Sitä ja tätä......

Viime ajat on olleet juuri tuota, sitä ja tätä.  Saimme juuri puutarhaan uusittua laatikot. Purimme pois vanhan pitkän laatikon ja toimme tilalle kaksi.

Tätä jäinkin sitten itsekseni tuunaamaan, kun isäntä joutui sairaalaan. Hän sai aivoverenkierron häiriön, onneksi ei paha. Siellä osastolla sitten makoili aikalailla sekavissa tunteissa mies, joka inhoaa sairaalassaoloa. Vappu siinä hurahti, kun miestä tutkittiin kaikenlaisilla kuvauksilla. 
Silläaikaa minä sitten istuttelin yrtit laatikoihin, kanniskelin harmaan sepelin laatikoiden väliin . Ja koiran kanssa ulkoillessa kalastelin kiviä sepelin reunaan, jottei se valu laatoille. Mies kotiutui torstaina iltapäivällä uusilla elämänohjeilla varustettuna. Niitä on nyt sitten noudatettu. Sairaslomaa on kuukausi ja autolla ajaminen kielletty saman verran. Että puutarhan muu tuunaus saa ootella myös ehkä saman verran.

Essi oli ihmeissään missä iskä on. Ilataisin tosin tyytyväinen siitä, että nukkumatilaa olikin sitten yllin kyllin.

               

                                        Joko isi tulee, kysyy Essi.
Ja tulihan iskä. Nyt meillä sitten huusholli pyörii minun näpeissäni. Koska mitään ei saa mies ponnistella vaan on otettava iisisti. Niimpä minä siivoan, lenkitän koiraa, käyn kaupassa töistä tullessa jne jne. Ja ajattelen usein, miten ihmeessä selviäisin kaikesta tästä, jos minun pitäisi asiat tehdä kuten äitini joskus meidän ollessa pieniä. No, äiti oli kotiäiti, mutta eipä hänellä ollut apuna näitä kaikkia härpäkkeitä kuin minulla.

Äit. Jos joku minulta kysyisi mikä on ikiliikkuja, sanoisin ; äitini oli. Sillä ei hän juuri hetkeäkään ollut tekemättä jotain. Kun päivän työt huushollissa oli tehty, hän istui ja teki käsitöitä. Televisio, sitten kun se tuli 50-luvun lopulla huusholliin, ei se todellakaan tarjonnut ohjelmaa sadoilta kanavilta tuntitolkulla vuorokauden ympäri. Alussa sitä tuli vain yhdeltä kanavalta, olikohan nelisen tuntia illassa. Ja koko ajan katsoessaan puikot heiluivat uutta villapaitaa jollekin meistä. Rakas ihana äitini.
Joten minun on parasta pitää suusni supussa siitä, että olisi jotenkin rankkaa. Ei ainakaan fyysisesti voi olla. Henkinen puoli on sitten asia erikseen. No se riittäköön tästä.

Uudet naapurit ovat kotiutuneet myös ja tutustuttukin ollaan. Eloisa puhelias puutarhuri ja hiljaisempi it-alan mies. Vielä kuuluu rempan ääniä, mutta loppusuoralla kuulemma ovat. Minä olen sitä mieltä, että naapurissa on koputtelusta huolimatta ihanan hiljaista. mitä nyt kolme koiraa totuttelevat uuteen kotiin ja välillä haukahtelevat ääniä. Kun olemme osuneet yhdessä takapihoillemme, ovat koirapojat olleet todella kiinnostuneita Essistä. Ranskispoika (ranskanbuldogi) varsinkin on kovin innoissaan hänen suloisuutensa kauneudesata. Eikä Messinen ilmeisestikään näytä hassummalta pimulta näiden kahden venäjänvinttikoira-poikienkaan silmissä. Mutta kokonsa vuoksi jotenkin ovat Essistä pelottavia. Hyvin pojat tottelevat isäntiään, kovin kilttejä ovat.  Eloisan ja vilkkaan puutarhurin kanssa on todella helppo puhella ja paljon meillä on tuntunut juttua riittävänkin.  Ja kuinka hassua, että meillä on myös aika samanlainen makumaailma kukkien suhteen. 
Vaikka kyllä tässä varmaan hiki pintaan tulee, kun hän ehtii toteuttamaan omia suunnitelmiaan, sillä minä kyllä nostan tassut pystyyn heti. En minä puutarhurille pärjää. En muussa kuin neuvojen kalastamisessa. Mutta ehkäpä häneltä sitten saankin kunnon vinkkejä.

Nyt sinänsä kiinnostaa ihan toisella tapaa pihan tuunaaminen, kun lopulta saimme uusittua yhtiöjärjestyksen. Saimme siihen nimittäin myös lausekkeen, joka määrää asuntokohtaiset  etu- ja takapihat asukkaan hallintaan. JEEEE !!!!  Enää ei voi kukaan määritellä sitä mitä pihallani on. Toki se toi mukanaan myös vastuun sen hoitamisesta. Etupihan kulkuväylä täytyy hiekoitella, ettei siihen lehdenjakaja tai kukaan muukaan kaadu. Lumet olen aina itse luonut siitä ja hiekoittanutkin olen itse, ei sitä huolto ole tehnyt, vaikka alue ei olekaan ennen ollut minun hallinnassani vaan yhtiön. aika outoa, eikö totta. Pääasia kuitenkin nyt, että saimme tahtomme läpi.

huhtikuun loppupuolella pongasin myös lenkille mennessäni nämä ensimmäiset leskenlehdet. Ja nyt on myös terassinreunalla auennut ensimmäinen narsissi. Tulppaanit ovat myös työntyneet uhmakkaasti esiin, mutta epäilen tokko äitienpäiväksi ehtivät kukkaan. Perennapenkissä pienet pallotuijat näyttävät kärsineen talvesta. Saa nähdä kuinka niiden käy, jaksavatko ponnistaa uutta vihreää ylleen. Päivänliljat ovat hyvässä vauhdissa ja pihalle jostain kotiutunut sinivuokko on tehnyt aivan ihanan pienen "kimpun" kukkasia. Kielot sen sijaan ovat antaneet odottaa itseään, vielä ei näy edes pientä vihreää piikkiä. Ajattelin metsästä napata niiden seuraksi muutaman mustikkavarvun. Metsämansikkaa minulla jo onkin. Minulla on siis ihan pieni luonnonpuutarha myös. 
Rastas, se musta, hautoo muniaan tuija-aidassa. Koska meillä on myös oravia täällä, minua hiukan huolettaa miten käy munien ja poikasten. Ei olisi kivaa mikään murhenäytelmä omalla pihalla.

Tämä lause on syytä muistaa kaiken sattuneen keskellä. Ja suhteellistaa asiat
En suinkaan tarkoita mitään vertailua siitä, että on joku jolla asiat on vielä huonommin. Sitä en kestä ollenkaan. Olisin hirviö, jos iloitsisin sellaisesta murheesta jonkun hartioilla. Tämä on enemmänkin asennekysymys. Vastoinkäymisissään voi ajatella näin, että tämä on vain paha päivä, ei paha elämä. Ja sitten kokoaa itsensä ja tallustaa taas eteenpäin. voimavarat pitää aina hakea sisimmästään, ei toisen onnettomuudesta. joskaan en kestä niitäkään ihmisiä, jotka aina nokittavat. Eli siis niitä, jotka kertoessasi jostain sairaudesta tai muusta ikävästä jutusta, aina keskeyttävät sinut huokailemalla kuinka heillä itselläänkin on ollut just tuota samaa mutta vain pahemmin. Kyllä pitäisi kyetä myös empatiaan ja kyetä toteamaan vain; voi kuinka ikävää. Tarjota sitä teetä ja sympatiaa. Sitähän se toinen silloin tarvitsee.

Joten teetä ja sympatiaa teille kaikille. Palaillaan, kun kertomista taas tulee. Ja kuvia puutarhasta. kenties onnistun kuvaamaan myös mustarastaan.

Puss och kram. Rakkautta ja rapsutuksia rekuillenne. (jos kissoja sattuu olemaan niin samaa niillekin).