Jäljellä vain Pompula tällä erää. Kerpsukka ja hömelö ovat jälleen kaupunkiresidenssissään. Ja emäntänsä myös. Eli toisin sanoen Juhannus ja sen vapaat on sitten lusittu ja kesälomaa ootellaan.
Perjantaina oli koko kööri hammaskiven puhdistuksessa ja samalla Onnille laitettiin kapseli niskaan (kemiallinen kastraatio joka kestää vuoden verran). Ja me erkanimme samalla sitten useista satasista euroja. Että kyllä niin harjataan hampaita vaastedes ettei mitään rajaa.
Hampaat oli kaikilla hyvässä kunnossa , vaikka hammaskiveä kaikilla oli ja myös ientulehdusta jonkin verran. Hoitaja oli ottanut heistä hauskan kuvan, jota ei minulla valitettavasti ole kun en sitä huomannut pyytää. Hoitajan mielestä he olivat niin suloisen näköisiä siskonpetillä rinnakkain heräämässä unistaan operaation jälkeen. Essi oli operoitu viimeiseksi, mutta neiti heräsi kumminkin ensimmäisenä. Ja kas, meidän Onni, vahvin ja suurin, oli ihan kanttuvei vielä kotiin lähtiessä. Että taksilla tultiin, ja koirat takaosassa. Onni nuokkui lattialla ihan sekaisin., Tiuku seisoskeli sinnikkäästi pystyssä ja meidän neiti olisi koko ajan ollut tulossa syliin kieli söpösti hampaiden välissä lerpattaen.
Kotiin päästiin ja kaikki unten maille samantien. Vaan ei siihen montaa tuntia mennyt, kun alettiin olla jo hereillä. Ja ruokaa vaatimassa. Kun olivat hyvin hereillä, niin annettiin ruokaa. Kummallista ja mukavaa ettei siitä ahminnasta tullut kellekään huono olla. Iltaa vietettiin kyllä sitten ihan rauhassa. Lenkit unohdettiin siltä päivältä.
Lauantaina sitten palasi Jonsku koiriensa kanssa kotiin ja me jäimme tänne. Tovin aikaa Essi puuhasteli omiaan, mutta sitten tuli uni. Saman taisivat todeta Tiuku ja Onnikin. Bårta bra men hemma bäst !! Vaan tiistaina sieltä taas tullaan yhdelle yöreissulle, kun emäntä on tosi pitkän päivän töissä ja seuraavana päivänä matkoilla. Tämmöistä se on meidän arki nyt. Ja minusta mukavaa. Ja varmaan Essistäkin kuitenkin.
Sade hakkasi puutarhasta systerin antaman orvokkiruukun lakoon. Olihan se jo hiukan ylikasvanut, mutta harmitti silti, sillä se oli niin kaunis.
Tiossa aidan takana kallioilla kasvaa keltaista maksaruohoa ja ajattelin käydä sitä hiukan varastamassa tuohon kukkapenkkiin noiden pallotuijien alle. Pionit eivät ihan vielä kuki, mutta varmaan kohta. Isäntä jyrsi taas omenapuusta oksia ja siitä oli tulla kunnon perheriita. Puu on jonkinsortin villi-omenapuu ja ihastuin siihen kovasti tätä asuntoa katsastaessa. Se toi mieleeni lapsuuteni omenapuut. Rakastan omenankukkia ja ne olivat kukassa juuri silloin kun ostimme tämän. Valokuvausta opiskellut tytär on ottanut niistä aivan upeita kuvia. Ja nyt sitten yksi hyväkäs nipsii sieltä täältä. Menevät kuulemma naapurin puolelle. Se vähä etten sanonut kuka muukin sinne voi mennä. Aion puolustaa puutani viimeiseen asti. Ei kaiken tarvitse olla juuri niin kuin kirjoissa. saa olla vähän rujokin ja virheellinen villi. Kukat ovat kauniit ja omenat, niistä tulee tosi hyvä hillo. Että kaikin puolin hän palvelee hyvin. ja vielä näkösuojaakin antaa.
Etupihalle pitäisi vielä jotain keksiä. Harmittaa niin vietävästi, että pakkastalvi vei sieltä sen kauniin erikoisemman värisen alppiruusun. laitoin tähän vielä siitä kuvan.
Alppiruusun takana oleva koivu on kaadettu. Se oli liian lähellä taloa ja vei voiman nurmikolta muutenkin. Tätä nykyä siinä on soraa ja laattoja, sillä alue on niin täynnä koivun juurta, ettei siinä nurmikkoa kasva. Luonnossa nuo kukat olivat enemmän persikan värisiä kuin tässä kuvassa.
Että semmoista täällä. Palaillaan taas. Hyvää alkavaa vikkoa kaikille. Saan alkaa vielä kolme tämmöistä viikkoa ennenkuin loma alkaa. Odotan sitä omaa vapaa-aikaani kuin kuuta nousevaa.
Terveiset Essiltä.
Ai miten huojentavaa kuulla, että kolmikon hampiputsaus meni hyvin. Nukutukset on kuitenkin aina sellasia vähän hermostuttavia asioita. Meidän Rosa-mummu piti nukuttaa vanhoilla päivillä kaksi kertaa, 11-vuotiaana hampaiden putsauksen ja 13-vuotiaana polvileikkauksen takia. Molemmilla kerroilla olin ihan hermoraunio. Hyvin ne silti meni, molemmat operaatiot.
VastaaPoistaMä en pidä erityisemmin ruusupensaista, mutta alppiruusuja rakastan. Oon suunnitellut jo pitkään muutamien sellaisten istuttamista meidän takapihalle ison kuusen lähettyville, mutta en oo (tietenkään) saanut aikaiseksi, koska olen laiskamato. :D:D Toi sun alppiruusuvainaa oli kyllä todella erikoisen värinen, wau ja hitsi, kun on tosiaan vainaa. :(
Mukavaa uutta viikkoa myös sinne teille kaikille. <3 Kyllä se loma sieltä tulee, usko pois!
Vilkasta elämää teillä, niin 4- kuin 2-vetosilla. Niin sitä pitää...
VastaaPoistaOn se vaan onni Onnille ja Tiukulle, että pääsevät aina tuttuun paikkaan hoitoon, kun tarvis on. Vaihtelua Essillekin.
Kukat ovat superkauniita, muuta en niistä ymmärräkään, kun ei ole puutarhan plänttiä eikä taitoa, puhumattakaan innostuksesta. Tyydyn vaan ihailemaan niitä.
Sille teitin isännälle tarttis keksiä jotain mielekästä, huom. sallittua, hommaa, ettei joudu itse tekemisiään keksimään. Mietintämyssy päähän! Voisi hoitaa vaikkapa koirien hampaiden pesemisen?
Hihihiii, niin pitäis keksiä puuhaa, oot niin oikeassa. Ensin pitäiskin varmaan piilottaa kaikki muut terävät välineet paitsi siimaleikkuri (ruohoa varten, onneksi se ei pysty muuhun).
PoistaSen haluaisinkin nähdä miten isäntä harjaa koirien hampaat. Kun ei juuri puutu muuhunkaan terveyden hoitoon. Minä siis aina lääkitsen, ruokin, trimmaan, leikkaan kynnet jne jne koirilla. Isäntä on kotoosin pohojanmaalta ja on nöyrtyny ja nöyryyttäny miähisyyttä laittamalla ruokaa. Hänen isänsä suostui korkeintaan keittämään puuron ja senkin salaa. Piti juosta ikkunassa kattelemassa ettei kukaan vaan tule. Että ei nää pohojanmaalaaset miähet vaan taivu kaikkeen mikä haiskahtaa naisen hommalta.
Paras keino vois olla lyödä sille ristikkolehti tai kirja kouraan.
Onpa kaunis rhodo! Ja tosiaan onnetonta, että talvi vei sen. Näin joskus jossakin alppiruusupuistossa keltaisen version, se on kummallinen mutta kaunis. ;)
VastaaPoistaMun on jo pitkään pitänyt tulla kurkkaamaan blogiasi ja kiittämään kauniista sanoista, jotka jätit minun blogiini tyttäreni synnyttyä. Siispä: kiitos! Olen palannut lukemaan kommenttia aika monta kertaa ja joka kerran se lämmittää mieltä yhtä paljon.
Kaunista kesää sulle!
Onpa kaunis rhodo! Ja tosiaan onnetonta, että talvi vei sen. Näin joskus jossakin alppiruusupuistossa keltaisen version, se on kummallinen mutta kaunis. ;)
VastaaPoistaMun on jo pitkään pitänyt tulla kurkkaamaan blogiasi ja kiittämään kauniista sanoista, jotka jätit minun blogiini tyttäreni synnyttyä. Siispä: kiitos! Olen palannut lukemaan kommenttia aika monta kertaa ja joka kerran se lämmittää mieltä yhtä paljon.
Kaunista kesää sulle!
Ohops, nyt tuli epähuomiossa tuplakiitokset, mutta mikäs siinä. :)
VastaaPoistaMukava kuulla sinusta ja kiitokset tuplakiitoksista.
PoistaSanat sinulle tulivat suoraan sydämestä, jotenkin odotustarinasi oli niin liki omaa elämääni.
Lisää söpövarpaiden kuvia kiitos. Noissa lapsen varpaissa on jotain niin liikuttavaa.Koko elän alku pienistä herneistä isoiksi pottuvarpaiksi ja niiden kumppaneiksi. Siihen väliin mahtuukin sitten paljon ja kaikenlaista.
Se onkin sitten jo isompi juttu haluaako lapsensa kasvokuvia blogiinsa, mutta näin lukijana ne ilahduttavat. Kun tuo oma on jo aikuinen ihminen eikä jälkikasvua ole odotettavissa ainakaan nyt.
Tervetuloa blogiin uudestaan, olet mukava, lämmin ja viehättävä tuttavuus blogistaniassa.
Terveisiä "Helmille" ja ihan koko perheelle täältä Essilästä.
Liftari, onko sulla blogiliitännäistä sähköpostiosoitetta? Voisin laittaa sulle sähköpostitse pari kuvaa lohikäärmelapsesta - blogiin en halua kasvokuvia laittaa, mutta niitä varpaita on kyllä tulossa varmasti vielä lisää. ;) Oma sähköpostiosoitteeni löytyy profiilitiedoistani, ja voit pistää mulle sähköpostiosoitteesi tulemaan vaikka suoraan s-postilla, jos et halua sitä täällä julkistaa.
PoistaLämpöä!