Ensinnäkin Reetta, josta jo kirjoitinkin, saapui onnellisesti Suomeen perjantai-iltapäivällä. Ja nyt kun olen kysynyt luvan, niin tässä hän on, ihanuus Espanjasta.
Kuten huomaatte, neiti on hunajanvaalea siis blondi. Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, sillä Reetta on fiksu. Koko parin vuoden ikänsä energialla hän nyt hallitsee palveluskuntaansa. Reetalle on kertynyt jo hetkessä maallistakin omaisuutta koko se pino, mikä yleensä huusholliin hankitaan koiran tullessa, lisänä sitten ne ekstrat joita tulee ostettua, koska hän vaan tarvitsee. Ymmärrättehän. Ne samat joita teiltäkin löytyy vinot pinot.......ja meiltä. Essi tarvitsee, ihan oikeesti joo.
Toinen ilouutinen tuli sitten facebookin kautta ja se kyllä täytti sitten kaikki solukot minussa.
Muistatteko tämän poikaviikarin? Hän oli samassa laumassa kuin kummikoirani Negruta. Ihana Albus, joka oli myös kovia kokenut. Hänet oli jätetty junakiskoille säkissä kuolemaan piestynä. Adina löysi hänet ja pelasti omiin hoiviinsa. Ja nyt, pidelkääs tuoleistanne, Albus on suomessa. Olen niin iloinen , että voisin kipaista talon ympäri kiljuen. Hänet on adoptoitu ja hän on saapunut suomeen uuteen kotiinsa. Kyllä, kyllä se hyvä leviää. Kaiken pahan keskeltä se nousee kuin kukkanen, voimakkaana todistamaan, että kaikki on mahdollista. On mahdollista voittaa hyvällä tuo paha, joka ihmisissä on. Tervetuloa Albus ja kaikkea hyvää sinulle. Olet nyt rakastavassa kodissa, nauti elämästäsi.
Reetasta kuulettekin varmaan enemmän jatkossa, hän on senverran lähellä minua. Sekin on ihanaa, sillä Reetta on sydäntäsulattavan ihana typykkä.
En voi korostaa sitä tarpeeksi, kuinka tärkeää on tukea tavalla tai toisella näitä järjestöjä, jotka yrittävät auttaa omilla resursseillaan näitä koiria ja kissoja, joilla on todellakin heikommat eväät elämän onnistumiseen tuolla Espanjassa tai Romaniassa kuin meidän omilla rekuillamme täällä. Jos vain mitenkään voitte niin tukekaa rahallisesti tai jospa kokoaisitte vaikka joulupakkauksen ja toimittaisitte sen jollekin noista yhdistyksistä. Yksikin ruokapakkaus on jo iso apu eikä siihen montaa euroa mene. Kirppistavaraakin yhdistykset vastaanottavat, sillä myynnistä he saavat rahaa tarvikkeiden ostoon.
Esimerkiksi Dog Force One järjestää nyt parhaillaan jouluruokakeräystä koirille. Tuossa sivustoni linkeissä on linkki Dog Forcen sivuille. Käykää tsekkaamassa, josko siinä olisi sellainen joulun hyvä teko, hyvän mielen tuoja teillekin. Aion omalla pienellä panoksellani osallistua siihen. Ja lähetän tietysti myös kummikoiralleni joulutervehdyksen, sellaisen herkkuisan. Ei ole tarkoitukseni tässä patistaa keneltäkään kukkaron nyörejä apposen auki. Jokainen tavallaan ja varojensa mukaan. 10€ on jo iso raha noissa maissa. Ja joukossa on voimaa, se todettiin parsonistien syyssiivous-keräyksen kuluessa. Tulos oli ihan käsittämättömän suuri. Ja tavaraa taitaa vieläkin vain tulla. Hyvä niin.
Palaillaan ja voikaa hyvin.
Puss och kram
Jihuu! Kannat ja tassu kohti kattoa, näin hyvistä uutisista.
VastaaPoistaJoo korvat pystyyn ja tassua heilumaan. Jossain päin suamee vipeltää Albus ja täs ihan lähel Reetta. Nimpal hyvä miäli ja olo. ihan semmone samanlaine kun teitin kuvii kattoo ja sitä teiä elämäiloo. Ihan ku ois saanu lusikallise hunaja suuhu.
PoistaTerkkui täält tois pualt jokke.
Ihanaa, IHANAA, I H A N A A !!! Yhdyn täysillä iloosi sekä Reetan että Albuksen onnellisesta kohtalosta, JEI potenssiin ääretön! :))))))))
VastaaPoistaeikö vaan tuu hiano fiilis näistä. Sain Reetan emännältä kiitoslahjan, ihan pienen kirjan, jonka kansilehdelle hän oli kirjoittanut omistuskirjoituksen. Ja vain siitä syystä, että laitoin hänelle linkin koirista espanjasa ja muutaman kuvan niistä. No okei tunnustan, että tyrkylle laitoin. Mutta kyllä tuli vedet silmiin lahjasta. Me ollaan pehmoja merja ja minä. Halaitaan aina työpäivän päätteeksi ennen kotiin lähtöä. en edes muista miten se tuli tavaksi, mutta se antaa lämpimän tunteen .
PoistaVapaasti saa juu mennä takapihalle onnenloikkauksia loikkimaan. :)
<3 <3 <3
VastaaPoistaIhania uutisia ♥ Jee ja Jes! Tästä tuli NIIIN hyvä mieli. puss och kram
VastaaPoistaAivan mahtavaa, että auttaminen kantaa hedelmää. Kuinka mahtavan hyvänolon tunteen saakaan itselleen, kun lukee näitä iloisia uutisia! Nuo koirien taustat sen sijaan aiheuttavat aivan tavattoman pahan olon tunteen, ihan fyysisesti aistittavan. Minulle ne jäävät helposti kummittelemaan mieleen, vaikka muuten olen aika unohtavainen, niin ne eivät lähde millään mielestä.
VastaaPoistaKiitos, Liftari, siitä, että olet ottanut nämä asiat esille. ♥
Sama minulla. Jäävät mieleen kummittelemaan. Siksi ehkä koen sen niin tärkeäksi aina välillä puhua näistä elöäinsuojelullisista asioista. Niistä mukavistakin tarinoista, sillä ne jos mitkä osoittavat, että toivoa on.
PoistaKaikkein kaameimpia kuulemiani asioita en voi edes kirjoittaa. Tulen niin täyteen voimatonta raivoa siitä, kuinka alhaisia ihmiset voivat olla.
Yritän tässä nyt sitten noita järjestöjä auttaa omalla pienellä panoksellani. Kokosin juuri laatikon erilaista kirppiskamaa Koirakamujen myyntipöydälle. Varastoon ja kaappeihin tuli ihmeesti tilaa. Koirakamut ovat ainoa yhdistys, joka esim. Targovisteen avustaa. Kummikoirani on siellä ja hänelle ja hoivaajille myös lähtee joulupaketti. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, siellä ei juuri mitään sillä kaikesta on pulaa. Täytyy, minun on ihan pakko, antaa hyvän kiertää. Täytyy yrittää niillä keinoin mihin pystyy ja osaa, kääntää tätä kaikkea toiseen suuntaan, uskoa sen hyvän leviämiseen jotta se paha kuihtuu. Kaikkea pientä katalaa on pääkopassa syntymässä pahan nitistämiseksi. Ihan siis avustamismielessä. Minä teen vain pientä. Todellisia sankareita ovat nuo energi8set naiset, jotka todella jaksavat vuosi toisensa perään.
Kuule, nuo sankarinaiset eivät jaksaisi eivätkä pystyisi tekemään arvokasta työtään, jos ei olisi olemassa taustatukijoita, sellaisia juuri kuin esim. sinä. Kukaan ei yksinään kykene paljoon, mutta se, että tekee voitavansa, tai edes vähän, on mielestäni jo tarpeeksi. Pienistä puroista kasvaa joki.
PoistaOlen netistä katsellut täkäläisiä Romanian koirakurjuuden auttajia, paljon löytyi eli ongelmat siellä ovat varmaan uskomattoman valtavia.
Kerronpa lisäksi sulle salaisuuden. "Varastoon ja kaappeihin tuli ihmeesti tilaa." Luulet sinä. Katsopa kaappeihisi keväällä uudestaan, missä se tyhjä tila onkaan? Mulle käy aina noin...
<3<3<3
PoistaJoo, mä huokaan jo etukäteen, sillä just noin niitten komeroiden ja varastohyllyjen käy. Ja hokasinpas tässä samassa, että sittenhän on kamuille taas kirppistavaraaq ;)
Hyi hyi, junaraiteille. Tosi tosi tositosi kivaa, että Albus pääsi hyvään kotiin. En olis kyllä halunnut olla se joka löys koiran raiteilta pussista pieksettynä. Minkä rotuinen Reetta on? Hyper söpö.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEi oikeen oo tietoa mitä rotuja Reetuskassa on. Mutta Merjan kanssa olemme pähkäilleet, että hippanen mäyräkoiraa ja ropponen basset griffon vendeeniä. Reetta on eloisa ja iloinen pikku riiviö. Oisin voinut ottaa itekin, mutta Merja perskules ehti ensin. Albusin tarina on kovin tyypillinen Romaniassa ja oikeesti, ei pahimmasta päästä ollenkaan. Toivoisin, että moni ottaisi kummikoiran sieltä, jota sitten vaikka 20€/kk avustaisi, sillä se takaisi koiralle kunnon ruuan ja suojan niitä ihmisiä vastaan jotka kohtelevat koiria kuten Albusia.Koirien myrkyttäminen ihan vaan pelkästä vihasta on siellä turhan tavallista. Kaikista näistä syistä minulla on siellä kummikoira ja aina kun voin laitan Koirakamujen kautta hiukan lisää, jotta koirilla olisi hiukan parempi olla. Kaikki mitä teen on pientä kumminkin sen rinnalla mitä nää Koirakamujen energiapommit onnistuu aikaansaamaan. Facebookista heidät löytää, toistaiseksi heillä ei ole blogia tai muut semmoista sivustoa. Tosi mukavaa minusta kohteessa bongata uusi lukija. Tervetuloa uudelleenkin.
PoistaOk. :)
Poista