Heeei ....onks täällä ketään ??? Tyhjältä näyttää, mutta olenkin täällä kameran takana hahaaa.
Olenpa ollut sitten missä tahansa töissä, olen aina rakentanut työpisteeni/huoneeni oman näköiseksi. En osaisi ollakaan missään steriilissä huoneessa seinillä vain tylsiä papereita. Ei, minulla on oltava värikästä ja inspiroivaa kamaa pitkin seiniä ja pöytiä. Pöydällä tosin työmapit ja paperit ovat useimmin sellaisissa röykkiöissä, että kaikki se muu tilpehööri on sitten kukkien seassa ikkunalaudalla, tietokoneen päällä tai roikkuu katosta.
Tässä on työhuoneeni tällä hetkellä ja näillä näkymin eläkkeelle asti. Kuten saattaa huomata, seinillä on nämä tuiki tärkeät asiat elämässäni. Eli koirat, harrastukseni maalaus sekä kaikki ne tärkeät voimakuvat ja mietelauseet. Kukkia tai viherkasveja pitää olla myös. Valkoisella pohjalla, hopeanvärisissä kehyksissä oleva taulu on ommeltu. Tein sen joskus äidilleni hänen huoneensa seinälle osastolle. Taulun nimi on "Onnenlinnut". Äiti vietti osastolla hoivahoidossa todella pitkää muistisairauden vuoksi. Halusin hänelle jotain mukavaa katseltavaa ja päädyin tekemään tämän siitäkin syystä, että äitini oli kova käsitöitä tekemään. Ja jotain siitä taidosta perin.
Koska olen työssäni lähes joka asiassa mukana assistenttina, on pöytä täynnä jos vaikka mitä lokerikkoa eri asioille. Lähinnä työni on olla suunnittelun assistenttina, mutta jotenkin vain kontolleni on kasautunut aikamoinen nivaska kaikkea muutakin, aina ajoittaisesta toimitusjohtajan avustamisesta alkaen. Monipuolista työtä siis. Mutta kaikkein mieluiten olisin vapaa taiteilija, siihen vain ei ehkä rahkeet ihan riitä. Ainakaan niin, että sillä eläisi. Mutta unelmoidahan saa ja pitääkin.
Essin työ onkin sitten se leikki ja sitä neiti harrastaa kiitettävästi, melkeinpä kellon tarkkuudella. Aamuisin neiti kerää pallonsä tai muut lelut, joita yleensä on heitelty, vessan oven taakse odottamaan iskää. Iskän tehtävä onkin sitten heitellä niitä neidille aamujumpaksi. Ja sama toistuu illalla töistä tullessa, kun sohvalle istutaan. Essi on sitä mieltä, että töistäsi oot tullu ja nyt on mun vuoro. Ymmärtäähän tuon, sillä Essillä ei ole koiraseuraa, hän on päivät yksin. Paitsi silloin, kun syystä tai toisesta kolmen kopla on koolla eli Tiuku ja Onni ovat myös meillä. Ensi kesänä juhannuksesta lähtien kolmen kopla on koolla varmaan parisen kuukautta putkirempan takia. ”Mä Suhosia jahtaan, niitä terassilta vahtaan ”, laulelee varmaan Onni. Sori Onni, aita on kyllä sitten tilkitty niin, ettei näitä suhos-kohtauksia tule meikäläisen verenpainetta nostamaan.
Oman lukunsa kesään tuonee myös uudet naapurit kolmen koiransa kanssa. Kaksi niistä on venäjän vinttikoiria ja yksi ranskanbuldogi. Ja tietenkin kaikki poikia !! Reviirivahtimista siis on tiedossa Onnin kannalta, joten suotavaa olisi, että saisivat siihen mennessä tehtyä sen korkeamman aidan. Kiitos !!
Uusista naapureista tulikin mieleeni se polemiikki, jonka he ovat aikaan saaneet vaikka eivät ole vielä edes muuttaneet. Kyseessä on nimittäin miespari ja siitäkös jotkut ovat vettä myllyynsä saaneet. Minä en ymmärrä. En ensinnäkään lainkaan pidä ihmisten luokittelusta missään suhteessa ja tässä asiassa en varsinkaan. Pikkuisen täytyy olla myös "kieroutunut luonne", jos pitää olla kiinnostunut toisten ihmisten seksielämästä. Minä näen vain kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä, jotka ovat sitoutuneet elämään keskenään perheenä toistensa kanssa. Aivan kuten me muutkin ihmiset. Rakkauden vuoksihan sitä naimisiin mennään eikä seksin vuoksi. Ainakin näin pitäisi olla. Saas nähdä miten käy lakiesityksen tässä asiassa eli tasa-arvo oikeudelle mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Pakko sanoa etten ymmärrä miksi sitä vastustetaan. En sitten miltään kantilta. Olisi korkea aika ottaa rohkeasti askel eteenpäin tässä ja antaa kaikille sama oikeus rakastua ja sitoutua. Ranskahan nyt hyväksyi ns. homoavioliitot. Toivottavasti nyt muut maat seuraavat perässä. Täytyyhän meillä olla tasa-arvoiset oikeudet rakastumiseen ja avioliittoon.
Puutarhatöissä alkaa lopultakin kevät/kesäkausi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, ekä sekään ole kovin tärkeää, sanoo kiinalainen sananlasku. Rentouttavaa se ainakin on. Tai tiedä häntä miten tänä vuonna. Uusi naapuri on myös puutarhuri, että tervetuloa vain paineet tarhuroinnissa. En ole mikään viherpeukaloinnin paras esimerkki. Pikemminkin semmoinen ”tää on aika nätti kukka”-tyyppi, joka saattaa ostaa sitä ja tätä. Ilman mitään suurta suunnitelmaa. Olen kyllä pitkään päässäni suunnitellut, että oispa kiva laittaa kunnon perennapenkki. En vaan ymmärrä mitään perennoista. Sekin pitäisi kirjoista opiskella, kuten sata muutakin kiinnostavaa asiaa ja minulta alkaa ihan tosi loppua tunnit vuorokaudesta kaikille asioille. Pitäisi vihdoin opetella kameran käyttö, ettei mene ihan hukkaan kaikki sen hienot ominaisuudet jne jne. Pitäisi ehtiä maalaamaan ja kirjoittamaan, hoitaa kotia ja Essiä, käymään töissä, lukemaan kaikki ne pinossa olevat kirjat ja ja ja……..Apuaaaaaaaa !!!
Jos jollakulla ois ylimäärästä energiaa myydä, niin kiitos ottaisin kyllä. Tekemistä riittää ainakin minulle. Välillä tuntuu siltä, että mies ottaa asiat lunkimmin (lue= pelaa tietsikalla ja katsoo tv:tä, täyttää ristikoita tai lukee). Tosin lauantaina hänellä riitti puuhaa. Kävimme nimittäin hakemassa hänen synttärilahjansa. synttäri oli jo maaliskuussa, vaan grillikausi ei ollut vielä akuutti juttu. Nyt se on ja terassin nurkassa kiiltelee ihan uusi grilli, joka on jo korkattu. Lauantaipäivä ehti kellahtaa iltakuuteen ennen kuin isäntä sai grillin koottua ja lastattua sinne sapuskat kypsymään. Minä en grilliruuasta niin piittaa näin kasvissyöjänä. Mutta pääasia, että lahja oli hänelle mieluinen.
Lahjoista puheen ollen, uusi naapuri tuli tuomaan perjantaina tämän. Hän sanoi heidän tekevän pintaremppaa viikonloppuna ja toivoi, että tämä hiukan auttaisi metelin kestämistä. Ja kyllähän me kestimme, sillä se oli loppujen lopuksi hyvin vähäistä. Entisistä naapureista lähti enemmän ääntä lapsiperhe kun oli.
Eipä tässä sitten enempiä tällä kertaa. Rapsutuksia rekuillenne ja iso hali itsellenne.
Pitäkäähän huoli itsestänne ja voikaa hyvin. Puss och kram !! Palaillaan.
Ihanaa, kun olet tehnyt työhuoneestakin omannäköisen paikan. Se auttaa varmasti jaksamaan paremmin! <3
VastaaPoistaHih, kaksi venäjänvinttistä ja ranskan buldoggi, onpahan kolmikko! Teidän naapurit kuulostaa aina vain mielenkiintoisemmilta tyypeiltä. :)
Minäkään en ymmärrä, mitä se kenellekään kuuluuu, kuka punkkaa kenenkin kanssa. Ihan outoa, että 2010-luvulla käsitellään edelleen vaan näitä samoja vanhoja ihmisoikeusjuttuja. Huoh. Me ihmiset tykätään vaan niin kovasti paljon luokitella ja arvottaa toisiamme. Oma napahan sitten on tietysti puhtoisista puhtoisin. Enhän minä mitään, mutta ne muut! HUOH. :/
Tunnustan ihan pienellä äänellä, että en tykkää orkideoista yhtään. Niiden juuretkin on ihan kuin jotain matoja - öök. Mutta minä olenkin moukka. ;) Ja todella hieno ele naapurilta joka tapauksessa! Vahvistaa edelleen uskoani siihen, että he ovat ihquja tyyppejä! :)))
Sinne myös, puss o. kram ja Essi Messiselle rapsuja! <3
Siis, satamäärin poliitikkoja tupsahtaa mieleen sanasta moukka. Ja muutama työkaverikin ja varsinkin pari taloyhtiön asukasta, mutta sinuuhn se sana ei istu sitten millään. Et oo semmonen sittehn ensinkään. Susta vaan ei löydy materiaalia siihen sanaan. Ja piste. IÄhana oot ja herkkis, halittava muru oot.
PoistaOrkideassa on tosi rumat juuret. Arvaa voinks mää ny ollenkaan sitä ihaillen katella, kun sanoit että matoja. ;) Joo se oli kumminkin ihan kaunis ja ihan odottamaton. Kauniisti ajate3ltu juttu, mutta tää mies onkin puutarhuri, että ehkä hänellä on sitten myös herkkä sielu. Nähtäväksi jää.
Niistä koirista Essi saa varmaan slaagin, joko juoksee sisälle pakoon tai näyttää kulmurit. Paitsi sille ranskikselle, joka on sopivan kokoinen. Tuntuu vähän siltä, että Essi pelkää isompia koiria jos ovat kovin tunkeilevan tuntuisia. Blogissa varmaan sitten jossain mutkassa lisää.
Oikein mukavaa viikonloppua sinne RillaPeppilään ja iso hali <3
Puutarhatöistä mäkin tykkään. Puuhastelu pitää virkeenä. En tunne kukkiani, joskus otin aiheesta paineita, mutta nykysin totean kuin sinä "täs on tämmönen pinkki kukka". Näillä mennään!
VastaaPoistaInspiroivia maalaushetkiä!
Ihan samoilla täällä. Eikäpähän se olekaan tärkeää sitte yhtään mikä sen nätin kukan nimi on, vaan se nätteys. Ja se, että saa sen viihtymään siinä pläntissä. Vapun aikaan on lomaa pari päivää, että silloin varmaan taas myllerretään puutarhassa.
PoistaKiitos kaunis <3 Maalaaminen on sellaista hermolepoa ja päässä alkaa olla jo painetta, kun niin moni aihe myllää siellä tahtoessaan jo paperille tai kankaalle. Jos aikaan saa jotain mitä kehtaa näyttää, niin ehkä sitten blogissa näkyy.
Viikonloppuja sinne, sellainen aurinkoinen koiruuksia palvova aurinkokylpy-viikonloppu <3
Luin juuri joitakin päiviä sitten jutun työpaikan sisustamisesta, en muista, oliko suomen- vai saksankielinen sepustus. Siinä ainakin mainittiin, että tekemällä työpisteestään omanlaisensa, lisää se työpaikkaviihtyvyyttä ja sen kautta myös työtehoa. Eikö Essi mahtuisi siihen työviihtyvyyden lisäämiseen, täällä monissa työpaikoissa saa pitää koiraansa mukana. Esim. tuossa meidän vastapäisessä vanhainkodissa saavat työntekijät tuoda omaan työvuoroonsa koiransa, siellä on näkynyt jos jonkinmoista hurttaa.
VastaaPoistaMinä kun tunnetusti en ole mikään viherpeukalo, olen täällä hankkinut itselleni pari orkideaa, koska kukkivat pitkään. Jos ne juuret tuntuvat inhottavilta, suosittelen ostamaan sellaisia orkideoita, joissa juuret eivät ole läpinäkyvissä ruukuissa eli eivät kaipaa päivänvaloa. Minulla on juuri sellaiset omalla ikkunalaudallani.
Ja hui hai kaikille ennakkoluuloille! Eikä edes tarvitse ns. hyväksyä kaikkea, mutta eihän sen tarvitse naapurisuhteisiin vaikuttaa. Jokainen elää tätä elämää omalla tavallaan ja naapuruussuhteissakin on tärkeintä se, että toimeen tullaan ja avoimin mielin kohdataan myös erilaisuudet.
:)
Voi kun saiskin ottaa Messisen tänne !!! Voi että ois ihanaa. Tiedän kyllä, että tässä meidän kerroksessa on monta koiraihmistä, että jos kaikki tois niin vois olla pientä nokkapokkaa. Mutta joo, kyllä oisin onnellinen.
PoistaOrkidean suhteen elän toivossa ja pelkään pahinta. Mutta onhan mulla sitten tuo puutarhuripoika lähellä. Vaikka ei hän mikään ihan poikanen ole , 50v ja kumppani on 60v. Oikeaan taloon ovat tulossa, sillä tässä talossa ei asu suvaitsemattomia onneksi. Vaan noissa muutamissa aunnoissa tuossa pihan toisella puolen asuu sellaisia rääväsuita, jotka eivät edes tajua sanomisiaan ja että ne voivat todella loukata. Mutta en epäile yhtään etteikö nämä kaverit osaa pitää puolensa. Ja taustatukeahan saavat sitten meistä kyllä. Olet oikeassa siinä, että jokainen eläköön tavallaan ja kohdatkoon erilaisuudet avoimin mielin. Sitä minäkin kannatan ja toivoisin.
Mukavaa viikonloppua sinne ja Vilille halit