Turvavöissä on mukava nukahtaa, kun jarrutuksista ei tarvitse sen kummemmin välittää. Typykkä pysyy penkillä napakasti. Onhan kaikille varmasti itsestään selvyys, että koira matkustaa joko boxissa tai turvavöissä. Ei milloinkaan vapaana autossa vaeltamassa sinne tänne. Messinen kuuluu matkustajan siihen tyyppiin, joka ei autossa kitise muuta kuin silloin, jolloin ollaan tulossa tuttuun määränpäähän. Silloin voi olla viimeisin kilometri kitinää, kun ei millään malttaisi odottaa .
Tiukulassa Messinen otettiin vastaan hyvin ja hymyillen. Oli kuin ei erossa oisi oltukaan. Nukkumaan mentiin kylki kyljessä ja tilaa annettiin puolin ja toisin. Onni tyytyi olemaan pahnan pohjimmainen arvojärjestyksessä. Ruokailu sujui myös mallikkaasti ilman napinaa.
Kiiltävät lattiat olivat kyllä sitten taas se normijuttu "ei voi mennä kun kiiltää". Muutamalla maton siirrolla saatiin Messisellekin sitten sopiva olotila aikaan, eli ylitystä sopivilla etapeilla.
Teimme tyttären kanssa kuvausreissun näköalapaikalle. Hieman ooli vaikeaa kiivetä sinne ylös, sillä lumi upotti jonkun verran. Polveen alkoi ottaa senverran, että ihan huippu jäi minulta väliin, kun säästin polveani paluumatkaan. Kunhan saan kuvat kamerastani purettua, voin niistä joitain laittaa tähänkin. Mutta tyttären blogista näette paremmat kuvat. Se löytyy täältä kuvia pääsiäiskävelyltä.
Tytär on opiskellut valokuvausta ja toivookin sen puitteista uutta uraa itselleen. Toivon, että hänen unelmansa toteutuisi, sillä liian harva meistä on unelma-ammatissaan. Taidamme olla useimmat vain olosuhteiden mukaan ajautuneet tekemään jotain työtä. Ja perheen tullessa olemmekin sitten jämähtäneet uraamme. Kenties monella on ajatus, että eläkkeellä sitten. Sitähän elämässä ei koskaan tiedä tuleeko se eläkeikä, että siinä mielessä ei ehkä kannattaisi odotella. Mutta sekin on arjen fakta, että unelmien toteuttamiseen tarvitaan sitä rahaa ainakin jos ei muuta. Ja aikaa myös ja sehän on lapsiperheessä tunnetusti kortilla, ainakin äideillä.
Mutta tällä kertaa ei sitten muuta. Palaillaan taas, kun asiaa tipahtaa.
Voikaa hyvin ja kevättä yhä odotellessa iso hali niin teille kuin rekuillekin.
Puss och kram
Ihanaa, että saitte tavata rakkaita! <3 Se, jos mikä, auttaa lataamaan talven kuluttamia akkuja.
VastaaPoistaMeillä oli eilen aivan ihanat treffit niNnin kanssa ja nyt on olo kuin uudesti syntyneellä. <3
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja Messiselle suukkoja! <3
Tänkjuu. Vaikka tässä sunnuntain lumisateessa aikalailla alkoi pipo kiristää. Myös Essillä. Ei huvittanu lenkilläkään olla.
PoistaMenis jo toi lumi. Nyt ei juur muuta toivota.
Terkkuja Rillalle ja Peppiselle.
Voi, unelma-ammatti on elämän suola, toivon jokaiselle sellaista. Itse olen ollut niin onnellisessa asemassa, että oma ammattini on ollut sekä kutsumus että työtoiveiden täyttymys.
VastaaPoistaOi, "ei voi mennä, kun kiiltää", Essiressu, ongelmansa hänelläkin, onneksi apua tuli. ♥
unelma-ammatti, joo se on ollut unelmaa. Montakin syytä se saavuttamattomuuteen oli silloin joskus, vaan mitäpä niitä enää miettimään. Kohta kolkuttaa eläke ja sitten on vapaa tekemään mitä haluaa.
PoistaKotona Essillä on riittävästi saarekkeita joita pitkin pääsee menemään. En oikein tiedä millaiset lattiat pitäis olla, sillä mun mielestäni ei tyttären lattiat niitä kaikkein kiiltävimpiä materiaaleja ole. Josko tuo "hassutus" menisi vanhempana ohi.
Ihana helppo reissu-Essi! On kyllä hienoa, kun koira kulkee autossa mielellään. Katson kans aina kauhulla, jos joku pitää koiraa vapaana autossa. Eihän ihmisetkään siellä voi olla ilman vöitä.
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa, lumisateesta huolimatta..!
Essi on odella helppo matkakumppani. Vasta määränpäähen tullessa alkaa pieni malttamaton vikinä. Muuten typy ottaa rennosti.
PoistaSunnuntain lumisade veti kyllä kaikilta mieltä matalaksi, Essiä myöten. Ei ollut edes lenkki maullaan.
Niinköhän sitä vielä juhannuksenakin toppavaatteissa saa grillata, hanskat kourassa.
Terkkuja ihanalle Lunalle ja pojille.
Hei! Kiva ploki teillä. Nyt kun ekan kerran kävin täällä ajan kanssa, niin on teillä elämää. Pitää oikein syventyä, kuka on kuka. Elvis rakastaa autolla reissaamista. Ei tarvi sanoa kuin "autoon", niin ollaan jo ovella menossa.
VastaaPoistaEssikö ei suostu astumaan paljaalle lattialle?
Hei ja kiva kun tulit. Tervetuloa uudelleen. Elvis tosiaan muistuttaa niin huisin paljon setäni jo kauan kauan sitten sateenkaarisillalle siirtynyttä bostista. Jos yhtään muistan oikein, hänen nimensä taisi olla Riku.
PoistaKyllä Essi kävelee toki paljaalla lattialla, mutta jos aurinko tai valo saa jonkin kohdan lattiassa kiiltämään, niin sitten siitä ei millään voi mennä. Essi heijaa itseään eestaas ja kerää rohkeutta kopallisen , syöksähtää kiiltävän kohdan yli matolle turvaan. Kaikkein huvittavinta minusta on se, että Essin äiti (siis se biologinen) tekee ihan samaa. Yhtä ongelmallinen asia on sohvalle hyppääminen. Essi pompottaa ylösalas sata kertaa, kiertää sohvapöydän vauhtia hakemassa ja sitten pompahtaa yhtäkkkiä sohvalle kuin gaselli. Ja ilmavaraa on vaikka kuinka eli ei ole siitä kiinni etteikö jaksais hypätä. Ja Essin äiti tekee samaa. Siis se biologinen :)
Hauskaa kuulla ja lukea erilaisten koirien ja perheiden arjesta. Elähdyttävää. Ja tuleehan sitä aina välillä kirjoitettua muustakin, vaikka bloki onkin enempi Messisestä.