maanantai 29. lokakuuta 2012

BYE-BYE

Sinne sitten meni monta asiaa kerralla. Koirut uuteen kotiinsa oikealle emännälleen, sniff. On tosi ikävä aamuisin sitä Onnimonnista, joka nousi yhtä aikaa ja tuli alakertaan seuraksi muiden vielä nukkuessa. Monninen , joka istui aamuisin sylissä rapsuteltavana ja luki lehteä kanssani.
Ja samantien meni myös leuto syksy ja talvi rysähti puutarhaan lehtien keskelle. Piharuukut jäätyivät hetkessä enkä ehtinyt siivota niitä terassille suoraan. Lehdet jäivät myös haravoimatta. Että niin kurjaa ja liukasta on taas seuraavat kuukaudet. Kestopotutus päällä, kaamosmasis. Juu, en oo talvi-ihminen en.

Toinen tosi ikävä asia oli se, että työkaverini odotti koiraa Espanjasta ja koiraa ei koskaan tullut. Ransu menehtyi keuhkokuumeeseen, joka tuli kennelyskän seurauksena. Ransu oli vasta 4-vuotias, joten en oikein voi käsittää mikä siihen tuli. Uskoin pojan selviytyvän nuoruutensa turvin vaan toisin kävi. Ja nyt on sitten megalomaaninen murhe asiasta. Eikä asiaa yhtään helpota ne besserwisserit, jotka taas ovat tietävinään kaikenlaista rescue-koirista. En jaksa ymmärtää miksi pitää ikäänkuin lyödä jo murheellista ihmistä omilla vähäisillä ja virheellisilläkin tietämyksillään. Lukunsa ovat myös sitten ne, joiden mielestä niitä rescue-koiria ei pitäisi tänne tuodakaan vaan pitäisi ihan vaan tyytyä kotimaan autettaviin koiriin.

                                        
Osittain totta, myönnän sen, mutta noissa maissa joista näitä koiria todella pelastetaan parempiin oloihin tänne, on koirien tilanne todella huono. Miksi siis ne pitäisi jättää pelastamatta, jos siihen on mahdollisuus?? Sitä en ymmärrä.
Meillä ei varmaankaan ole yhtä huonot olot kuin noissa maissa, joissa mitään lakia edes ei ole suojaamassa näitä eläimiä. Öh...en halua nyt edes mennä tuohon asiaan syvemmin, kun ottaa niin paljon sieluun tämä tietyn kaltainen suhtautuminen joiltain ihmisiltä. Keskityn mieluummin siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka aidosti jaksavat välittää näistä koirista ja kissoista jne jne ja tehdä työtä aktiivisesti niiden pelastamiseksi ja olojen parantamiseksi. Sen ei pitäisi olla keltään pois, ihan oikeewsti.

Langat on järjestelty hyllyyn odottelemaan puikkoja. Tarkoitus olisi tv:n kattomisen lomassa kutoa muutamat villikset tuonne Romaniaan lämmittämään koiria. Jos lankoja löytyy komeroista, netistä kyllä löytyy ihan hakusanoilla ; koirien vallapaita, kaikenmoisia ohjeita niiden tekoon. Ei kun puikot kilisemään.

Tällä kertaa ei nyt enempää. Kirjoittelen sitten paremmalla ajalla lisää. Nyt on siis arkeen päästy tyttären muuttohässäkän jälkeen ja olo on jotenkin vähän pöllö. Kun on ikävä ja on talvi ja on kaamosmasis ja on sitätätätota.

Mää olen taas hesalainen...mummin muru kummiski

Palaillaan.

8 kommenttia:

  1. Voi sinua ♥

    Hirveästi haleja ja voimia, yritetään yhdessä selvitä tästäkin talvesta..Uskon, että ikävä on kova, niin tytärtä kuin mummin pikkuisiakin.

    Surullinen tarina Espanjasta, todella harmi, ettei Ransu päässyt kotiin. Olisi varmasti päässyt hyvään kotiin ja rakastetuksi ystäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta. Vaan kun yksi ovi sulkeutuu aukeaa toinen. Nyt jännään saako pikkuinen ihana tyttökoira mahdollisuuden paikata sen kolon minkä Ransu jätti. Tarjolla olisi tosi kaunis nuori tyttö. Ja olisikin tulossa sitten ihan heti, jos Merjuska vain vastaa kyllä.Halit otetaan vastaan ja rutistetaan samalla mitalla takaisin. Pehmoiset rapsutukset sille ihanalle Jimpsulle. Ihan oon koukussa niihin silmiin.Joka päivä katselen noita kaikkia koiria joita nyt "tunnen" ja ihmettelen, miten onkaan jotain niin kaunista maailmassa,niin täydellistä viimeistä piirtoa myöten. Niin sielukasta ja lämpöistä. Ei siitä voi muuta kuin tulla hyvä mieli ja piristyä.
      Terkkuja <3

      Poista
  2. Tsemppiä talven keskelle! Voin kuvitella sun fiilikset, kun kaikki tuo tapahtuu yhdellä kertaa, ei ihme, että siitä menee siipi maahan :/ Toivottavasti puikkojen suhina saa mielen vähän piristymään, se on aika terapeuttista hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tsempeistä, eiköhän se tästä. Puikkoterapia aloitetaan ihan tuossa tuokiossa. Netti onkin ihan pullollaan ohjeita koirien villapaitoihin. en tajunnutkaan, että niitä voisi olla niin paljon ja tosi kivoja.
      Terkkuja sinne sille ihanalle rapsoni-laumalle. Nim pal kaunei ova !!

      Poista
  3. Hitsi joo, täällä pukkaa kans kaamosmasis ja kestov***s päälle. En tykkää talvesta minäkään, en pimeästä enkä kylmästä. Väsyttääkin niin paljon, että harkitsen talviunille vetäytymistä - blaah..

    Ihan ahistaa sun puolesta, kun Monninen ja Tiukuriina sillai sut jätti sinne ikävöimään. Onneksi on sentään Essiliini, äipän kulta ja lohduttaja. <3

    Jaksuja sinne kovasti ja voimahaleja, puss o. kram. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anskuseni <3
      Mitä pikimmin varaamme lennon Bulabulaan. ainakin siksi aikaa, kun tää talvi hellittää. ahistusta kyl nyt helpottaa kaikki te ihanat ihmiset. Turkulainen sanoisi; kui mää ollenkka ole teiät löytänykki <3
      Onneksi Monninen ja Tiukuriina palaavat joulukuussa muutamaksi viikoksi taas mummolaan emännän reissatessa Londonderryssä. Ja joulunhan he viettävät täällä. Mutta sitten tulee varmaan se pitkä kevät kun harvemmin nähdään, ellei mummi sitten junaile itteänsä välillä hesaan. siihen pitääkin sitten yhdistellä annos Anskua myös. sitä onkin ollu jo armottomat vieroitusoireet ihan.
      Eiköhän täältä tulla taas voimalla nenu päivänvaloon. Täytyy "valaista" pää sisältäpäin kun sitä valoa ei ulkona oo ja antaa sen hyvän mielen taas valua jäseniin. Josko se siittä sitte taas.

      Puss & kram min vän <3

      Poista
  4. Ihan on sulla kaamosta mielessä. Tiedän tuon tunteen, kun tottuu johonkin ja sitten tulee taas muutos asioihin ja joutuu totuttelemaan uusiin kuvioihin. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen huonommin sopeutuu muutoksiin, eroihin, vastoinkäymisiin ja sitten kun ne kaikki kumuloituvat samaan syssyyn, niin ei oo helppoa.
    Oletko ajatellut hankkia kaamoslamppua? Eräät kokevat sen hyväksi ja minäkin tykkäsin, kun työpaikalla oli sellainen.
    Ja noita kriitikoita riittää, "miksi autat eläimiä, eikö lapset ole tärkeämpiä" -"miksi autat lapsia, eikö vanhukset ole ansainnut enemmän"... Yhdestä ihmisestä ei ole maailmanparantajaksi muuten kuin puheen tasolla, yksi ei voi avustaa kaikkia, mutta riittää, että se yksi avustaa sitä jotakin, valitsemaansa! Eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut ja viisaita taasen kerran. Olet mun voimavarani.
      Tuota lamppua ei oo tullu kokeiltua, vaikka aika moni on sitä kiitellyt. Täytyy pistää mietintämyssyyn. Mitenkähän sen piilottaisi Messiseltä ettei hää tule liian pirteeksi äipälle ;)
      Ja kyllä, niitä besserwissereitä riittää joka mutkaan. Pitää vaan pitää näissä auttamisasioissa pää pikkasen kylmänä ja ajatella tosiaan asia noin kuin sanoit. Autan yhtä edes. Ja oikeasti autan tavallaan useampia, kun avustan myös Dog Forcea. Ja nyt ajattelin kutoa ne turhat langat kaapista villapaidoiksi koirille. Siinä tahdissa kuin ehdin ja jaksan.
      Iso hali sinne <3

      Poista