Pari pientä tarinaa

Tarina ompusta;

Tiuku keksi syyskuun lopussa, kun olivat Onnin kanssa jälleen meillä (ihanaa), pienet vihreät pallot puutarhassa.

Kävelin olohuoneesta terassin ovea kohti, kun törmäsin matolla olevaan pieneen vihreään palloon. Pallon vieressä seisoi Tiuku silmät loistaen ja häntää vispaten innokkaasti. Pallo suuhun ja pudotus varpailleni, sitten äkkiäkyyryyn ja häntää vispaamaan odottaen innokkaasti. ”Heitä mummi, heitä heitä heitä palloooo”…………

”Voi Tiukunen, tämähän on omena. Pieni omena. Ei tätä voi heittää, se menee lyttyyn.” Raastavaa katsoa pettynyttä naamaa, kun vein hänen pallonsa roskiin. Palatessani olohuoneeseen matolla oli pieni vihreä pallo ja iloinen Tiuku.  Huoh !!!!

                       

Tarina lelusta;

” Kato vähän mun lelua !!! Onko ehjä onko !!! Olenko rikkonut sen, en ole ! Mokoma Onni on kalunnut minun vinkuleluni ihan kaljuksi. Eikä edes anna sitä mulle vaikka haluaisin.

No nyt, nyt saan sen. Nappaan äkkiä . YÄÄÄÄÄKKK….tää on ihan kualanen. Hyyyiiii, se haiseekin ihan Onnille. ÄÄÄÄÄIIIITIIIIII !!!!! Pesuun tämä lelu ja äkkiä.”

                   

Uudet portaat;

Portaissa oleva huopa oli mennyt huonoksi eli siihen oli portaikon maalaamisessa tipahtanut maalipilkkuja. Ja olihan se muutenkin ikävän värinen. Niinpä sitten teimme porrasrempan.

Vanha huopa revittiin irti ja portaat hioimme puhtaaksi. Se oli kyllä niin iso homma, ettei samanmoiseen herkästi rupea toista kertaa. Kolmeen kertaan maalasimme askelmatkin valkoisiksi. Netin kautta hommasin askelmille uudet matot.

 

 

                       

Vaan mites kävi Messisen?? No maalaamattomilla portailla hän ei suostunut lainkaan menemään portaita ylös. Ja uusien mattojenkaan päältä ei oikein voinut mennä. Kun ne kerran eivät täytyä koko askelmaa, niin eihän niissä voi pieni parsoni kulkea. Yritin sitten laittamalla portaikkoon muutaman patsaan ja kivilampun, ohjata häntä kulkemaan mattojen kautta. Ei kelvannut, ei voi ei pysty. Surkea katse pyysi kantamaan. siihen totesin ettei se käy.

Laitoin portaalle namin ja kas kummaa, ilman mitään vaikeuksia mimmi kapusi sen hakemaan. Uusi nami uudelle portaalle ja sama haku. Kun pääsimme portaat melkein yläpäähän asti totesin, että hyvinhän sinä tänne pääset. Että sillä tavalla paljastettiin taas yksi parsonijuoni helpompaan elämään.

Tällaista tällä kertaa. Palaillaan.

Rapsutuksia rekuillenne, puss och kram <3