EI voi, ei pysty !!

Hassua huomata , että myös koirilla ominaisuudet periytyvät. Essillä on yllin kyllin äidiltään perittyjä ominaisuuksia. Niitä on kummasteltu ja naurettu yhdessä kasvattajan kanssa.
Tyttären kanssa tuli puheeksi koiriemme omituisuudet ja ajattelimmekin hetken palauttaa koirat Sarille, sillä koiria ostimme, mutta saimmekin koko lauman eläimiä. Koiramme naukuvat välillä kuin kissat, mouruavat suorastaan pallon vieriessä sohvan alle eikä sitä tassuilla koukkimalla sieltä saa. Kissamaista on myös tuo käpälien käyttö. Leluja läpsitään tassuilla kuin kissa. Kun sylistä ei haluta pois vaikka emäntä on sitä mieltä, roikutaan käsivarressa kiinni kuin kissa kynsillään. Siinäpä sitten yrität ravistella kädessä roikkuvaa parsonia irti ja kohta on kynnet mahassa kiinni. Nice, tosi kivaa.
Namin perässä tullaan kuin mangusti pystyasennossa kahdella jalalla seisten, koppaan solahdetaan kuin preeriakoira koloonsa. Parsonit ovat täplikkäitä ihostaan kuin dalmatialaiset, se on piilotettu ovelasti karvan alle. Käännäppä koiruus ympäri niin massu paljastaa salaisuudet. Essi pärrää välillä kuin traktori pellolla, siis leikkimurinaa. Hyeenaksi muututaan oitis, kun pihan omenapuuhun tupsahtaa orava keikkumaan.

Mun piha !! Ei tarvii mun puuhun tulla, hmmmh !!!!

Äitiänsä Donnaa Essi muistuttaa pompottamisessa. Siinä missåä Tiuku kevyesti hypähtää kertaheitolla sohvalle, Essi nytkyttää eli pompottaa hyppäämistä. Käy kiertämässä sohvapöydän eli ottaa vauhtia. Ja kaiken päälle sitten yht´äkkiä hypähtää kevyesti sohvalle. En tajuu.

Toinen samis-asia Donnan kanssa on tuo kiiltävän lattian "pelko". Jos lattia kiiltää, siitä ei voi mennä. Maton reunalta kyylätään tuota hirvittävä metrin alue, joka on kuin Sargasso-meri Essin silmissä. Jos mitään tosi houkuttelevaa syytä ei ole, siitä ei mennä. Jos meren toisella puolella on namia tiedossa, meri ylitetään äkäisesti juosten, vauhti siis korvaa uskalluksen.

Meillä onkin mattoja joka paikassa, kiiltäviä paikkoja siis ei paljoa ole. Ulkona ei mitään apua ole. Kadut kiiltävät jäästä, meidän neiti painaa pitkin penkkoja tai mistä vaan sohjon keskeltä, kunhan ei tarvitse kiiltävällä mennä. Ensin kuvittelin Essin joskus loukanneen itsensä liukastumalla, mutta kun kuulin Donnalla olevan näitä samoja oireita totesin sen olevan joku sisäsyntyinen juttu elikkäs perimä.

Leikkimistapa on myös sama Essillä kuin Donnalla, koko ajan pitää pärrätä kuin traktori. Tiuku tuo lelun nätisti suussaan ja pudottaa varpaille, jää odottamaan ääneti että heität sitä. Essi nappaa lelun suuhunsa, alkaa tasainen pärinä joka toistuu joka kerta kun lelua heitetään. Ja jos hän jää lattialle vain jyrsimään leluaan jatkuu pärinä koko ajan.

Kummallista, että silloin kun oravaa kytätään, Essi on aivan liikkumatta ja hiljaa. Kunnes kurre on hänen mielestään sopivalla hollilla, että sen voisi vaikka saada, räjähtää Essi juoksuun ja niin hyytävään huutoon, että kurre-parka voisi vaikka sydäriin kuolla. Minulla on siis todella kissan-koiran-mangustin-hyeenan yhdistelmä. Jotkut kutsuvat sitä parsoniksi. Minä kutsun ihanaksi muruksi.

Niin totta tämä juttu .

Lumet sulavat kiihtyvällä vauhdilla, linnut ovat jo ihan kevätkahjoja. T*otta on se vanha sanonta, että maaliskuu maata näyttää. Arvannette, että olen niiiiiiin mielissäni. Takapihalle olen lunta levitellyt kasoista, jotta sulaisi nopeammin. Tuskin jaksan odottaa narsissejani pääsiäiseksi näkysälle. Puhumattakaan tyttäreni Hollannin tuliaisia, jotka jo viime keväänä upeasti kukkivat isoina ja kauniina omenapuun alla.

Eipä tällä kertaa muuta. Palaillaan kun taas jutun juurta tulee. Se vielä piti sanoa, että mies on parantunut hyvin kaatumisvammoistaan. Luojan kiitos siitä, mutta onhan tuota vaarallista aikaa vielä jäljellä. En siis laita jääörkkejäni (Ice bug) vielä lomalle.

Lopuksi hupijuttu. Tämä on jonkun näkemys naisista. Hmmm.....totta vai ei ??? Tähän ei voi muuta sanoa kuin Sanna Raipe Helminen; emmä mitää tollasta oo väittänykkää.

Voikaa hyvin. Puss och kram !!