Huolto pelaa !

Meillä on alkanut muodostua rutiineiksi tietyt asiat vuosien myötä. Mutta pari asiaa vielä pitäisi saada mukaan.
Essin allergisuus on tuonut mukanaan paljon haasteita sekä hänen ruokintaansa että hänen hoivaamiseensa muutenkin. Essi on luojalle kiitos, kovin hoitomyönteinen otus. Sitä ollaan kerta jos toinenkin ellillä (eläinlääkäri) kehuttu. Eräs elli sanoi varovaisen alun jälkeen, hoitaessaan Essin kynsivammaa, ettei olekaan kohdannut näin kilttiä russelia miesmuistiin. No, sehän tiedetään mikä se miesmuisti on, mutta kyllä minua sitten taas silloin vähän hämmennytti. Sillä minä taas en juuri muita ole kohdannut. No, okei, nuorenpana Tiuku dramaattisuudessaan veteli korkeaa c:tä, jos hänen nahkaansa koskettiin . Ihan vaan varmuuden vuoksi. Nyttemmin Tiuku on myös rauhoittunut ja tyytyy vain jakelemaan loukkaantuneita katseita. Pelkoaan Tiuku varmaan silloin karjui enemmän . Onni on sitten taas ihan oma lukunsa ja jätkän kanssa onkin saanut painia, että on verikokeet saatu otettua. Mutta purrut ei heistä kukaan ole. Ikinä.
Essi istuu , heiluttaa häntää ja jakelee suukkoja. Pikkuisen häntä jännittää, miksi on tultu, mutta aina on hänet saanut tsekata .
Terrierreillä on kuitenkin se tietty maine ärhäköinä otuksina, johtuneeko sitten tuosta rotunimestä tai joistain purukalustoaan näyttäneestä yksilöstä. Minusta se on kuitenkin turha maine, sillä käyttäytyminen ellillä on kiinni paljon siitä, miten koiraa on opetettu siellä käymään. Ja se oppi ei kanna hedelmää ellei osaa itseään siellä rauhallisena pitää. Se onkin kyllä maailman vaikein homma, jos koiruli sairastaa oikein tosissaan jotain vakavaa. Tiukun kanssa se on koettu, mutta silloin meille antoi rauhaa ja turvaa se, että olimme tyttäreni kanssa yhdessä siellä. Tukien toisiamme selvisimme siitäkin suht´ rauhallisina. Ja kun Tiuku sitten joutui Helsinkiin asti tutkittavaksi, tukena oli kasvattaja. Tiuku parani täysin, mitä nyt omapäisen luonteensa piti, kuinkas muuten.
Essin allergisuus on teettänyt lukuisia silmätulehduksia ja niin ollen myös kuivahkot ja herkät silmät ovat arkipäivää meillä. allergioita torpataan nykyisin Heinix:n avulla , jonka kuurin aloitin tällä viikolla. Kohta tulevat ensimmäiset siitepölyt, juuri leppä ja paju joille allergiaa on. Samoin itseni kohdalla, itse vetelen Kestineä nyt sitten syksyyn asti. Kosteustipat silmiin ovat myös jokapäiväinen asia. Olen käyttänyt niihin ihan apteekin käsikauppatavaraa. Optive on osoittautunut hyväksi ja samoin Systane, kummassakin riittää kerta päivässä kosteuttamaan silmät. Silmät tietenkin pidetään myös rähmästä ja pölystä puhtaina. siitepölyallergiat näyttävät teettävän aina pikkuisen rähmää ja pöly samoin. Essi on , kuten minäkin , huonepölylle myös allerginen ja niinpä meillä siivotaan. Pölyimuri laulaa ja pölyrätti heiluu, ei voi mitään. Pölyrättiä käytän kosteana, jotta pöly ei lennä ilmaan vaan todella poistuu. Kosteus riittää, mitään Pledejä ei tarvita, sillä koiran herkälle nenälle se on melkoinen haju. Vuodevaatteet eli Essin peti , pestään kerran kuussa tai tarpeen vaatiessa useamminkin. Kodissa ei sen parempaa vempelettä ole kuin kuivuri, joka näyttää pöllyyttävän myös irtopölyn ja koirankarvat irti sihtiin.

                        "Ei tääl voi ees palloilla,ku äippä vaa siivoo !!"
Siitepölyajan tullessa alkaa taas pyyheralli. Eli lenkin jälkeen kostealla pyyhkeellä pyyhitään nassu,tassu ja turkki. Taasujen rasvauksesta täytyy myös huolehtia ja tsekata varvasvälit. Essillä on ollut myös yksi tassutulehdus, jossa varpaanväli ja yksi anturoista oli tulehtunut. Luultavimmin sepelinmuru ja joku terävä kivi kumminkin oli painanut pienen reiän anturaan ja sitä kautta sitten kehittyi tuo tulehdus. Essin vastuskyky ei ole varmaan yhtä hyvä kuin ihan terveen koiran, johtuen tuosta allergioiden heikentävästä vaikutuksesta.
Korvat hoidetaan tietysti myös,jos niissä hoitamista on. Allergian aiheuttamaa ärsytystä ja punoitusta sekä kutinaa voi hoitaa mainiosti Sibicort-voiteella ja Otita para vet-tipoilla. Kumpaakin saa apteekista ilman reseptiä. Jos niiden apu ei auta, se on ellireissu sitten. Korvia ei pidä ylihoitaa, kuten ei ihmisenkään korvia, jotta ne eivät kuivu. Kyllä niihinkin kuuluu jonkinasteinen vahapinta. Jos korvassa on tulehdus, kyllä  sen huomaa väristä ja hajusta. Ja Essi ainakin rapsii korviaan erityisen paljon silloin.
Aikoja sitten ostin verkkokaupasta sellaisen rapsuttajan hampaita varten. Jonkin verran olen sitä käyttänyt, mutta Essi ei siitä niin kauheasti tykkää. Sen kanssa on muuten syytä olla varovainen. Eläinkaupista saattaa löytyä, itse ostin nettikaupasta tämän hammaskiven poistimen. Hammaskiven poistoon sopii myös ihan tavallinen pikkulusikka, joka on ehkä vähän turvallisempi ja halvempi väline. Kaikenlaisia liuoksia myös koiran suuhygieniaan on olemassa plakkia irrottamaan, niistä kannattaa valita se joka allergioiden takia sopii. Eli meille ei käy tuo plack-off, koska se sisältää merilevää. Mutta tilalle ollaan kyllä löydetty useita muita. Homeopaattisista aineista voi juomakuppiin veteen tipauttaa pari helmeä Fragariaa, joka pehmentää plakin ja irroittaa sen.
Hampaiden harjaamisen otimme myös käyttöön vähän aikaa sitten. Ei ole Essin herkkuhommaa. Ainoa syy miksi neiti kestää sen, on palkkio. Kalkkunapalan edestähän Essi tekee mitä vain, tanssii vaikka zumbaa. Laitan kuppiin vettä, lisään muutaman tipan hampaille tarkoitettua hoitoainetta ja kastan harjan siihen. Välillä pyyhkäisen harjan talouspaperiin, kastan taas kuppiin ja jatkan harjaamista, kunnes suu on käyty läpi. Toivon ettei ientulehduksia tule . Vaikka kaikista näistä hoidoista huolimatta hampaat on syytä puhdistaa välillä ellillä, varsinkin jos koira ei ruokinnassa saa puruluita puhdistamaan hampaita.
Ja tietysti sitten turkinharjaaminen kuuluu vakiopuuhiin. Näillä meillä mennään. Kuulostaa varmaan siltä ettei meillä sitten juuri muuta tehdä kuin huolletaan. Mutta oikeasti, näihin asioihin ei päivässä paljon aikaa uppoa. Ja motivaatio niiden tekemiseen kuitenkin on olemassa vahvasti ja se on Essin hyvinvointi. Mikään hänen suhteensa ei ole tärkeämpää kuin hyvinvointi ja terveyden säilyttäminen allergioista huolimatta. Sillä Essillä ei muita vaivoja ole kuin nuo allergioiden mukanaan tuomat.
Ruokinta on oma juttunsa. Teen hänen ruokansa itse, eikä sekään mikään vaiva ole. Varastopunkkiallergia tuo sen oman haastavuutensa ruokintaan. Mutta olen ratkaissut asian käyttämällä vain aineita, jotka voin tuosta varastopölystä pestä ennen käyttöä. Eli pesen mm. riisin joka kerta ennen käyttöä. Että on yököttävän harmaa se vesi, joka riisitä tulee. Kokeilkaa joskus.

Eipä tällä kertaa kummempia. Neiti sirisilmäkin on taas normaali lumosilmä. Että siinäkin suhteessa olemme valmiita kevään tuloon.