torstai 19. heinäkuuta 2012

Strömsöössä....no ei !!

Ei täällä todellakaan olla Strömsöösssä , sössössä ennemminkin. Messisen korvatulehdus ei ottanut häipyäkseen. Neiti alkoi kipuilla uudelleen vuorokausi lääkkeen lopettamisesta. Eikä ihme, sillä lääkekuuri oli liian lyhyt. Nyt Messistä hoitanut lääkäri otti korvista näytteet ja totesi, että punoittavissa korvissa asustaa joku kokkimainen tyyppi. Jospa sitten jatkettaisiin kuuria vielä pari viikkoa. Huoh !!! Ei tykätty niistä uutisista kumpikaan. Messinen ei sitten pätkääkään tykkää korviin ruutattavista jutuista. Mutta minkäs teet.
Positiivista käynnissä oli se, että käynti kirjattiin uusintakäynniksi ja ellun palkkio oli siis alhaisempi. Ihmeellistä kerrassaan ja tätähän minä kutsun asiakaspalveluksi, sillä tämmöiseen en totisesti ole aiemmin törmännyt. Nuoriahan nämä lääkärit ovat tällä asemalla, mutta on heillä sitten myös uutta tietoa, vaikka kokemusta puuttuu. Jostain sekin kokemus on kerättävä, enkä siitä ole huolissani. Oma tietopankki on melkoiseksi karttunut Messisen kanssa ja olen oikea leijonaemo. Messinen on turvassa, ja niin olisivat myös Onni ja Tiuku. En suostu ihan kaikkeen ja haastan lääkäriä kyllä.

Onni ja Tiuku olivat taas yövierailulla. Emännällä oli taas ylipitkä vuoro töissä. Kun heidät sitten oli viety kotiin takaisin, meni Messinen jotenkin sekaisin, vaikka oli mukana viemässä. Ja iltaakin vietettiin siinä hetki ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä Messinen poistui petiltään ja huuhaili pitkin huusjhollia. Asettui lopulta portaisiin makaamaan ikäänkuin odottaen jotakin. Portaat on Messiselle yleensä se odotuspaikka. Ei tullut ketään. Painelin nukkumaan, työpäivä kun oli seuraava päivä. Ja jossain vaiheessa yötä Messinen sitten uskoi ettei ketään tule ja kaverit todella ovat kadonneet. Hän palasi omalle petilleen ja nukkui siinä aamuun asti. Tuli alakertaan vasta ruokakupin kilahtaessa ja omana itsenään valmiina ruuan jälkeen leikkimään.

Alivuokralaiset linnunpöntössä eivät ole vielä lähteneet. Viisi tintin poikasta siellä vielä kasvattelee itseään. Höyhenpeite on jo täydellinen, että varmaan ensi viikolla sieltä singahtavat maailmalle. Hyvää ja turvallista matkaa toivotan heille. Olen jo kertonut heille, että asunto on kyllä ensi kesänäkin juuri tässä ja vapaana käyttöön. Kun nämä tinttiset ovat lähteneet, pesen pöntön puhtaaksi, sillä talvella se on ruokintapönttönä. Turvallisella paikalla se on, ei pääse oravat siihen. Pönttö on mieheni lahjaksi saama, kuin pieni mökki ulkonäöltään. Oikein nätti ja ei mikään tavanomainen pönttö.

Loma alkaa maanantaina. Päivityksiä tapahtumiin tulee varmaan, mutta tahdista en sano mitään. Sillä nyt lötköillään ja tehdään pieniä juttuja, mutta toivon mukaan kivoja. Maalaustelineeni odottelee inspiraatiota joka toivon mukaan iskee, sillä päässä on aiheita kyllä. Helene Schjerfbeckin näyttelyssä Ateneumissa aion käydä. Hän on suuresti rakastamani taiteilija, jota en lakkaa ihailemasta.
                                            


  Tätä hänen tauluaan käytän mm. facebookissa omana kuvanani, sillä jokin tämän taulun kasvoissa ja silmissä kuvaa niin hyvin minua lapsena ja nuore3a tyttönä. Yhtä suurin silmin katson maailmaa.


  Ja Liftarin tunnus on myös hyvin paikkaansa pitävä. Sekin kuvastaa minua oivallisesti. Olemme siis myös Helenen kanssa samiksia, joskaan se ei päde kädentaitoihin. Hän osasi, minä en. siinä kohtaa tunnen itseni kovin pieneksi.


Hyvää viikonloppua kaikille. Palaillaan ja voikaahan hyvin.                    

2 kommenttia:

  1. Pidäpä sitten ajantasalla Essiläisen korvien asioista, jotta tässä samalla oppii jotain. Ei mee bloggaukset hukkaan, vaan hyötykäyttöön.
    Linnunpoikasten kasvua on ihanaa seurata! Kun asuimme vielä ns. maalla, oli kauhea stressi tikoista, kun kävivät vaanimassa niitä pönttöjä ja kaiken kukkuraksi vielä niitä pöntöstä ensimmäiselle lennolle lähteviä poikasia.
    Äläkä siellä yhtään vähättele kädentaitojasi! Jos vaikka et Helene Schjerfbeckiä päihitäkään, niin päihität ainakin minut. ♥ Se ei tietenkään ole kovin mairittelevaa olla taitavampi kuin minä, mutta silti...

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos <3<3. Niinhän se taitais olla, että jos Schjerfbeckin päihittäisin , istuskelisinkin jossain Provencessa kesähuvilassa juuri nyt. Vaan täällä ollaan. Ja vain omaksi iloksi töherrellään. Nyt loman aikan on tarkoitus lähteä sinne Ateneumiin hänen töitään katsomaan. Josko jotain oppis.
    Melkein itku pääsi, kun olivat lähteneet pöntöstä toissa päivänä ja löytyi yksi kuollut tinttunen sieltä. Mikä sitten lie tullut hänelle. kivaa oli seurata niitä ja turvassa tuntuivat tuossa olevan kaikelta. Että todennäköisesti sinne pesitään uudestaan. Mikäs sen kivempaa.
    Niin ja sitä paitsi et mikään lahjaton ole, kun katsoo Vilin saamaa peittoa. Että silleen. Yhtä kaunista kudontajälkeä kuin äidiltänikin. Ja olin aina sitä mieltä, että äitini oli tosi taitava tekemään. Niinkuin olikin. kaikki käsityöt häneltä onnistuivat.

    VastaaPoista