Lunta lunta lunta....HUOH !!!

Sitä ompi sitten tullut koko armaan päivän ja nyt alkaa ottanahkaa kiristää jo ihan sairaasti. Olen ollut ulkona luomassa lunta portin alta pois jo kerran jos toisenkin. Ja takapihalla vielä useemmin.  En kohta tiedä mihin sitä laitan.

Onni selkeästi rakastaa lunta. Hänen hupihommaansa on hyppiä lumilapion päälle, raapia sitä raivokkaasti ja olla jonkunsortin salamatkustaja sen päällä. Voin sanoa, että kerran jos muutamankin on tehnyt mieli heittää Onni lumilastin kera yli aidan. Vaan se on jäänyt tekemättä, kun en sentään halua Onnin katoavan maisemista teille tiettymättömille. Onnin kurinpitäjänä minulla on tuo oma rinsessa. Joka kerta, kun pihalla alkaa volyymi nousta falsettitasolle, Essi tulee tuulen lailla ja asettaa itsensa kolan ja Onnin väliin ohjaten Onnia tuuppimalla pois. Minun oma rinsessani, viisas rinsessani. Sama muuten toistuu sisällä, kun Onni yrittää tappaa imuria.

Lumitöissä saa olla muutenkin varuillaan, valkoisia koiria kun nuo ovat. Katoavat kinoksien sekaan, aina saa käydä käsipelillä kollaamassa, että missä ovat. No onneksi heissä on sentään ruskeaakin, että löytyvät kyllä. Ja piha on pieni. Muutenhan he ovat aina visusti remmin päässä.

Facebookissa on parsonistien ryhmä,johon kuulun. Siellä on taas raastava juttu, sillä yhdeltä jäseneltä on kaksi parsonia kadoksissa. Ovat olleet jo monta päivää. Kun tuollaisen asian omalle kohdalle kuvittelen, en tiedä miten siitä selviäisin. Se on niin raastavaa ajatellakin, että Essi olisi hukassa. Kulkisin varmaan paikasta toiseen yötä päivää kunnes nyykähtäisin maahan. Nukkumaan en pystyis, en osaisi paikallani olla, en kykenisi muuhun kuin hakemiseen. Siksi en päästä tuollaista tilannetta syntymään lainkaan. Ainakin kaikkeni teen ettei sellaista synny. Koirat siis lenkillä aina kiinni, vapaana vain omalla aidatulla (hyvin aidatulla) pihalla tai koirapuistossa. Muuten ei koskaan. En jaksa uskoa heidän siitä kärsivän. Minulle on tärkeä asia turvata heidän olemisensa ja se merkitsee rajoituksia tiettyihin asioihin.

Paljon on näinä päivinä puhuttu koirien irti pitämisestä. Olen sitä mieltä, että yleisillä alueilla kiinni, lenkillä kiinni ja tietysti katualueilla aivan ehdottomasti kiinni. Eikä päästetä hallitsemattomasti haistelemaan muita vastaantulevia koiria tai ihmisiä. Eihän heitä kaikkia tunne ja on syytä aina olla kunnioittava muita kohtaan. Eivät kaikki vastaantulijat tykkää tästä meidän joukosta yhtä paljon kuin me. Eikä tarvitsekaan. Ja tietysti vaadin myös heiltä samanlaista kunnioitusta tätä omaa joukkoani kohtaan. En suvaitse tönimistä, huutelua enkä mitään muutakaan negatiivista asiaa joka kohdistuu heihin. Siitä voi jokainen vastaantulija olla varma, että olen valmis puolustamaan näitä karvalapsiani tarpeen tullen viimeiseen hengenvetooni asti.

Ja ne jätökset, joista joka jumalan kevät jaksetaan pälistä. siis, juttuhan on niin, että jokainen vastuustaan ja ympäristöstä välittävä koiranomistaja hoitaa ne jätökset pois ihmisten ja muitten koirien jaloista. Jos sitä ei jaksa tai halua tehdä, sitten pitää miettiä koko koiran omistamisen funktiota uudelleen  itsensä kohdalla. Jos koira on iso eikä niitä jätöksiä halu/jaksa korjata, ei pidä isoa koiraa ottaa. Näin on näreet täällä Essilässä.

Vielä lopuksi muutama Turun murteen oppilause. Onpas kauheaa = kyl nim pal kauhhiast kärssis saa. Miten, siten, täten = mimmottos, semmottos, tämmöttös. Aletaanko seurustella= ruppeks friiamaa mun kans. Maitokannu = tillprinkari ja vielä yksi haarukka= kaffeli.

Että semmosta.