Etupihan entrausta

Etupihan aidan ehti isäntä ennen onnetonta jalkapakettiansa vetämään palinsanterin värisellä pinotexilla. Ja sehän tarkoitti sitten sitä, että koristelu oli vedettävä uusiksi.
Entinen kullanvärinen suttu sai lähteä ja tilalle tuli keltaiset numerot ja pari pientä päivänkakkaraa kummallekin puolelle.

Myös enkelin istuimena toiminut kanto sai uuden muodon. Sehän on vanha koivun kanto ja siitä alkoi kuori irrota ja sammal peittää koko kantoa. niinpä sitten kuorin kaarnan eli tuohen irti ja hioin sen puhtaaksi. Mikä homma ja että mokoma kanto haisi kerrassaan inhottavalle. Kun sain pinnan puhtaaksi ja roskat siivottua, vetelin kannon samalla pinotexilla kuin aitakin on malattu. Ja kun se kuivui, istahti enkeli takaisin sen päälle päivää paistattelemaan.

Koirat sen sijaan seuraavat minua kuin hait laivaa, mihinkään en pääse. Paitsi Messinen. Hänen mielestään olen nyt varmaan melkoinen luopio ja ihan yäk-äippä, koska yhä edelleen täällä on nuo kaksi. Siis juuri näin. Hän ressukka joutuu jakamaan aivan kaiken.

Jo viimeksi kun tytär läksi, jaksoi Messinen sinnikkäästi katsoa ovelle. sillä kyllähän se nyt olisi huomata pitänyt , että jotain jäi.

Tiuku vahtii isännän jalkaa

Tuu ny Essi leikkiin !!

Mummiiii, Essi ei leiki mun kaa !!

Että semmoista peliä täällä. Huomenna on työpäivä eli loma loppu. Isäntä joutuu nyt sitten jotenkin täällä pärjäämään näiden kanssa. Kun tulen kotiin, minun kimpussani luultavimmin on lauma tylsistyneitä parsoneita. Ja sehän tietää hommia minulle.

Palaillaan taas.

Halit rekuillenne. Puss och kram.