Koirullinen viikonloppu

Onni ja Tiuku saapuivat jälleen perjantaina hoitoon "mummilaan". tyttärellä on työviikonloppu ja samalla pitäisi tehdä koulutehtäviä. Niinpä sitten korjasimme mukulat pois jaloista tänne. ja niinhän ne taas solahtivat kuin kotiinsa.


Essin Lennu on jälleen kaapissa, jottei siitä tule turhaa riitaa. Ja Lennun kaappimatka on Essille aina selkeä viesti, että nuo hyväkkäät viipyvät kauemmin kuin vain illan. saa nyt sitten nähdä, menevätkö jo tänään kotiin tai vasta huomenna. Essi tietää sen, kun Lennu palaa takaisin.


Aika hauskaa iltaisin, kun Essi käy sängyssä kääntymässä eli näyttämäsä mikä paikka on hänen. ja Onni painaa juosten portaat ylös ; "jalkopaikka on mun, jalkopaikka on mun". Se tarkoittaa sängyn päätypaikkaa, sillä Onnilla ei ole mitään kuvitelmia , että olisi näiden neitokaisten yläpuolella. ja Tiuku pyörii ympäri sänkyä hakemassa paikkaa, jossa hän voisi nukkua liimaantuneena toisen kylkeen. jos sitä ei oikeen tahdo löytyä, pitää laittaa käsi likan pepulle, että hän tuntee olevansa turvassa ja lähellä.


Nämä järjestelyt tulevat toistumaan varmaan usein, niin kauan kuin tytär opiskelee. Nyt sitten jännätäänkin pääseekö hän korkeakoulun puolelle opiskelemaan uuteen ammattiin. Raskasta se tulee sitten olemaan, kun yrittää tehdä työkeikkaa ja samalla opiskella. jostain pitää tehdä rahaa opiskelua varten ja asumista varten. Ja täällä turussa se onnistuisi helpoimmin, koska me olemme lähellä auttamassa noiden karvamukuloiden hoitamisen kanssa. Muuta perhettä hänellä ei ole, joten erossa olo ei ole helppoa hänelle. Ja näin se järjestyy myös taloudellisesti. Samalla Essi saa niitä sosiaalisia kontakteja. On todella hyvä, että tulevat toimeen, sillä muuten tämä oliskin aikas hankalaa.


Meidän neiti järjesti taas itselleen lääkekuurin. Koko viikon katsoin sitä, että massu löysääntyi ja alkoi olla aikas ihmeellisiä jätöksiä. Niin sitten lopulta soitin ja pyysin lääkekuurin. Nyt ollaankin sitten palattu jo normikakkoihin, jos sallitte sanonnan. koko ajan Essi on syönyt hyvin eikä oksennellut, mutta selkeästi kyllä näki massun vaivaavan. Välillä oli aika kiirekin pihalle, jossa sitten juostiin sinne tänne kunnes jätökset putosivat ihan nauhana maahan. Ei siinä kotikonstit enää auttaneet. Inupekt fortea meni aamuin illoin, vaan ei juuri apua ollut. Ehkä sitten taas on napattu lumen mukana jotain huippukivaa. 


Essin kanssa eläminen on yhtä vuoristorataa, mutta hyvä niin kauan kun ei ole kyse mistään vakavista jutuista. Ja että olemme sentään samassa vaunussa. Kaikki mikä lääkkeellä hoituu, on hyvä juttu. Ja nytkin on tilanne palautunut taas normikakkiosastolle.
Kävimme juuri lenkillä auringon paisteessa ja mitä ilmeisimmin kevät on tuonut koirien nenälle oikein hajujen valtaisan maailman. Niin into piukassa painetaan pitkin polkua nenä hangessa. Omaankin nenään tuoksuu kevät. ja mikä ihaninta, linnut laulavat sitä kevättä jo.


Kevät on hiukan semmoinen ristiriitainen asia elämässäni. Talven pimeydestä selvinneenä suoniin alkaa virrata jonkinmoista eloa. ne sata asiaa jotka pitäisi tehdä, mutta energiaa ei oikein ole. Päässä on miljoona ajatusta kaikesta kivasta tekemisestä eikä kuitenkaan saa kiinni oikeen mistään päästä. ja sitten harmittaa ja melkein masentuu. Liekö sitten totta tuo television vaikutus, että ihminen vaan lamaantuu sitä toljottamaan eikä kohta enää muuhun pysty. No, tuosta miespuolisesta ainakin on sanottava, että viikonloppuon varmaan unelma-aikaa kaikkine urheilulähetyksineen. Minut se saa kyllä han melkeinpä raivon valtaan, ettei sieltä juuri mitään muuta ohjelmaa tule miltään kanavalta kuin tuota riivatun urheilua. Joka siis kuten huomasitte ei minua kiinnosta pätkääkään. Minua ei sitten yhtään kiinnosta trikoissa laudat  jaloissaan eteenpäin epätoivoisesti pyrkivät tyypit kuola rinnuksilla. Ei oo kaunista, ei oo hianoo, niin on susirumaa ja joutavaa. 


Terassilta suli lumi ja sain jään irti siitä. nyt sitä aurinko ihanasti kuivattaa. Siellä voisi vaikka istua tuolilla ja lukea jotain kivaa tai antaa auringon paistaa nassulle ja kerätä sitä voimaa. Sillä huomenna on taas maanantai ja työ. Ja kehityskeskustelu. Se on tämän nykyisen työelän yksi suurimpia vitsauksia ja turhuuksia. Mihin on unohdettu, että silloin puhutaan kun asiaa on. Silloin korjataan , kun jotain korjattavaa on. Mitä se ketään hyödyttää kirjata jotain ihme tavoitteita ylös paperille ja palata vuoden päästä sitten katsomaan onko mitään tehty  ja mitä on tehty. Samat asiat siellä pyörii vuodesta toiseen. Huoh !! yksinkertaisista asioista tehdään nykyisin vain prosesseja. eipä ihme että asiat vaan junnaa paikoillaan. 

                             Kevättuulet puhaltavat ! Mukavaa viikkkoa teille.