lauantai 19. tammikuuta 2013

Kopla kahtia

Kopla jakaantui kahtia viime viikonlopulla. Autoon pakattiin pari epäilevän innostunutta parsonia,tavaraa yllin kyllin ja nokka kohti pääkaupunkia. Alkutaival oli taas sitä samaa melskaamista ja hökinää, kunnes sitten rauha tuli maahan, tajusivat, että ollaankin menossa kauemmas. 
Koirat kotiutuivat heti, kuin eivät olisi pois olleetkaan. Pienen takapakin kokivat ehkä siinä, että samat säännöt , jotka oli otettu käyttöön mummilassa pätivät myös nyt kotona.
Viikonloppu hurahti ja paluu arkeen tuli eteen meillekin. Täytyy kyllä sanoa, että hiljaiselta tuntui taas aluksi. Oma äänikin kuulosti liian kovalta, senverran taustahälinää tulee enempi kolmesta karvanopasta. 
Essi on ollut tyytyväinen oloonsa myös nyt ollessaan ns. kuningatar huushollissaan. Ei kiistaa leluista, ei kiistaa ruuasta eikä äippää tarvii jakaa. Mikäs parempaa.

Onni ja Essi ottivat tosiaan yhteen ruuan päältä. Laitoin ilmeisesti liian hitaasti sapuskaa vatiin ja nämä kaksi norkoojaa menettivät hermonsa toisiinsa. Ja niin siinä sitten pistettiin pystyyn nokkapokka, jossa valtaisaa ärinää oli enemmän kuin puremista. 
Kumpikin pistettiin omaan oloonsa häpeämään ja sen jälkeen keittiöön ei ollut mitään asiaa ennen kuin kutsusta. Samalla erotettiin ruokapisteet, essi syö yksin ja Onni ja Tiuku yhdessä. otin tavakseni laittaa ruoka-annoksen aina valmiiksi jääkaappiin. Ei tarvinnut muuta kuin lämmittää ja jakaa kuppeihin. Alkukankeuden jälkeen ruokailu alkoi sujua ja koirat tottuivat uusiin sääntöihin. 
Minkäänlaista kerjäämistä ei ole huushollissa suvaittu sen jälkeen, eikä suvaita vastakaan. Kuri on siinä mielessä kovempi ja se on myös pidettävä, sillä kesällä on tiedossa pitkä vierailu, kun putkiremontti tyttären huushollissa alkaa ja koirat tulevat evakkoon meille. Onneksi on kesäaika ja piha paremmassa käytössä koirillakin. Aitaa on vahvistettava Suhosten takia, sillä yhtään siilitapausta en halua pihalle. Kevään tullessa siis aitaa vahvistetaan. 



Sisäoveen on ilmestynyt tämä kyltti. Tiedoksi varkaille. Vaikka ei meille kukaan salaa pääse, sillä oma kultakurkkumme pitää sellaisen kapelin kaikille kolahduksille ja portin avaamiselle. Myös joskus lehdenjakajalle. Olemme siis myös naapuruston suosikkeja. Kaikkihan haluavat olla hereillä kahden aikaan yöllä. Eikö ??

Meillä kävi myös tosi mieluisia vieraita. Alex Marin Romaniasta, kummikoirani hoitaja, eläinsuojelija., Adinan apuri. Hän tuli Koirakamuille jeesiä yhdistyksen Mervin kanssa. Yhtä ihania ihmisiä livenä kuin facebookissakin. Tuli jotenkin niin todelliseksi kummikoirani ja se työ mitä koirien hyväksi tehdään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Nämä ihmiset ovat todella hyvällä asialla ja niin pyyteettömiä työssään. Näin voi elämä heittää eteeni uusia tuttuja, jotka tulevat ystäviksi.  ihanaa ja elähdyttävää. Kunhan tulee kesä, toivottavasti tulevat uudestaan, niin voin esitellä kotikaupunkini kauneimmat ja parhaimmat puolet.

semmoisia tällä kertaa. Annamarilla oli blogissaan jälleen hauska "haaste". Tartun siihen vähän paremmalla ajalla.

Voikaa hyvin, odotellaan kevättä .
Puss och kram. Palaillaan.


4 kommenttia:

  1. Buahahhahhhaa, mikä kyltti!! IHAN paras! :D:D

    Mieletöntä, että sait tavata Alexin ihan kasvotusten! <3 Varmasti kummikoira-asia konkretisoitui kohtaamisen kautta täysin uudella tavalla. Hieno homma kertakaikkiaan! <3

    Jee, kivaa, jos meinaat tarttua tuohon haasteeseen - odotan innolla! :)

    Terkkuja sinne teille kaikille kovasti ja Essi Messiselle suukkoja! <3

    VastaaPoista
  2. Ihan oikea ratkaisu, että perheen rinsessa eli Essi saa etuoikeuden ruokailla erikseen, omassa rauhassa ja (kuokka)vieraat muualla. Joku tasoerohan on oltava! Ettei kukaan unohda, missä ollaan ja kuka käskee. Piste.
    Hienoa, että sait tavata henk.kohtaisesti kummikoirasi "sukulaisia", onhan se ihan eri tunne saada oikein konkreettinen kosketus asioihin. Mikähän hänet Suomeen toi ja vielä tällaiseen epäedulliseen vuodenaikaan?
    Terveisiä hansakaupungista hansakaupunkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä parasta onkin, että tavatessa konkretisoituu todeksi se perille menevä apu. Tulee todeksi kohteen aitous ja todellisuuskin.
      Alex haluaisi muuttaa Suomeen ja siksi on Mervin perheen vieraana. Hänestä on tullut läheinen ihminen Mervin perheelle. Vaikka se on menetys eläinsuojelutyölle siellä Targowistessa, se olisi Alexille kuitenkin hyvä asia. Hän opiskelee innokkaasti suomea ja on hämmästyttävää miten paljon hän on sitä lyhyessä ajassa oppinut. Pojalla on kielipäätä. Hyvin sielukas nuori mies, josta on todella helppo pitää. Aurinkopoika, kuten Mervi sanoo. Sellainen Alex on. Eikä talvikaan ole saanut Alexia muuttamaan mielipidettään Suomesta; hän rakastaa Suomea.

      Poista
    2. Taitaa sitä lunta olla Romaniassakin aikalailla, suuri osa kun sijaitsee vaihtelevan korkealla vedenpinnasta. Näin viikonloppuna tuoreen dokumentin Romanian Transsylvaniasta ja kyllä oli karmivaa katseltavaa, niiden ihmisten suunnaton köyhyys ja olojen alkeellisuus, valtava lapsimäärä ja laihoja koiria mutta sydämellisiä ihmisiä. Ei ihme ollenkaan koirien kohtelu siellä, kun ihmisilläkin on hyvin vaikeaa elämää. Sen sijaan suurkaupunkien elämä oli kuin mistä tahansa suurkaupungista. Vallalnvaihdosta on jo yli parikymmentä vuotta eli hyvin hitaasti muuttuu köyhä maaseutu...
      Targowistessa muistaakseni teloitettiin se Romanian diktaattoripariskunta.

      Poista