Koirakamut ja kummikoirat

Puhuinkin jo aiemmin tuosta parsonistien syyskeräyksestä. Syyskeräyksen ovat alulle polkaisseet kolme tehokasta nuorta naista, joilla taisi elämä tulla todella kiireelliseksi, kun koiraihmiset riensivät ottamaan kampanjaan osaa oikein roppakaupalla. Tavaraa on tullut aivan valtaisat määrät (IHANAA).
Kuten aiemmin kerroin, tavaroiden perille saattamiseksi kampanjaan tuli mukaan tuo DFO, josta sitten itse innostuin kovasti.
Toinen mukana oleva ryhmä on Koirakamuille jeesiä, jota vetää kaksi naista, Mervi ja Riikka. Kiinnostuin myös heidän toiminnastaan. Heidät löytää facebookista tuolla  "koirakamuille jeesiä"- nimellä. Halusin tukea myös heidän toimintaansa ja kyselinkin sitä sitten heiltä. He ohjaavat avustukset suoraan valitsemallesi tarhalle tai sitten voit ottaa kummikoiran. Tämä vaihtoehto minua viehättää eniten. Voin osoittaa avustukseni, vaikka esim. 25€ kuukaudessa, jollekin tietylle koiralle ja näin hän sitten saa sapuskaa ja lääkkeitä jos niitä kin tarvitsee takuuvarmasti joka kuukausi.

Kummikoira toiminta on ihana tapa pelastaa edes yksi koira, kun kaikkia ei itse henkilökohtaisesti pysty pelastamaan. Koirakamujen välittämät kummikoirat sijaitsevat Romaniassa. Sen mitä nyt olen Romaniasta lukenut ja muutamia kuvia nähnyt, kääntää kyllä vatsani, on se niin raakaa touhua. Tunnustan suoraan etten pysty, ainakaan tällä hetkellä asiaa ajattelemaan syvemmin enkä kuvia katsomaan lainkaan. Ne kun eivät verkkokalvoltani häivy aikoihin.
Tunnustan olevani koirarakas hömelö. Minulle koira on perheeni jäsen, jota en ikimaailmassa hylkäisi. Ei ole mitään mitä en hänen hyväkseen tekisi. Kaikkeni teen, jotta hänen elämänsä laatu olisi hyvää ja arvokas. Kun hän kahvipaketin kokoisena huusholliin tuli, käveli hän myös niin vahvoin sitein elämääni, ettei sitä murra mikään,

                "Siis täh, me kahvipaketin kokosia. Höpö höpö"

Sama koskee näitä tyttäreni koiria myös. Yhtä rakkaita kaikki. Nyt aion ottaa lauman näkymättömäksi jatkeeksi kummikoiran, joka yhtä lailla saa sitten osuutensa. Tarvitseepa hän mitä tahansa.

Koirakamujen kautta pääset myös katsomaan adoptiolistalla olevia koiria, jos vaikka innostut asiasta niin paljon, että haluat tarjota kodin jollekin ihanalle rekulle. Mutta jos olet samassa tilanteessa kuin minä, että et pysty ottamaan lauman jatkoksi toista, niin kummikoira on hyvä keino auttaa kuitenkin.

Tiedän , ettäihmiset avustavat kaikenlaisia järjestöjä. Miettivät monesti meneekö avustus perille. Monet miettivät varmaan sitäkin, että nämä avustettavat koirat eivät ole riittävän arvokkaita avustusjärjestöjen hierarkiassa, että on tärkeämpiäkin. No koiraihmisenä olen sitä mieltä tietysti ettei mitään tärkeämpää avustettavaa olekaan kuin puolustuskyvytön eläin.
Olen aikoinani avustanut myös Animaliaa ja WWF:ää, Amnestyä. Unicefiä avustan myös ja nyt on näiden koirien vuoro.

Kaiken kaikkiaan maksan avustuksia, kunhan tuon kummikoiran saan, noin 35€ kuukaudessa. Minusta se ei ole paljoa. En todellakaan jää mitään paitsi eikä totisesti Messinenkään. Saan hyvän mielen ja toteutan siten joka kuukausi sitä ideaani levittää hyvää.
Jos teillä on mahdollisuus, tehkää samoin. Hyvä kiertää aina tavalla tai toisella takaisin luoksesi

Palaillaan kun asia etenee. Hyvää ja aurinkoista syksyä kaikille.

PS. Onhan tää postaus dundeellinen purkaus. Tarkoitus ei ole ketään syyllistää, joka ei nyt toimi kuten minä. Sillä sekin on mielestäni ihan huippujuttu, että pidätte omista rekuistanne huolta ja rakastatte heitä. Se on ihan mahtavan paljon. Ja siellä hyvien tekojen listassa ihan ykkönen.

Puss och kram <3<3