tiistai 28. helmikuuta 2012

Neiti sirisilmä

Neiti sirisilmä ilmaantui taas lauantai-aamuna meille. siinä Onnin ja Tiukub kanssa peuhatessa meni hetki ennenkuin huomasin Messisen taas siristävän silmäänsä, tai oikeastaan vähän kumpaakin.  Eipä sitten muuta kuin neiti kainaloon ja taasen päivystävälle. Onneksi aikoja oli eikä ollut ruuhkaa, pääsimme melkeinpä heti katsottavaksi. Sidekalvon tulehdusta kummassakin silmässä , toisessa enemmän. Luojalle kiitos ei ollut mitään raapua nyt silmän pinnassa. Silmätippoja saatiin ja jokusen määrän euroja köyhempänä suuntasimme takaisin kotiin. Siellä Messistä jo odottikin kaksi kaverusta, jotka olivat sitä mieltä, että mite sä vaan pääsit eikä me olleskaan ja sä haiset ihan oudolle. Onnia piti oikein komentaa ettei hoivaisi Messisen silmiä. Poika parka kun vain ihan hyvää hyvyyttään halusi olla hellä. 


En sitten muuta syytä siihen keksinyt kuin hirvennahkainen puruluu, sillä mitään muuta erilaista ei Messisellä ole ollut. Siihen nyt loppui sitten sekin lysti. Mahtaisiko jostain löytyä puruluita peurannahasta, sillä peuraa Messinen sietää. Eipä siis ole aina niin yks yhteen, että jos peura on sallittu niin sitä voisi olla myös poro tai hirvi. Ei oo joo sama elukka, mutta kun....vois olla. Oli mulla biologiassa kymppi vaikkei uskois, ainakaan tällä hetkellä. On sitä otsassa jo melkoinen kuhmu tästä pään hakkaamisesta. Ja aina minä eksyn siltä polulta, kun yrittää jotain erilista. sitä elää sinä huumassa, kun kaikki on mennyt hyvin ja ollaan irti kortisonista, että skarppius taso laskee eikä yhtään tajua, että tiessä on kurvi. ja niin ollaan metikössä, että ropisee. No, onneksi nyt ollaan taas paremmalla puolella asiaa. Ja tiekin on taas aurauskepeillä ja viitoilla merkitty. että silleen.


Meillä töissä tehdään remonttia. Infernaalinen meteli, kun seiniä puretaan osittain ja pöly on sitten huputuksista huolimatta melkoinen. Ja niinpä minä sitten siitä pölystä sain allergisen reaktion, joka ajoi ihan lääkärille asti apuja saamaan. Tuli ihottumaa ja tietenkin tähän lärviin, joka nyt muutenkaan ei ole  rupikonnaa kummempi eli ei siis missitasoa. Ja kutina oli melkoinen. Kotona olevista rasvoista ei ollut apua juurikaan. Sain sitten kortisonikuurin (apuuva) ja jatkoksi antihistamiinia sekä parempaa rasvaa. Olisin varmaan saanut saikkuakin, mutta en ottanut. Pölyttäminen tuskin kestää kauempaa kuin tämän viikon, joten selviän siitä sitten varmaan näiden turvin selville vesille. Mutta tulipa todennettua nyt sitten tääkin allergia.






Ja tässä pieni pätkä videota kuvattu vanhassa asunnossa, kun tytöt Messinen ja Tiuku olivat pieniä. Kuva on alussa melko tumma ennenkuin ymmärsin laittaa valot päälle, pokkaridigillä filmattu siinäpä se. Älä anna alun hämätä tummuudella,kyllä valkenee :)


video

4 kommenttia:

  1. Voihan Essiä, taas simmu pipi. Onko Essillä tavallista herkemmät silmät, vai onko se rotuominaisuus oireilla silmätulehduksilla?
    Jos siihen ei olisikaan syypää se luu...
    Ihana pikkuriiviövideo, kyllä koirien lapsuusaika on suloista. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essillä todella on herkät silmät ja korvat reagoimaan ärsykkeille. syynä tietysti saattaa olla joku ihan muukin kuin luu, mutta toistaiseksi sekin on nyt sitten pois listalta. Ehkä sitten joskus uskaltaa kokeilla, en tiedä.
      Rotuominaisuus tää ei ole, vaan johtuu noista allergioista. sinänsä hassua se onkin Essinkin kohdalla, että kumpikin vanhempi on terve koira. Eli ota siitä sitten selvää mistä lie tullut moiset allergiat. Muutenhan Essi olisi ollut kasvattajan toiveesta jalostuksessa luonteensa ja rakenteensa vuoksi. Nyt sitten ei tietenkään ole, kun en todellakaan halua periyttää näitä ominaisuuksia kellekään.
      Joo, video toi paljon muistoja. Ja vieläkin sisarukset osaa leikkiä yhdessä ja se on suloista.

      Poista
  2. Meillä edesmennyt Rosa-westie oli silmien ja korvien suhteen ihan samanlainen. Hänellä varsinkin korvat oli alvariinsa tulehduksen kourissa, mutta myös silmät aikas usein. Itsekin olen atoopikko ja monille asioille allerginen. Itsestäni osaan sanoa sen, että reagoin moniin allergeeneihin hyvinkin erilailla eri aikoina ja kertoina. Esim. omena ja tomaatti ovat sellaisia, että välillä suu menee ihan rikki pienestäkin määrästä ja toisinaan taas voin popsia monta kappaletta ilman minkäänlaisia oireita. Myös nikkeliallergiani vaihtelee todella paljon. Välillä aukeaa kädet verilihalle ihan pienestäkin altistuksesta ja toisinaan taas kädet/muu iho kestää melkein mitä vain. Mietinkin aina Rosan kanssa, että mikään ei välttämättä mene aina samalla tavalla myöskään hänen allergioidensa kohdalla.

    Aivan ihana video sisaruksista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Allergiat vaivaa minuakin samalla tavoin kuin sua. Hei, taas ollaan samiksii. Ja Essi peesaa Roosaa, eiks oo ihmeellistä. Miten voidaankin olla pareittain samiksii :)

      allergiat on kyllä semmosta vuoristorataa ettei siinä ihan oikeesti juur missään kohtaa ja kurveissa ainakaan oikeen pysy mukana. Juur kun luulee päässeensä jyvälle asiasta , huomaa olevansa ihan hakoteillä eikä tiedäkään mistään mitään, huoh!

      Tossa videossa huomasin yhden asian Essistä, joka hänellä on vieläkin. Typy on pienestä pitäen blokannut toisen takamuksellaan. Ensin huitaistaan lelu toiselta pois tassulla ja sitten äkkiä takamus eteen suojaksi, kunnon taklauksella. Samaan tyyliin kuulemma Essi meni myös kasvattajalla vielä ollessaan yhteiselle ruokalautaselle. Tilanne päättyi siihen, että Essi seisoi keskellä lautasta (lautaselle oli siis syöty kulkuväylä) ja muuta seisoivat ympärillä ihmettelemässä, mitä oikein tapahtui ja varsinkin ruualle. Tätä nykyä Tiuku osaa pitää puolensa eikä hänen kupilleen ole kellään asiaa. Onnin kupille ei kukaan ehdi, ei edes Essi.

      Poista