keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Taidepläjäys

Tuli miäleeni laittaa muutama kuva maalamistani jutuista. Nyt kun olen saanut käsityön tekemisen alkuun taas, toivon saavani taas mallilleen myös tuon piirtämisen ja maalaamisen puolen. Sitä olen kaivannut opikein erityisesti, mutta joku uppotukki on ollut väylän tiellä. Ja vieläkin se taitaa osin maata väylällä, sillä ajatuksia aiheista riehuu päässä vaan mitään en saa kankaalle. Energiavaje luulisin. En tiedä oikein minkälaisen energiapommin huitaisisin nassuun, että lähtisin taas käyntiin.
 Tämä on öljyvärimaalaus äidistäni. Äiti on tässä vielä niin nuori, valokuvan perusteella tehty. Maalauksen varjostukset ei näy tässä kuvassa yhtä hyvin kuin itse taulussa. Vaikka ei tämä mikään mestariteos ole.


Tämä puolestaan on lasimaalaus. En kuollaksenikaan nyt muista mikä tämä kukka on nimeltään. Minulla on paksu kirja, jossa on esitelty kukkia kuvin ja sanoin. Sieltä tämä on poimittu, mutta juuri nyt ei kirja ole käsillä.


Tässä taasen on mieheni äiti. Myös hänen isästään on seinälläni vastaava piirros.



Olen tehnyt lasimaalauksella tauluja ja se on todella hauskaa puuhaa. Haittana on vain niiden haju, se on aika nenäänkäypä. Piirtänyt en ole viime aikoina kuin onnittelukortteja ja väsännyt niihin runot. Nekin olen tehnyt akvarellikynillä. Akvarellikynät ovat minulle mieleisiä, sillä vedellä pehmentämällä väreistä tulee kauniita ja saa sävyjä paljon enemmän.

Mieheni osti minulle joululahjaksi kiinalaisen tussimaalauksen oppaan. En ole siihen vielä perehtynyt niin, mutta sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta jutulta. Että tämmösiä raapustuksia teen ja vielä ripustelen seinillekin. Mutta vain omilleni ja muutaman ystävän, en kehtaa muita ihmisiä niillä kiusata. Mitä nyt teitä tässä.
Ai niin, muutamiä ikoneita olen tehnyt lovileikkauksella. Niistä on säilynyt vain yksi ja se on systerillä. Ehkä pitäisi sitäkin taas elvyttää ja kokeilla.

Sitten asiaan. Essi on taas aikas hyvässä kunnossa. Mitä nyt jonkun verran pottuuntunut ehkä siihen, että Tiuku ja Onni ovat olleet viime aikoina niin usein äipän suosiosta jaolla. Toukokuussa sekin sitten loppuu, kun tytär palaa kesäksi töihin eikä koiravahtia tarvita niin usein enää. Heidänkin arkensa normalisoituu omaan rytmiinsä. Ehdin jo tottua noihin koiriin aikalailla, että melkoisesti voi tulla suru tuonne puseroon, kun heitä sitten näkee harvemmin. No vielä heistä saa nauttia muutaman viikonlopun verran.
Siitepölyjen vaikutuksen huomaa jo. Niin itsessäni kuin Essissäkin. Paras kaivaa pyyheliina esiin ja ne kaikki muutkin konstit taas, että kesästä selvittäisiin ilman suurempia juttuja.
Tänä aamuna taas peitti lumikerros maan, ohut kerros mutta kuitenkin. Essi veti jarrut päälle ja pissi teressin reunalle, sillä KÄÄK eihän sinne voinut mennä, kun siellä oli LUNTA!!!! Omatkin silmät meinasivat pudota ja kahvi väänytä väärään kurkkuun , kun ikkunasta ulos katsoin. Ei muuta kuin kuusta ostamaan, ei tuu kesää. Murrrkele !!!

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Palaillaan taas. Ja lupaan olla kiusaamatta uusilla taidepläjäyksillä. Tai oisko paremmin pläjäystaidetta.

4 kommenttia:

  1. "Vaikka ei tämä mikään mestariteos ole." WAU, sanon minä! Niin, riippuu mihin ja kehen vertaa. Ehkä sinua ei kelpuutettaisi ikuistamaan Niinistöä, mutta jos verrataan minun maalaustaitoihini, niin olet huippuluokkaa. Ihan totta, hienoja töitä saat aikaiseksi, todella arvokas lahja osata piirtää ja maalata. Osaavalle ehkä itsestäänselvyys eikä siten mitään erityistä, mutta kun ei itse omaa taiteellisia lahjakkuuksia ei sitten ollenkaan, niin minäkin ihailen lahjakkaita ihmisiä suuresti.
    Jopas olet saanut tartutettua oman ei-tykkäämisesi lumesta myös Essiin, yleensähän koirat rakastavat lunta. Äitin tyttö, tuo Essi.
    Juuri tänään ajattelin teitä ja samalla siitepölytilannetta. Pahin lienee edessä. Vilikin tarvitsi heinäkuussa kortisonia aika paljon, vaikka ei pitäisi olla allergiaa, sittenpähän nähdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrimmästi kiitos. Olen ihan otettu, että nuo jonkun silmissä näyttävät joltakin mukavalta. Äidistä on nyt ainakin sitten muisto, joka periytyy. Tai oikeastaan kaksi, koska olen tehnyt hänestä myös piirretyn taulun. Isästä on vielä piirtämättä, kun en ole osannut valita mieleistäni kuvaa. Muta ehkä se tässä.....päivänä jonain.
      Kyllä naurattaa tuo Essi. Niin olet oikeassa, että äireen likka.
      Laitan kyllä kädet ristiin ja oikein pyydän , että selviäisimme hyvin, ainakin yhtä hyvin kuin viime vuonna. Kortisonia joutui antamaan, mutta ei todellakaan paljoa. Toivottavasti vili purjehtii kesän yli selvillä vesillä. Tsemppiä ja lykkyä sinne. Ja aina toi Essi vaan haluaa niitä haliterveisiä lähettää. Tunteellinen Essi....äireen likka siinäkin.

      Poista
  2. Kuule, "kiusaa" vaan jatkossakin hienoilla kuvillasi! W A U ! Nuo muotokuvat ovat ihan mielettömän hienoja! <3

    Kiva kuulla, että Essi on voinut hyvin! Ja tiedäthän, että siihen Onnin ja Tiukun ikävään kannattaa hankkia ainakin yksi mäyräkoira. Niin, kun kuitenkin mielesi tekee. ;D Hah, sainpas sanottua! :DDD

    Nim. Kokeillakko pentujen teettämistä Rillalla vai ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä...mokoma. Arvasin, että jyrsäset just tohon heikkoon kohtaan eli mäyrisrakkauteen. :)
      Joo, ei sitä mäyrisrakkautta niin vaan nahoista ulos ajeta, kun se sinne on juurtunut. Vielä on vaan niin hyvässä muistissa miten Armin kanssa kävi. En tahdo sitä sydänsurua enää uudestaan. Ja on se tilanne aika kinkkinen, sillä urosta ei Onnin kans voi pitää ja kuitenkin uros saattais olla Essin kannalta parempi juttu kuin narttu. Ja se pitäis sitte taas leikkuuttaa, kun muuten Onnista tuloo kaheli aika ajoin. Huoh !! Liika monta probleemaa ratkaistavaksi. Joten, Essi on ja pysyy tietenkin, kuten silloinkin Armin kanssa. Ja sitte nautiskellaan vaan näistä satunnaisista hetkistä Onnin ja Tiukeron kanssa.
      Hassua kyllä, että nytkin kun vietiin heidät takaisin kotiin ja tehtiin lähtöä sieltä, Onni yritti väkisin mukaan. Pojuparka, taisi olla pikkuisen sekaisin. Mutta hyvin hän sitten kuitenkin kotiinsa jäi, kun tajusi asian. Kyllä tytär on kuitenkin hänelle se rakkain ihminen, uskoisin.

      Rillan pentu !!! se on takuusti jotain niin suloista ettet sitä voi vastustaa ja niin sulla sitten onkin yhtäkkiä viis koiraa. Sillä niistä pennuista sä et kyllä yhtään pysty pois antamaan. Satavarma olen. Juu-u.

      Poista