Taidepläjäys

Tuli miäleeni laittaa muutama kuva maalamistani jutuista. Nyt kun olen saanut käsityön tekemisen alkuun taas, toivon saavani taas mallilleen myös tuon piirtämisen ja maalaamisen puolen. Sitä olen kaivannut opikein erityisesti, mutta joku uppotukki on ollut väylän tiellä. Ja vieläkin se taitaa osin maata väylällä, sillä ajatuksia aiheista riehuu päässä vaan mitään en saa kankaalle. Energiavaje luulisin. En tiedä oikein minkälaisen energiapommin huitaisisin nassuun, että lähtisin taas käyntiin.

 Tämä on öljyvärimaalaus äidistäni. Äiti on tässä vielä niin nuori, valokuvan perusteella tehty. Maalauksen varjostukset ei näy tässä kuvassa yhtä hyvin kuin itse taulussa. Vaikka ei tämä mikään mestariteos ole.

Tämä puolestaan on lasimaalaus. En kuollaksenikaan nyt muista mikä tämä kukka on nimeltään. Minulla on paksu kirja, jossa on esitelty kukkia kuvin ja sanoin. Sieltä tämä on poimittu, mutta juuri nyt ei kirja ole käsillä.

Tässä taasen on mieheni äiti. Myös hänen isästään on seinälläni vastaava piirros.



Olen tehnyt lasimaalauksella tauluja ja se on todella hauskaa puuhaa. Haittana on vain niiden haju, se on aika nenäänkäypä. Piirtänyt en ole viime aikoina kuin onnittelukortteja ja väsännyt niihin runot. Nekin olen tehnyt akvarellikynillä. Akvarellikynät ovat minulle mieleisiä, sillä vedellä pehmentämällä väreistä tulee kauniita ja saa sävyjä paljon enemmän.

Mieheni osti minulle joululahjaksi kiinalaisen tussimaalauksen oppaan. En ole siihen vielä perehtynyt niin, mutta sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta jutulta. Että tämmösiä raapustuksia teen ja vielä ripustelen seinillekin. Mutta vain omilleni ja muutaman ystävän, en kehtaa muita ihmisiä niillä kiusata. Mitä nyt teitä tässä.
Ai niin, muutamiä ikoneita olen tehnyt lovileikkauksella. Niistä on säilynyt vain yksi ja se on systerillä. Ehkä pitäisi sitäkin taas elvyttää ja kokeilla.

Sitten asiaan. Essi on taas aikas hyvässä kunnossa. Mitä nyt jonkun verran pottuuntunut ehkä siihen, että Tiuku ja Onni ovat olleet viime aikoina niin usein äipän suosiosta jaolla. Toukokuussa sekin sitten loppuu, kun tytär palaa kesäksi töihin eikä koiravahtia tarvita niin usein enää. Heidänkin arkensa normalisoituu omaan rytmiinsä. Ehdin jo tottua noihin koiriin aikalailla, että melkoisesti voi tulla suru tuonne puseroon, kun heitä sitten näkee harvemmin. No vielä heistä saa nauttia muutaman viikonlopun verran.
Siitepölyjen vaikutuksen huomaa jo. Niin itsessäni kuin Essissäkin. Paras kaivaa pyyheliina esiin ja ne kaikki muutkin konstit taas, että kesästä selvittäisiin ilman suurempia juttuja.
Tänä aamuna taas peitti lumikerros maan, ohut kerros mutta kuitenkin. Essi veti jarrut päälle ja pissi teressin reunalle, sillä KÄÄK eihän sinne voinut mennä, kun siellä oli LUNTA!!!! Omatkin silmät meinasivat pudota ja kahvi väänytä väärään kurkkuun , kun ikkunasta ulos katsoin. Ei muuta kuin kuusta ostamaan, ei tuu kesää. Murrrkele !!!

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Palaillaan taas. Ja lupaan olla kiusaamatta uusilla taidepläjäyksillä. Tai oisko paremmin pläjäystaidetta.