Loman loppumetreillä

Haikein mielin sitä taas ollaan. Loma loppuu, työt alkavat jonkinlaisissa muutoksen merkeissä. Organisaatiomuutos on tulossa syyskuun alusta ja saa sitten nähdä mitä sekin oikein loppuviimeksi tuo mukanaan.  Jotenkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on ilmassa jokin muutostuuli. Tytär on palaamassa Helsinkiin, meillä töissä uusi esimies astuu ohjaimiin jne jne. Ja itse sitä on kaikenlaisen myllerryksen keskellä. On vain jotenkin semmoinen olo, että sitä seisoo kuin karusellissä keskellä, ympärillä pyörii vinhasti asioita mietteitä ja tapahtumia. sitä miettii syntyjä syviä ja vuorenvarmasti en saisi mistään kiinni, ellei minulla olisi niitä rakkaita läheisiäni, jotka sitten välillä voivat joko helliä tai ravistella palasia paikalleen. Siskoni on tietysti suuri asia. Ilman hänen viisauttaan jäisi moni juttu miettimättä toisella tavalla. Hän on myös hyvin rohkea nainen. Hassua ajatellakin, että pienenä ollessamme olin aina se, joka suojeli ja puolusti häntä. Nyt ovat roolit ikäänkuin vaihtaneet paikkaa.
Puutarhassa tapahtuu myös kaikenmoista. syys on saapumassa sinnekin. Päivänliljat alkavat kuihduttaa nyt myös lehtiään pikkuhiljaa. kaikki muu vielä viheriöi aika runsaasti. Koivun siemeniä on koko maailma täynnä. Niitä on joka paikassa ja se on kyllä harmillista, kun kulkeutuvat jaloissa sisälle asti.

Omenapuu alkaa kantaa satoaan jo aika komeasti. Puu oli pihallamme muuttaesamme tähän, lajikkeesta ei mitään tietoa. Mutta mallista olemme päätelleet sen olevan jokseenkin villi. Aivan ihania piirakoita ja hilloa tämä omenalajike antaa. Pakkaseen on syytä taas tehdä tilaa. Ja myös siskolle viedä.

Meillä oli taas siilitapaus pihalla. Päästin Onnin pihalle ja Onni pongasi sieltä oitis siilin ja hyökkäsi tietenkin kimppuun. Ja minä perässä onnin kimppuun. Tiesihän sen, että siitä mekkalasta kiinnostuneita oli pari muutakin huushollissa. Oli siinä melkoinen homma karjua likat sisälle, kantaa Onni niskasta sisälle ja saada vielä ovikin kiinni. Äänensävy oli varmaan sitä luokkaa, että vaikka kopla kävi kierroksilla, tajusivat silti eukon olevan tosissaan ja siis parempi totella kuin katua. Kun sitten huomasin Onnin leasta tippuvan jonkinmoista verivaahtoa, hiipi kauhu sydämeen. Miten kävi siilin??

Tiesin ettei minusta ole tutkimaan asiaa (olen minäkin terrierin omistaja), soitin naapurin rouvan paikalle, koska olin yksin. Tomerana naisena hän tuli hanskat kourassa ja niin sitten menimme yhdessä tutkimaan  siiliparkaa. Siiliparkaa todella, joka jokseenkin järkyttyneenä , mutta pahuksen vihaisena kökötti kukkalaatikossani. Tutkimme rouvan käsillä lepäävää palloa niin tarkasti kuin pystyimme ja totesimme sitten, että siili selvisi säikähdyksellä. Kuten minäkin. Siili toimitettiin aidan toiselle puolen turvaan toipumaan. Kävin myöhemmin katsomassa, että siili oli poistunut paikalta, joten uskallan luottaa siihen, että hän selvisi.

Ja Onni sai annoksen betadinea suupieliin ja samalla tuli tutkittua koko suu. onneksi Onnilla on tuo antibioottikuuri vielä menossa, että mahdolliset siilin piikkien pistot eivät tulehdu.

Parempi kun pusuttelee enkelin, että saa moiset teot anteeksi luojalta, tuumii Onni. Ja mummilta kans.

Oletteko törmänneet siihen seikkaan, että miehet eivät osaa syntymäpäivälahjoja ostaa. Jos nyt sitten omatoimisesti muutenkaan keksivät mitään.No, meillä ei ainakaan osata juuri koskaan ja niimpä jouduin sitten itse kauppareissullamme keksimään jotain, jotta hänellä olisi parempi mieli. Puutarhaan ilmestyi siis pari uutta juttua.

                              Kujeelliset enkelikaverukset    sekä

                            

                             tämä japanilainen tai kiinalainen lyhty.

Että tämmöisiä juttuja. Isäntä kotiutuu huomenna sorsareissultaan. 

Essi odotteleekin ja möykkää tavantakaa kun jotai kolahtaa,. Neiti on niin olevinaan talonvahti. Ja kolmen kopla joikuu väliin paremmin kuin sveitsiläinen kuoro jodlaajia. juu en tykkää, mutta ei siinä mölyssä tahdo saada ääntään kuuluviin ja jonkun verran kestää ennenkuin yläkerrasta ehtii oven eteen hätistelemään laumaa tiehensä siitä. Naapurit saavat siis ainakin ensimmäisen säkeistön kuulla . Yhdessä asiassa onnistuimme. Nimittäin hankimme uuden ovikellon, jossa on monta erilaista ääntä. Niistä saimme valittua sellaisen, joka ei tunnu kiinnostavan koiria pätkääkään. Täytyy myöntää, että kyllä muuten on kestänyt iteltäkin tajuta milloin ovikello soi :)

Palaillaan taas,kun olen selvinnyt töihin menon tuottamasta järkytyksestä. Häiritseehän se nyt sitten taas pahemman kerran näitä minun harrastuksiani. Mutta sillähän ne tietysti rahoitetaan, että sikäli. Kun lottovoittokaan ei ole tullut.