Kummikoira-asia ei nyt oikein etene. Johtuu varmaankin siitä, että kummikoiria ei oikein nyt ole. Kaverien ehdotuksesta ja muutamankin yhdistyksen vinkistä johtuen olen alkanut miettiä asiaa uudelleen. Jospa ryhtyisinkin kokonaisen tarhan kummiksi. Siten voisin auttaa montaa koiraa. Ystäväni tukeee romanialaisen naisen pitämää tarhaa. Tässä linkki kyseiseen tarhaan http://helparomanianstray.blogspot.fi/2012/02/anda-murgu.html.
Kyseessä on 41 vuotias nainen , joka on todellinen eläinsuojelun sissi. Sinnikäs ja päättäväisesti eläinten etujen valvoja. Tuntuu hyvältä ajatukselta tukea hänen työtään, sillä apua hän todella tarvitsee. Kaikin puolin, luettuani hänestä enemmän, olen kallistunut tähän vaihtoehtoon nyt. Odottelen Koirakamujen vastausta miten toimia, että hän saisi kuukausittqaisen avustuksen minulta. Vaan eihän sitä tiedä, jos satun sitten bongaamaan jonkun rekun joka kummia kaipaisi, ettenkö voisi ajatella vielä sitäkin.
Näillä koirilla on niin vähän. Lämpöä ja rakkautta en voi täältä etäältä antaa muuta kuin avustuksen muodossa. Minulla on paljon, vaikka en Roope Ankka olekaan mammonan puolesta. En tule köyhäksi, jos näihin valitsemiini kohteisiin kuukausittain rahaa annan. Päinvastoin, sille hyvälle mielelle jonka siitä saa, ei voi hintaa laittaa.
Työkaverini, jolle tyrkkäsin muutaman linkin ja kapallisen koirien kuvia, on nyt ottamassa koiran Espanjasta. Asia on jo niin pitkällä, että Ransua odotellaan jo kiihkeästi kotiin. Olen niin onnellinen tästä, sillä Ransu saa omistautuvan ja rakastavan kodin. Vastuunsa tuntevat ihmiset, jotka ovat jo nyt sitoutuneet häneen. Ja olen iloinen siitä myös, että kaverini saa jotain mukavaa elämäänsä lisää.
Että tämmöistä tässä kiireessäni nyt postailen. Yritän paremmalla ajalla sitten selitellä lisää mietteitä ja asioita tästä auttamisen innosta, joka eittämättä on puraissut oikeen kunnolla nyt.
Mukavaa ja aurinkoista syssyä. Palaillaan.
Prinsessa Viippokorva Tiukuriina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti