Voi elämän kevät......

Siinä se sitten taas lävähti. Essi oli viime viikolla torstaina levoton. Veti peppua lattiaan ja ajttelinkin siitä älyttömän viisaana, jotta anaalit on täynnä taas. Niitä sitten mentiin yksissä tuumin kylppäriin hoitelemaan ja tulihan sieltä tavaraa koko haisullisen verran. Ylen tyytyväisenä tultiin kylppäristä pois. Nukkumaan mennessä likka sitten kiehnäsi ja kiehnäsi sen verran, että päättelin olevan kipuja. Siinä hetkessä kadutti ihan vietävästi anaalien tyhjentely, kun luulin olleeni sitten liian kovakourainen.

Seuraavat päivät menivät kuitenkin ihan mukavasti, kunnes sitten sunnuntaina Essi oli taas levoton ja kivulloisen tuntuinen. Läähätti ja kulki ja syliin-pois-syliin venkoilua jatkui kiusaksi asti. Niinpä soitin sitten päivystävälle. Onneksi siellä ruuhkaa ei ollut ja pääsimme näyttämään. Onneksi olikin tuttu läåäkäri. Yhdessä sitten metsästimme vikaa. Anaalit tsekattiin ja ellu totesi niiden olevan kunnossa. Ja olin saanut hänen mukaansa ne hyvin tyhjäksi. Ihan pikkuisen tuli toisesta nestettä vielä, toinen oli ihan tyhjä. Kerroin Essin rapsuttaneen myös korviaan, mutta minusta ne näyttivät ihan hyviltä. No, sinnekin kurkattiin ja ellu sanoi korvien olevan ihan punaiset syvältä korvakäytävässä. Sain sinne itsekin kurkata ja punaiset kuin punahilkan viitta, sitä ne olivat.

Essi ressu, korvat olivat tietysti kipuilleet ja kyllähän sen tietää miten kurjaa korvasärky on. Ei kait se unikaan tule, kun korvissa sattuu. Korvalehdet olivat ihan kauniin vaaleat, joten en osannut epäillä mitään vikaa siellä. Vaan nytpä tiedän paremmin. Ja osaan lukea oireet paremmin. Kipulääkettä saimme pariksi päiväksi myös. Lääkekuuriksi Canofitea viideksi päiväksi ja nyt Essi tuntuu olevan kunnossa. Suokoon Luoja sen jatkuvan, muuta en voi sanoa.

                       

 

Kolmen kopla oli koossa jälleen yhden vuorokauden verran tyttären ylipitkän työvuoron vuoksi. Tulevaisuus nyt sitten näyttää miten usein tämä onni meillä jatkuu. Tytär on kouluvuotensa jälkeen jälleen hakeutumassa takaisin Helsinkiin töihin. Pitäähän sitä sinne mennä missä mielenkiintoista työtä on, vaan kyllä minua surettaa. Taas menee pitemmän matkan päähän tuo niin rakas kolmikko. Ja tulee se autiuden tunne taas tänne. Nyt on ollut koko vuosi ihanaa aikaa yhdessä. Essillä on ollut seuraa aina välillä. Se on pitänyt neidin pääkoppa kunnossa. Ja lauma on pysynyt hyvin kasassa. Kun välimatkaa tulee ja harvemmin lauma on kasassa, on aina hetken hakusessa ne käyttäytymisen säännöt. HUOH !!!! Ei voi mitään, onhan jokaisen elettävä omaa elämäänsä ja oma onnen tiensä haettava. Olisin niin toivonut sen olevan lähempänä. Läheisiä kun olemme.

Syksy tuo muutenkin pelottavia asioita. Joudun silmäleikkaukseen jolleivat nämä silmäni älyä hoitaa hommaa kotiin . Verkkokalvon pintaan on kasvanut arpikudosta, joka heikentää tarkkaa näkemistä. Se saattaa irrota sieltä itsekseen, mutta useimmiten poistetaan leikkauksella. Mietityttää aika rankasti, kun tällaiset leikkuut eivät ikinä riskittömiä ole. No syksyllä tiedän enemmän kun silmät katsotaan uudestaan ja kirurgin kanssa sitten keskustellaan mitä tässä vaiheessa on parhainta tehdä. Minua vaan yleisesti inhottaa se, että silmään kajotaan.

Työrintamalla tulee samoin muutoksia, kun pitkäaikainen esimies jää projektityöntekijäksi ja ihan uusi organisaatio astuu voimaan. Miten sitä osaa asettua omaan lokeroonsa, kun esimieheksi tulee omaa tytärtäkin nuorempi mies ??!!  Onhan hän nyt ollut tuossa ”harjoittelemassa” jo muutaman kuukauden. Eikä siinä mitään, mukava nuori mies. Mutta äitee-ihmisenä ei minuun noi nuori kaveri mitään auktoriteettiotetta kyllä saa. Ei sitä kyllä saa sen puoleen kukaan muukaan. Koiraihmisenä olen kuitenkin sisimmältäni niin leijona kuin horoskooppimerkkiäni myöten. Silitäpäs vastakarvaan niin saat semmoiset karjahtelut ettei paremmasta väliä. Häkkiin jos yrittää laittaa, tulen sieltä ryskyen ulos. Jos pistät minut seinää vasten ja ahdistat, kynteni ovat esillä nopeammin kuin ehdit kissa sanoa.  Tunteellinen olen ja kaiken kauniin rakastaja.  Laiska en ole enkä mikään auringossa makaaja, en edes auringossa paistattelija. Tämä riittäköön tällä kertaa luonnekuvaukseksi.

                           

Palaillaan taas kun tarinaa pukkaa. Lomaa odotellessa. Hyvää viikonloppua kaikille

                     

Kerpsukka,pompula ja hömelö

Jäljellä vain Pompula tällä erää. Kerpsukka ja hömelö ovat jälleen kaupunkiresidenssissään. Ja emäntänsä myös. Eli toisin sanoen Juhannus ja sen vapaat on sitten lusittu ja kesälomaa ootellaan.
Perjantaina oli koko kööri hammaskiven puhdistuksessa ja samalla Onnille laitettiin kapseli niskaan (kemiallinen kastraatio joka kestää vuoden verran). Ja me erkanimme samalla sitten useista satasista euroja. Että kyllä niin harjataan hampaita vaastedes ettei mitään rajaa.
Hampaat oli kaikilla hyvässä kunnossa , vaikka hammaskiveä kaikilla oli ja myös ientulehdusta jonkin verran. Hoitaja oli ottanut heistä hauskan kuvan, jota ei minulla valitettavasti ole kun en sitä huomannut pyytää.  Hoitajan mielestä he olivat niin suloisen näköisiä siskonpetillä rinnakkain heräämässä unistaan operaation jälkeen. Essi oli operoitu viimeiseksi, mutta neiti heräsi kumminkin ensimmäisenä. Ja kas, meidän Onni, vahvin ja suurin, oli ihan kanttuvei vielä kotiin lähtiessä. Että taksilla tultiin, ja koirat takaosassa. Onni nuokkui lattialla ihan sekaisin., Tiuku seisoskeli sinnikkäästi pystyssä ja meidän neiti olisi koko ajan ollut tulossa syliin kieli söpösti hampaiden välissä lerpattaen.
Kotiin päästiin ja kaikki unten maille samantien. Vaan ei siihen montaa tuntia mennyt, kun alettiin olla jo hereillä. Ja ruokaa vaatimassa. Kun olivat hyvin hereillä, niin annettiin ruokaa. Kummallista ja mukavaa ettei siitä ahminnasta tullut kellekään huono olla. Iltaa vietettiin kyllä sitten ihan rauhassa. Lenkit unohdettiin siltä päivältä.
Lauantaina sitten palasi Jonsku koiriensa kanssa kotiin ja me jäimme tänne. Tovin aikaa Essi puuhasteli omiaan, mutta sitten tuli uni. Saman taisivat todeta Tiuku ja Onnikin. Bårta bra men hemma bäst !! Vaan tiistaina sieltä taas tullaan yhdelle yöreissulle, kun emäntä on tosi pitkän päivän töissä ja seuraavana päivänä matkoilla. Tämmöistä se on meidän arki nyt. Ja minusta mukavaa. Ja varmaan Essistäkin kuitenkin.


Sade hakkasi puutarhasta systerin antaman orvokkiruukun lakoon. Olihan se jo hiukan ylikasvanut, mutta harmitti silti, sillä se oli niin kaunis.
Tiossa aidan takana kallioilla kasvaa keltaista maksaruohoa ja ajattelin käydä sitä hiukan varastamassa tuohon kukkapenkkiin noiden pallotuijien alle. Pionit eivät ihan vielä kuki, mutta varmaan kohta. Isäntä jyrsi taas omenapuusta oksia ja siitä oli tulla kunnon perheriita. Puu on jonkinsortin villi-omenapuu ja ihastuin siihen kovasti tätä asuntoa katsastaessa. Se toi mieleeni lapsuuteni omenapuut. Rakastan omenankukkia ja ne olivat kukassa juuri silloin kun ostimme tämän. Valokuvausta opiskellut tytär on ottanut niistä aivan upeita kuvia. Ja nyt sitten yksi hyväkäs nipsii sieltä täältä. Menevät kuulemma naapurin puolelle. Se vähä etten sanonut kuka muukin sinne voi mennä. Aion puolustaa puutani viimeiseen asti. Ei kaiken tarvitse olla juuri niin kuin kirjoissa. saa olla vähän rujokin ja virheellinen villi. Kukat ovat kauniit ja omenat, niistä tulee tosi hyvä hillo. Että kaikin puolin hän palvelee hyvin. ja vielä näkösuojaakin antaa.


Etupihalle pitäisi vielä jotain keksiä. Harmittaa niin vietävästi, että pakkastalvi vei sieltä sen kauniin erikoisemman värisen alppiruusun. laitoin tähän vielä siitä kuvan.

                 


Alppiruusun takana oleva koivu on kaadettu. Se oli liian lähellä taloa ja vei voiman nurmikolta muutenkin. Tätä nykyä siinä on soraa ja laattoja, sillä alue on niin täynnä koivun juurta, ettei siinä nurmikkoa kasva.  Luonnossa nuo kukat olivat enemmän persikan värisiä kuin tässä kuvassa.


Että semmoista täällä. Palaillaan taas. Hyvää alkavaa vikkoa kaikille. Saan alkaa vielä kolme tämmöistä viikkoa ennenkuin loma alkaa. Odotan sitä omaa vapaa-aikaani kuin kuuta nousevaa.
Terveiset Essiltä.

Kolmen kopla

Juhannus! Se on taas tässä ihan kohta. Kolmen kopla tuntuu rakastavan tuota pientä pihaa. Vahtipaikalta näkee kauas (ainakin heidän mielestään) vaikkei se ole sen kummempi kuin sohvatuolin selkämys.
Eilen oli ihan terassille asti tullut orava ja Onnilta petti hermo. Tiuku oli hiljaa ja tyytyi vain tärisemään häntä sojottaen, mutta Onnilta pääsi kimakka huuto ja toinenkin. Meinasi myös pudottaa Tiukun, kun niin innoissaan kävi vaatimassa oven edessä; "päästä jumankauta mut ulos ja HETI !!!!" En päästänyt. Liityin hetkessä nuija-mummo kastiin jolla on kuurot korvat eikä näkökään ole paras mahdollinen. Näin ainakin Onnin mielestä.
Essi ei pahemmin innostunut koska Orava oli paennut naapurin pihalle varmaan sillä hetkellä kun Onni vetäisi sen korkean C:n. Ei uskois, uros kun on.



 Pihan kukkapenkistä sai myös lahonnut bambureunus lähteä. Tilalle tuli kivireunus ja kuten huomaatte,apureita hommassa riitti. Eikä nämä apurit pysy nytkään poissa kukkapenkistä. Vähintään kerran päivässä saa komentaa sieltä pois tallomasta ikukkia. Isäntä on vihdoin saanut nurmikkonsa. Voisi sanoa, että vihdoinkin se kasvoi ja ihan hyvältä näyttää. Ensi keväänä se sitten nähdään lumien lähdettyä, että kestääkö tämä lajike talven. Kivetystä eli tuommoista soraa, jota tuossa liuskekivien välissä on , on lisätty muutenkin pihan perälle, jossa on pieni alue samanlaisia liuskekiviä.
Kun loma alkaa, ja tuo kolmen kopla vähenee yhteen, on vuorossa maalausta. Muutama ruskea kaluste vaihtaa värinsä kauniin vihreäksi.

 Siskon antama orvokkiruukku kukkii aivan mielettömästi. Se on minusta niin kaunis tuossa porraspielessä, en ole uskaltanutkaan sitä siirtää kun tuli se siihen laitettua. Ettei vaan nokkaannu ja lopeta kukkimistaan.

Ruokavalio on sopinut Essille tosi hyvin minusta. Eikä se pottujen keittely puolitoista tuntia ole niin rasittavaa hommaa kuin kuvittelin.



  "Mää tykkään myös keitetystä lohesta.Ei oo niin välii vaikka se ois sitä norjaa ....vai mitä se ny on".
Kuvasta saattaa huomata, että Essin silmätkin ovat taas suuret. Allerginen turvotus luomissa on poissa ja typykkä on taas oma viehkeä itsensä. Vaikka ilme tuossa onkin vähän hämillinen ja ujo. Taisi olla Onni taas utelias juuri tuolla hetkellä, että tuoksuuko Essi miltään.
Onni ressu, ei häntä ymmärretä tyttöjen puolelta lainkaan. Jos liian tungettelevaksi tulee, niin kuonoon tulee ja mahtavilla ärjäisyillä. Onnin vaivat loppunevat viikon päästä, kun koko sakki menee hammaskiven putsaukseen. Samalla reissulla Onnille laitetaan kapseli niskaan eli ns. kemiallinen kastraatio Tämä on toinen kerta kun Onnille se laitetaan. Aiemmin sillä haettiin apua muuhun vaivaan, tällä kertaa seurataan josko poju pikkuisen rauhoittuisi. Jos siitä koohotukseen on hyötyä, saqattaa olla sitten jonkun osion lähtö Onnilta. Liiallisilla kierroksilla riehuvat hormoonit eivät ole rasite vaan meille vaan myös Onnille itselleen. Mutta se on sitten ensi kevään asia se operaatio jos tytär siihen päätökseen päätyy. Tämä kapseli tuo sen tarpeellisen mietintätauon ja Onnilla on sen ajan mukavampi olla.

Juhannusta vietetään kotona ihan. Koko kööri on kasassa, sillä myös tytär tulee kotiin sitä viettämään ja samalla saa olla muksujensa, näiden karvaisten, kanssa. Ensi viikon he vielä ovat meillä ja palaavat sitten taas kotiinsa. "Kaupunkiresidenssiinsä", sanoisi Tiuku.

Eipä tässä nyt muuta kuin oikein ihanaa juhannusta klaikille. Karvatassuille ja teille.
Palaillaan.                 

Puutarhurin sunnuntai

Perennapenkki on kaivannut uudistusta jo pitemmän ajan. Ja työ on kyllä vielä kesken. Bambuaidat saavat häädön ja tialle tulee kivireunus. Yksi aidoista lähti tänään. Kun vetäisin sen ylös , huomasin sen olevan juurestaan ihan laho. Eipä ihme, että kallisteli sinne tänne.
Essi oli aina välillä terassilla tarkkailemassa mitä mami siellä puuhaa iskän kanssa. Ja sitten myös naapurin aidalla kuikuilemassa, miksi siellä kukaan ei ole ulkona, varsinkaan kissat. No naapurit ovat lomamatkallaan euroopassa ja Essi saa odotella Monsteria ja Ukkoa vielä pitkät viikot ennenkuin nämä hoidostaan kotiutuvat.


Bambuaidan myötä lähtivät myös kitukasvuiset kääpiövuorimännyt. Tilalle tuli kolme kääpiökasvuista pallotuijaa. Nyt näyttää muutenkin vähän vielä autiolta, mutta ehkäpä se tuosta, kun saavat vauhtia kasvulleen nämä ja ostan muutaman uudenkin perennän, kukkivia sellaisia, lisäksi.

Kuunliljat olivat kasvaneet niin valtaviksi, että piti hiukan siirtää, jotta muutkin saisivat kasvualustaa itselleen. Vasemmassa nurkassa on pionipuska, johon on tulossa nuput ja myöhemmin sitten punaiset kukat. Komeat Hollannista tyttären tuomat tulppaanit ovat jo kukkineet omenapuun alla. Keltaisia olivat ja aivan ihania.

Smoin kukkii siskolta saatu orvokkipata täysillä ja myös alliumit ovat kukassa  Se on semmoinen pallomainen kukka, joku sipulin sukulainen.

                         

Essi on voinut nyt hyvin ja koko poppoo eli kolmikko on menossa kuun lopussa hammaskiven puhdistukseen. Muutenkin on yitetty nyt vaihtelevalla menestyksellä opettaa mitä suuhygienia on. Ja sen vannon, että se tulee kyllä käytännöksi arkeen kun tuo putsaus on tehty, sillä senverran hintavaa  on. Ja kyllä tuntuu pussissa, kun kolme koirulia sinne vie. Voin sanoa kyllä, että tuntui sekin kukkarossa kun juuri itse kävin. Käyn puolivuosittain ja aina sinne sen yli sata euroa saa pulittaa. Mutta siitä sentään saa jotain takaisin, koirien hampaiden hoidosta ei mitään. sitä ei korvaa edes vakuutus. Mutta hoidettava on ettei mitään ikävämpää tule.

Vatsa on pysynyt Essillä kunnossa perunan kanssa ja rapsutuksetkin ovat kunnossa kohtuullisesti. Ihan rapsuttamaton neiti ei ole, mutta verrattuna aiempiin sessioihin, ollaan nyt ihan kohtuu rapsutuksissa. allergialääkkeeksi menee nyt siitepölykautena eli kesän, Cetimaxia, joka on cetiritziiniä laktoosittomana. Ja sitten päivässä yksi tabletti sitä MSM:ää. Olen sitä muuten syönyt myös itse nyt enkä ole allergialääkkeitä tarvinnut. Edes nenäsuihkeita, Että kiitos Niina vinkistä.

Eipä tässä nyt tällä erää muuta. Isäntä huuteli kahville. Senverran tuli puuhasteltua puutarhassa, että kyllä maistuu nyt. Essiäkin auringossa makuu väsyttää, että piti siirtyä viileämpiin tiloihin makoilemaan.

Nämä kaikki kuvat on muuten otettu iPhonella. Että siksi eivät ihan ole yhtä hyviä kuin tuolla järjestelmäkameralla. Jonka kanssa kuvien ottaminen onkin tämän kesän opintoohjelmassa.

Palaillaan. Voikaa hyvin !!

                         

                     

Mitä mää ny sanosin ???

Taas kerran kyselykimara. Mutta tällä kertaa vastaa Messinen. Ja sitten aivan mitä sattuu.

1. Viihdytkö paremmin auringossa vai varjossa?

Kyl ai mää aurinkos vissiin viihryn mutten niin kauhjan kauan. En ainaskaa niinko toi Onni.

2. Kuinka monta kertaa päivässä saat ruokaa?

En kyl siis niin mont kerta ku tarttis/haluis. Kyl toi mamma on sen verran natku ettei anna kun aamul ja illal. Mitä ny sit joskus helty jottan piänt hiukopala lykkäämää.

3. Pidätkö marjoista/hedelmistä/vihanneksista?

Mansikamollukat, nee on mun herkkuu. Mut arvaa kaks kertta saak niitåäkää semmot ku haluis. Mamma vaa selittä jottan ripulist ja lopsii kumminki omaan suuhus niit niinko ei ois ikän saanu. Et kyl jottan rajaa sais silläki olla. Tomaatti, kurkkiu ja bansku kelppa kans.

4. Ulvotko koskaan, ja jos, niin mitä?

Sillon kun se helekutan puurotta, mikä orava ny sit onkan oikialt nimeltäs, juakse meiä aidal.

5. Miten käyttäydyt vieraita ihmisiä/eläimiä kohtaan?

Toisist tykkään , toisist en. Ne ei ol hassumpi, kekkä tulee rassuttamaan ja höpöttä koko aja et kui hiano mää ole. Jotku poikakoirat on turha tunkeilevi, mää en semmosest takamukse haistelust tykkä. Tykkäisiks itte??

6. Lempi-ihmisesi?

Kyl se on toi mamma, vaikkei se ain usko sitä. Mamman syli on paras paikka ikän sillo kun oikke maailma nappa ja jurnutta. Iskä on kans mukava ja sit se tiukkapipo eukko, jota mamma sanoo tyttäreks. Emmää kyl ymmärrä kui, ku se ei ol yhtä mun näköne ja mamma aina sanoo et mää olen häne tyttös. Et se on sit vähä niinku siskopual, ku Tiuku on se oikia sisko.

7. Mitä temppuja osaat?

Mää ossa istu, anta tassu, heittää ylävitosen, mennä maahan, tulla tykö, mennä käskyst pois, pysähty ku sanota, hakke tavaroi ku käsketä, sanno kovan sanan (haukahrus). Ja sit mää ossaan ettii herkkui ja pelata niit semmosii pelei misä herkkui o piilotettu. Iha helppoi nakei, vaik ei siäl mittä nakei ol ku kalkkunanpalasi.

8. Onko sinulla koirakavereita?

Mul on Tiuku ja Onni, ne asuuki välil meil. Sit on toi naapurin Nanna, Alma ja aikas mont muutaki kenen nimii mää en ol kysyny. Jaajuu, Pate. Se on semmonen russelipoika ku o ihan mun näköne. Se tykkä munst. (hihi)

9. Kärsitkö eroahdistuksesta yksin ollessasi?

emmää ain. Ainakaa sillon ku mamma laittaa semmosen lelun misä on namei sisäl. Enkä mää kyl muutenkaa.

10. Miten aiot viettää kesälomaa?

Mää loikoon aurinkos, uin ja ylipäätäs olen joka paikas mamman mukan. Voi olla et me käyrään taas Tampereel sukulaisis. Ja iskä puhus jottan jostan Ahvenamaast, mut emmää tiärä mikä se on. Kyl mää kalast tykkän ei siin mittåä.

11. Mitä haluaisit sanoa omistajallesi?

Mamma.....mää rakastan sunt iha kamalast <3<3

Messinen sanoi, että tähän kuuluu myös se, että keksii 11 kysymystä lisää jollekin vastattavaksi. Huhhuh.....mahdanko osata. Messisestä ei nyt ole apua, mutta tässä tulee.

1. Millainen on petisi?
2. Lihaa vai kalaa kuppiin?
3. Pitääkö sinusta puhua sanalla hän vai se?
4. Lempilelusi?
5. Kutittaako sinua ja milloin?
6. Pidätkö metsästä?
7. Meri vai järvi, kummassa uit mieluummin?
8. Osaatko uida? (hihihihiiiii...Tiuku ei osaa, niin menee kuin kivi pohjaan ja räpiköi)
9. Saatko nukkua sängyssä mamman kainalossa.
10. Tykkäätkö katsoa tv:ä
11. Oletko ellulla hankala potilas vai kiva muksu?
12. Oleksää koira??? Hups , tipahti yks ylimääräinen.


Että tämmösiä. Kopioi itteles ja vastaile. Tai siis koirasi vastaa. Voi olla, että vastaukset on yllättäviäkin.

Palaillaan.

HAPPY !!!!

                                      

Jälleen mukava haaste liikkeellä. Saa ottaa jos haluaa, kopin tästä. Pitää siis listata 10 asiaa arjessa , jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Ihan vaikka onnelliseksi tekevät.
Tästä lähtee;

1.  Tyttäreni ottamat valokuvat. Sairaan hienoja. Saavat minut uppoamaan johonkin ihanan mietiskelevään olotilaan ja vain nauttimaan niiden kauneudesta. Äitienpäivälahjaksi sain neulansilmäkameralla otetun kuvan. Kyseessä ei ole mikään uusi tekniikka vaan todella vanha tapa ottaa kuva valoherkälle paperille. Jotta en puhuisi läpiä päähäni, parempi että googletatte.

2.  Luonto. Se tekee minut onnelliseksi joka päivä. Se saattaa olla vaikka vain joku hienosti väritetty kivi, oksa tai puu. Tai maisema. Ihan mitä tahansa . Meren äärellä tunnen olevani todella onnellinen.

3.  Työtoverin halauksesta päivän päätteeksi. Meillä on työtoverini kanssa (hän on nainen, ähäkutti epäilijät) tapana kiittää toisiamme mukavasta työpäivästä halaamalla toisiamme kotiinlähtiessä. En enää muista mistä se tapa lähti, mutta se on jatkunut jo yli 10 vuotta. Jos toinen on jossain muualla, kun lähtee kotiin, pöydälle jätetään pieni lappu, jossa hein lisäksi on lupaus nähdä huomennakin.

4.  Kun löytää uuden ja mielenkiintoisen blogin tai löytää jonkin todellisen kuningasajatuksen jonkun blogista. Sisustusidat on ihan mahtavia löytöjä. Korut myös.

5.  Kun saa uuden ystävän ihan yks kaks. Parsonistit ryhmästä facebookissa olen saanut ihan mahtavaa vertaistukea allergisen koiran hoidosta. Ja samalla tutustuin ihan uuteen ihmiseen, jonka kanssa vietin parituntisen puhelimen päässä. Aika hurahti ihan siivillä ja sain arvokasta tietoa itselleni.

6. Essin pehmoinen suukkokuono ei lakkaa ilahduttamasta minua. Vaikka päivä olisi muuten sujunut ihan päin.....no sitä itteänsä, Essin suukottelu vie pahan tuulen mennessään.

7. Pala suklaata silloin kun oikein potuttaa ja on paha mieli. Ja tietty Fazerin sinistä.

8.  Mennä korttiostoksille ja löytää uusia ihania kortteja. Tunnustankin siis julkisesti olevani ihan korttifriikki. Ei voi auttaa, se friikkiys istuu kuin piki housuntakamuksissa minussa. Ja ahhh, jos kortissa on vielä joku ihana lause. suurimpia suosikkejani on pieni sininen lohikäärme- kortit. Tuo lohikäärme on kerrassaan lumoava otus suloisuudessaan. Hyvä mieli oikein valuu sieluuni häntä katsellessani.

     

9.  Hyvä kirja. Kun oikein elähdyttävän kirjan löytää, on kuin olisi saanut aarteen. Jos kirjasta saa jonkun ohjenuoran elämälleen, vielä parempaa.

10.  Kommentit blogissa. Ilahdun niistä joka kerta. Ilahduttaa, että olen herättänyt mielipiteitä, että joku on viitsinyt lukea ja vielä kommentoi, että on saanut ystäviä blogista.



Tällaisia päivän aluksi rustailin ja mietiskelin. Ottakaa koppi, sillä olisi kivaa lukea teidänkin onnellistuksianne.
Mukavvata keskellä viikkoa.
Palaillaan.


             

Mietitääs vähä !!!

Messisellä oli taas silmätulehdus, eikä vatsakaan niin hyvässä kunnossa tuntunut olevan. Typyä rapsututti, vatsa löysäili  mutta muuten Messinen tuntui olevan ihan virkeä esim. lenkillä. 
Lääkärireissu siitä viime perjantaina kumminkin sitten tuli. Silmät todennäköisesti kutisivat ja niin likka sitten tuli raapaisseksi kynnellään silmäänsä haavan. Tai oikeammin raapun. Mutta tämän tietysti saimme tietää vasta lääkärissä.
Topakan tuntuinen nuori nainen katseli silmät  ja antoi lääkkeet siihen. Allergioista keskustellessä sitten läsähti niskaan se, mitä olin ehkä alitajuisesti pelännytkin. Koska Messinen yhä raaputtaa, silmätulehduksia on ollut turhan monta jne jne, poistetaan KAIKKI kuivatuotteet varastopunkkiallergian takia ruokalistalta. Sinne meni pesty riisi. Tämä ellu ei uskonut siihen, että silläkään tavoin mokoman punkin pois saa. Vajosin pikkkuiseen epätoivoon, että mitä sitten pikkuiselleni ruuaksi. Vastaus on peruna, sillä sille Messinen ei ole allerginen. 
Perunaa on kuitenkin keitettävä puolitoista tuntia ainakin, jotta siitä koira pystyy saamaan jotain irti. Ja todennäköisesti myös perunassa oleva tärkkelys pilkkoontuu sitten niin mössöksi ettei se haittaa koiran ruuan sulatusta. Se asia on vielä tutkittava. Eli taas palataan opuksien kimppuun. 
No, nyt Messinen sitten syö sitä jumalattoman kauan keitettyä perunaa ja raakaa jauhelihaa sekä raejuustoa. ainakin seuraavat kahdeksan viikkoa, sillä niin kauan kuulemma kestää kropan nollaantuminen. Sitten vasta voidaan kokeilla esim. bataattia tai jotain muuta vastaavaa. Enenevässä määrin kuitenkin Messisen annos tulee koostumaan lihasta ja kasviksista, eli kohti barffempaa mennään. 
Koska varastopunkki luuraa myös jauhemaisissa vitamiiniseoksissa, nekin poistuivat. Mutta löysin tilalle Megaderm-nimisen valmisteen, jossa on sekä nämä hyvät öljyt että vitamiineja ja tarpeelliset hivenaineet. Megaderm on Virbacin tuote ja kallis sen voin sanoa, melkein 28€ pullo. Vaikka sitä annetaan vain kerran päivässä, ei se kauhean pitkälle riitä se pullo. Mutta eipä ole sitä punkkia siinä. Mitä tahansa, jotta Messisellä ois hyvä olla.


Kiitos myös Niinalle (Karlsson) hyvistä infoista. Sitä Bodyflex MSM:ää hankitaan oitis ja napsitaan sitten itsekin. Kuten teilläkin. Olen niin samaa mieltä kanssasi luonnonmukaisesta hoidosta ja siitä, että on todella syytä olla skarppina, kun eläinlääkärillä käy allergisen koiran kanssa. Tietämys siellä voi olla todellakin vajaavaista ja annetut neuvot ja lääkkeet jopa pielessä. Kauheaa sanoa näin, mutta totta se on. Esimerkiksi atooppisen ihon hoitamisesta eivät osaa neuvoa juuri mitään. Vaikka luulisi heidänkin tietävän, että muutenkin sitä ihoa hoitaa pitää kuin vain sisäisesti. ihan kuten ihmisilläkin. En halua syyllistää eläinlääkäreitä, sillä kysymys on takuulla myös siitä, että ehkä heille ei sitä opeteta täällä Suomessa. Ja luontaisterapiathan ovat heidän mielestään aika huuhaata. Se on ihmeellistä, sillä kuitenkin koramaailmassa on esimerkkejä vaikka kuinka luonnonmukaisen hoidon hyvistä tuloksista, silloinkin kun eivät kemialliset lääkkeet ole helpotusta tuoneet. 
Messinen sai myös Atarax-nimistä lääkettä. No, on siitä jonkunverran hyötyä, mutta en oikein ole niin vakuuttunut. Lääke väsyttää Messistä jonkin verran ja niinpä puolitin annoksen. Mennään nyt muutama päivä tällä ja katsotaan sitten miten käy.
Messisellä on myös kertynyt hammaskiveä,joka joidetaan pois heti kun tästä jaloilleen päästään. Tuo toimenpide vaatii rauhoittamista ja sen vuoksi haluan hänet paremmin tasapainoon. Täytyy nyt vain rapsutella niitä itse pois sen minkä onnistuu saamaan. väline minulla siihen on, netistä tilattu, mutta yhtä hyvin käy kahvilusikan kärki. Ja noita suuta desinfioivia ainaita löytyy ihan eläinkaupoistakin. Allergian takia on kyllä syytä sitten lukea nekin etiketit kunnolla.


Niinalta sain sen yllättävän tiedon, jota kukaan ellu ei ole minulle kertonut. Kortisonia käytetään hillitsemään allergista reaktiota, kyllä näin on, sen tiedän. Sitä en tiennyt enkä ymmärtänyt, että se myös laajentaa esim keuhkojen tiehyitä ja verisuonistoa. Joten koira voi sitten hengittää ihan paremmalla kapasiteetilla sitä siitepölyä paremmin sisäänsä. Jolloin tietysti oireiden kiihtyessä annetaan pikkuisen lisää ja sitten taas.....no kyllähän tyhmempikin ymmärtää tuon ympyrän. Voi potkia itseäni persuuksiin, mutta en onnistu kumminkaan niin lujaa kuin olis tarpeen. Kortisonipurkkia ei kyllä tässä huushollissa enää aukaista kuin äärimmäisessä hädässä. Yriteään sitten pärjätä tuo Atarax takataskussa ja kaikki muut keinot etutaskussa. Totuushan on kumminkin paljolti myös siinä ruokavalion pitämisessä. Sori Messinen, tylsää tulee ja herkut vähissä, mutta terveytesi on pääasia.
Niinan koira oli tosi allerginen, Messinen vain murto-osan siitä, ja hän sai koiralleen kuitenkin ihan täyspitkän elämän omalla sinnikkyydellään tiedonhaussa. Katson, että hänen kokemuksessään on minulla oikein hyvä esimerkki yrittää päästä samaan. 


Olen tosi iloinen, kuinka nämä blogit ja facebook ovat tuoneet elämääni vertaistukea ja ihmisiä kokemuksineen. Tietoa on tullut paljon enemmän kuin elluilta konsaan. Arvostan silti ellujenkin työtä ja turvaan tottakai heidänkin apuunsa. Mutta en sokeana tai kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Eli kohtelen heitä samoin kuin omia lääkäreitäni. Ja hyvän kun löydän, tarraan kiinni kuin se kuuluisa sika siihen limppuun.
Kiitos Niina ja kiitos HooPee, aarteeni koiramaailmassa. 


Että tämmöistä täällä nyt. katsotaan mihin päädytään. Tästä matkasta teen tietysti tähän blogiin matkakertomukset. Ja toivon ettei matkallemme niitä ojia ja muitakaan kiviä tai rotkoja osu. Ja että vielä vuosienkin kulutua voin aloittaa jutut sanomalla Messinen ja minä. Messinen, minun sieluni kumppani. Uskomattoman persoonallinen, viisas ja rakastava karvainen lapseni.