Syksy saapuu

Syksy on tulossa, vaikka pakko sanoa, että jo kesäaamut on pitkään olleet kylmiä ja koleita. Syksy tuo mukanaan monta muutosta. Ensinnäkin kolmen kopla hajoaa , sillä tytär palaa koirineen  pääkaupunkiseudulle. Työt hänellä alakvat siellä jo lokakuun alussa ja jos asunto ajoissa löytyy, oma sellainen, myös Tiuku ja Onni lähtevät. Mutta ehkä vielä muutaman kerran saan heidät luokseni paijattaviksi.
Syksy toivon mukaan tuo myös sen, että siili suhoset mahdollisimman pian alkavat talvehtia ja lakkaavat kuleksimasta tässä meidän tienoolla.  Meillä nimittäin oli taas  "siilikohtaus". Aamulla on niin pimeää takapihalla etten ole uskaltanut päästää koiria sinne noin vain. ja niimpä sitten läksin niitä viemään pienelle lenkille ennen töihin menoa. Vaihtelin suuntaa sinne tänne, koska liikkeellä oli noita kissarakkaiden ihmisten yöksi ulos potkimia kissoja, jotka sitten hädissään säntäilivät yhtä paljon kuin minä, sinne tänne pitkin pihoja. Kun niistä selvisin, kävelin pitkin leikkipuiston reunaa ja siinä hän sitten oli, Suhonen. Onni salamana kimpussa, minä hitaammilla reflekseillä Onnin kimpussa. tartuin Onnia niskavilloista kiinni, huusin aamuhämärissä kuin laivan sumutorvi; "Onniiii, päästä irti ,päästä irti, äläääää, Onniiii....." Mahtoi joku luulla, että siellä sitä kapakasta palaava pariskunta vetää viimeisiään. 
No, helppasihan Onni lopulta. Minä temmoin hihmoissaan jalkojeni ympärillä kieppuvia tyttöjä ja yritin laskea Onniakin maahan varoen. Eikös sitten siinä touhussa jätkä tullout valjaista läpi. Sydän läpätti, verenpaine nousi kohisten, mutta onneksi jätkä oli senverran hämmennyksissä ja varmaan alkoivat myös siilin piikkien pistokset tuntua, että sain hänet kalastettua syliini. Tarvoin Onni sylissäni eteenpäin, ihme etten kaatunut hihnoihin, sain koiruudet oveni taakse ja sitten en meinannut millään saada ovea auki. Hakkasinkin oven päälle ja karjuin ovi auki (sori naapurit), mutta ennenkuin mieheni ehti tajuta tulla ovea aukomaan sain kuin sainkin sen auki ja paiskasin Onnin sisälle. Tytöt tulivat sitten hihnojen mukana, kun selvisin itsekin kynnyksen yli.  Onnilla oli suupielessä verta ja pyyhin sitä pois. Tarkistin sitten vielä kitalaen ja suupielet kunnolla. Alaleuassa oli siilin piikkien jäljet, mutta muuta en huomannut. Mielessäni pyöri myös siilin kohtalo. Pakkohan se oli käydä katsomassa, mutta tämäkin Suhonen oli poistunut paikalta, joten kunnossa kait sitten oli. Ei, ei todellakaan mikään ihana auvoinen aamun alku.

                      Nämä kaverit pihalla ei osaa olla siilivahteja.

Olemme osallistuneet parsonistien järjestämään syyssiivoukseen eli keränneet kaiken meille tarpeettoman koirakaman ja annamme sen  eteenpäin kerääjille toimitettavaksi Romanian ja Espanjan kulkukoiria auttaville järjetölle. Ja tulihan sitä meiltäkin aikamoinen kasa kaikkea. Remmejä , valjaita lelua jne. Laitoin mukaan vielä ruokapussin, ruokapurkin ja nutriplus-geeliä auttamaan nälkiintynyttä koiraa. 
Heitänkin tässä haasteen myös teille kaikille. Organisoikaa keräys ja toimittakaa saaliinne sitten jollekin avustusjärjestölle. Kaikkien nurkissa varmaan lojuu pieneksi käyneitä kaulapantoja, valjaita yms. Ja siihen kylkeen voi ostaa vaikka jostain marketista raksuja näille poloisille mussuteltavaksi.  Parsonisteja on osallistunut keräykseen jo yli 5600 ihmistä, joten voitte arvata, että tavaraa on paljon kasassa. Keräys kestää syyskuun loppuun, kerron sitten tuloksista myöhemmin. Ja jos nyt kiinnostuitte asiasta, niin eihän sitä tarvii olla parsonin omistaja voidakseen osallistua tähän. Kerron mielelläni yhteyshenkilöt, kyselyitä voi laittaa tähän sivustolla näkyvään sähköpostiin vaikka. Ihan julkisesti en rupea osoitteita ja nimiä laittamaan.

Aiemmin blogissani ollut taulu on saanut seuraa. Tästä näyttääkin tulevan sarja. Eli taulu n:o 2 on tämän näköinen.
  

                                 
Töitä on paiskittu nyt sitte viikon verran jo ja tahtikin on taas löytynyt. Sikäli inspiroivampaa nyt tehdä työtä, kun työparini kanssa olemme saaneet todellisen epäkohdan ja epäoikeudenmukaisuuden palkoissamme korjattua. Ja samalla on myös nimikkeemme muuttunut. Olen nykyisin suunnitteluassistentti, eiks kuulostakin hienolta. Samalla kyllä ymmärrän, että tästä lähtien sitä saakin sitten koko ajan laskea ässät ja teet ja vilkuilla riittääkö tila lomakkeessa sen kirjoittamiseen. Muta mitäs siitä, pääasia on tuo palkallisen kuilun kurominen kiinni. Nyt olemme kaikki sössistentit samalla viivalla.


Tällä kertaa ei tämän kummempaa. Palaillaan ja aurinkoista värikästä syksyä.