Toinen koukuttava asia on ollut liikunnan löytäminen. Jokainen joka minut on tuntenut pitkän aikaa, on pudottanut leukansa polviin, kun olen kertonut omasta hölkkäinnostuksestani. Enkä oikein itsekään tajua miten se pääsi tapahtumaan. Mutta seurauksena siitä on ollut energiaa, jota olenkin kaivannut pitkään. Nyt tiedän millaisesta "pullosta" sitä löytyy. Sen kyljessä lukee "liikunta". Nivelrikko ei oireile niin paljoa kuin ennen ja särkylääkkeitä menee siis tosi vähän entiseen verrattuna. Luulisi , että lenkin jälkeen olisi aika puhki, mutta itse asiassa siitä saa ihan hirveästi energiaa. Essi on hoikistunut ja kiinteytynyt myös. Lenkille lähtee nykyisin onnellinen koiruus , joka tietää jo ne kohdat lenkistä missä yleensä hölkätään. Varsin määrätietoisesti neiti porhaltaa edessäni kiinni juoksuvyössä. Painokin on essiltä pudonnut ja minulta myös. Nyt saldo on -12 kg. On tosi hyvä olo ja hyvä suunta.

Subilla menee sarja "Rillit huurussa" ja siihen olemme jääneet mieheni kanssa kumpikin koukkuun. Arki-illan ilo tuo omalla huumorillaan maustettu sarja on nykyisin. Muista ohjelmista viis, mutta se on pakko nähdä.

Niin ikään koukuttava asia on musiikki. Tyttären myötä olen tutustunut bändiin 30 seconds to Mars. Pakko sanoa, että on kolahtanut. Sain synttärilahjaksi ipodin ja siinä on nyt lenkimusaa kaikenmoista. Mutta olen huomannut, että useimmin siinä soi tämä bändi ja heidän viimeisin leynsä "love,lust,faith and dreams". Toivottavasti meni oikein tuo otsikko etten saa huutia tyttäreltä. Bändin musiikki on minusta nerokasta ja melodialtaan hyvää. Jared Leto osaa käyttää ääntään tulkintoihin ja hänellä myös on sitä. Hänet tunnetaan myös näyttelijänä. Ensi keväänä bändi on tulossa jälleen suomeen. 

Puutarhassa on pimeään aikaan oltava kynttilöitä. Pimeissä illoissa kynttilän valot ovat lohdullisen kauniita. Minun puutarhassani ne ovat viesti myös tuolle puolen rakkailleni. Ne kertovat, että he ovat sydämessäni aina.


Tämä kaveri on myös koukuttanut minut aivan tassunsa ympärille. ihana hurmaava riiviö sulkkis Onni. Läheisyydestä nauttiva ja ruokaa arvostava Onsku on koko perheen sydänkäpy.


Että tämmöisiä koukutuksia täällä. entäs teillä?+ 

Palaillaan taas ja rakkautta rekuillenne.
puss och kram Essilästä.

7 kommenttia:

  1. Ihanan inspiroiva postaus näin pimeän ja märän keskelle! <3 Napataan tuo haaste kyllä käsittelyyn myös jossain vaiheessa. Olen NIIIIN iloinen puolestasi tuon hölkkäkärpäsen suhteen. <3

    Innostavaa uutta viikkoa sinne teille kaikille ja karvapöksyille suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänkjuu. Kyl se kärpänen on tainnut asettua ihan taloksi ihon alle. Kahvakuulakin on ostettu ja ensimmäiset treenit vedetty tuon tytär-koutsin kanssa. että oon kipee. en tiennyt lihaksia olevankaan noin paljon käyttämättä. Hitsi. Mutta kyl se tästä.
      Tavoiteena on ens keväänä kölkätä hölkätä purtsikka läpi. Siin on tavoitetta jos missä. Sekin inspiroi, kun vaakakin on yhteistyössä ja näyttää miinustavan elopainosta tasaisesti pois. HÄyvä fiilis ja se3hän on säilyttämisen arvoinen asia. Että siitä vaan Ansku liikuksimaan. Etkä mitään "ihan kohta määkin, mutta kun...."- lausekkeita esitä. Isoooo hali ja tsempit sinne.

      Poista
    2. Näköjään kirjotankin sormilla nopeemmin kuin ajatus. Sen verran kirsotusvihreitä taas. Mutta kyllä sää silti ymmärrät mitä halusin sanoa :)

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu yksi kateellinen taas ja vielä. Ei voi olla, että oot jättänyt lenkkipoluille 12 kiloa itseäsi! En usko. En, vaikka valehtelisit, niin en usko. Piste. Terveisin: se kateellinen. siält turust.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siäl makkaava ojanposkes ;) No lähtihän tämä paino putoamaan jo ennen tätä lenkki-innostusta eli ruokavaliolla. Koska muistutan yhä edelleen jotain valaslajia kumminkin niin en taatusti laita kuvaa ennen ja nyt. Kyl vaan saat uskoo. Katteellinen ei kannat olla, ei anna aihet semmosse.
      Mul on toi kentiäs maailma paras ja vaativin koutsi eli tytär. Ei pal virnuilla ku se on peräs karjumas jaksa jaksa vaik toine melkke kualemaa tekee. Mut nii se vaa taitaaki olla et no pain no game eli ei mittä ilmatteks saa. Kyl mää jo kauhul orotan, et mil mää sit saan itteäni purettu ja enerkiaa haettu ku liukkaat iskee ja juaksu käy mahro9ttomaks. Jospas mää siihe mennes keksisin tai hyväl säkäl ei tuliska lunta.

      Terkui Wupel Essiläst <3

      Poista
  3. Kiva postaus :) Mukavaa viikon alkua kelistä huolimatta ja tietty karvaisille rapsutuksia <3

    VastaaPoista
  4. Hahaaaaaa! Vielä kun saan sut sinne salille... Ehkä se vaatii sen opiskelupaikan Turusta niin sitten raahaan sut mukaan. Hypetän myös sitä että musiikkimakusi on parantunut roimasti ;) ja levy on LOVE LUST FAITH + DREAMS (kannattaa muittenkin tutustua...) ja bändi siis Thirty seconds to Mars (tai 30 seconds to mars kirjoitusasu vähän vaihtelee..) Mut joo tuo juokseminen on merkillinen juttu, että miten mukavaa se voi olla. Palkitseekin nopeesti. Jaksaa aina juosta vähän pidempään ja vähän kovempaa. :)

    VastaaPoista