BYE-BYE

Sinne sitten meni monta asiaa kerralla. Koirut uuteen kotiinsa oikealle emännälleen, sniff. On tosi ikävä aamuisin sitä Onnimonnista, joka nousi yhtä aikaa ja tuli alakertaan seuraksi muiden vielä nukkuessa. Monninen , joka istui aamuisin sylissä rapsuteltavana ja luki lehteä kanssani.
Ja samantien meni myös leuto syksy ja talvi rysähti puutarhaan lehtien keskelle. Piharuukut jäätyivät hetkessä enkä ehtinyt siivota niitä terassille suoraan. Lehdet jäivät myös haravoimatta. Että niin kurjaa ja liukasta on taas seuraavat kuukaudet. Kestopotutus päällä, kaamosmasis. Juu, en oo talvi-ihminen en.

Toinen tosi ikävä asia oli se, että työkaverini odotti koiraa Espanjasta ja koiraa ei koskaan tullut. Ransu menehtyi keuhkokuumeeseen, joka tuli kennelyskän seurauksena. Ransu oli vasta 4-vuotias, joten en oikein voi käsittää mikä siihen tuli. Uskoin pojan selviytyvän nuoruutensa turvin vaan toisin kävi. Ja nyt on sitten megalomaaninen murhe asiasta. Eikä asiaa yhtään helpota ne besserwisserit, jotka taas ovat tietävinään kaikenlaista rescue-koirista. En jaksa ymmärtää miksi pitää ikäänkuin lyödä jo murheellista ihmistä omilla vähäisillä ja virheellisilläkin tietämyksillään. Lukunsa ovat myös sitten ne, joiden mielestä niitä rescue-koiria ei pitäisi tänne tuodakaan vaan pitäisi ihan vaan tyytyä kotimaan autettaviin koiriin.

                                        
Osittain totta, myönnän sen, mutta noissa maissa joista näitä koiria todella pelastetaan parempiin oloihin tänne, on koirien tilanne todella huono. Miksi siis ne pitäisi jättää pelastamatta, jos siihen on mahdollisuus?? Sitä en ymmärrä.
Meillä ei varmaankaan ole yhtä huonot olot kuin noissa maissa, joissa mitään lakia edes ei ole suojaamassa näitä eläimiä. Öh...en halua nyt edes mennä tuohon asiaan syvemmin, kun ottaa niin paljon sieluun tämä tietyn kaltainen suhtautuminen joiltain ihmisiltä. Keskityn mieluummin siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka aidosti jaksavat välittää näistä koirista ja kissoista jne jne ja tehdä työtä aktiivisesti niiden pelastamiseksi ja olojen parantamiseksi. Sen ei pitäisi olla keltään pois, ihan oikeewsti.

Langat on järjestelty hyllyyn odottelemaan puikkoja. Tarkoitus olisi tv:n kattomisen lomassa kutoa muutamat villikset tuonne Romaniaan lämmittämään koiria. Jos lankoja löytyy komeroista, netistä kyllä löytyy ihan hakusanoilla ; koirien vallapaita, kaikenmoisia ohjeita niiden tekoon. Ei kun puikot kilisemään.

Tällä kertaa ei nyt enempää. Kirjoittelen sitten paremmalla ajalla lisää. Nyt on siis arkeen päästy tyttären muuttohässäkän jälkeen ja olo on jotenkin vähän pöllö. Kun on ikävä ja on talvi ja on kaamosmasis ja on sitätätätota.

Mää olen taas hesalainen...mummin muru kummiski

Palaillaan.