Mahtuuks syliin kolme parsonia???

Mahtuu siihen, mutta voin sanoa, että tv:n katselu ei sitte onnistu millään kun on kolmet korvaparit naaman edessä. Tiuku ja Onni ovatkin olleet koko viikon täällä emännän kiireiden vuoksi. Sunnuntaina kotiutuvat sitte emäntänsä kanssa taas omaan kotiinsa. Kunnes sitten taas palaavat viikonlopuksi meille . Toukokuussa tämä oleilu sitten vähenee, kun tytär menee kesäksi töihin ja elämä heilläkin vakiintuu työrytmiin. Vaikka kesälläkin näitä viikonloppuja tulee, kun tytär käy Helsingin puolessa opiskelemassa.


Pihalta on lumi lähtenyt melkein kokonaan ja elämä kevään tulon myötä vilkastunut. Eli oravat ovat palanneet. Se aiheuttaa näissä karvanassuissa melkoista säpinää ja tutinaa. Hyvä ettei Onni ryöhi pihalle pokat kaulassa innoissaan.Terassin ovet on melkoiset juovat Onnin raapimisesta. Ulvonta on myös aika hyytävää, kun sitä on saanut koko talven pidätellä sisuksissaan. Huoh ! No ehkä pikkuisen annan ulvoa, ihan vaan senverran, että naapuri saa osansa.
Naapurissa nimittäin kävi vävypoika soittelemassa joko alttosaksofonia tai pasuunaa, paha sanoa kun kuulosti niin oudolta muutenkin. Voin sanoa, että viikon jokailtaisen soittamisen jälkeen olin niin täynnä "hämähämhäkkiä" ja "tuiki tuiki tähtönen" sekä "levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö" kappaleita, että olisin vaikka jyrsinyt ranteitani kunhan vain lopettaisi. Hän ei edes asu siellä ja siksikin oli minusta hiukan outoa tulla häiritsemään meitä muita asukkaita. Soitto kuului meille niin selvästi kuin joku olisi meillä sitä tehnyt. Eikä siinä sinänsä mitään, hyvä harrastus jne. Mutta pikkuisen alkoi ottaa ottanahkaan, kun mitään edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Ja se, että soitettiin aina iltaisin, joskus lähes yhdeksään asti. Nyt soittoa ei ole tällä viikolla kuulunut, joten se voi merkitä vain sitä, että heille on joku valittanut ( siis ei me) tai sitten on tullut kyllästyminen. Mietin kyllä monesti, että eikö hän olisi jonkun kerhon puitteissa löytänyt tilaa, jossa harjoitella. No, nyt on rauha maassa ja mekin yritämme olla häiritsemättä ketään. Omakotitalossakin asuneena tiedän, että se on ihanteellisin muoto asua. Oma tupa, oma lupa, omat meiningit.


Essin lääkekuuri loppuu maanantaina. Ainakin nyt tuntuu vatsan pruikuilu loppuneen ja typy on ihan kuosissa. Turkkia pitäisi pikkuisen kuoria, se on vähän pitkä ja vanha, sen vuoksi pikkuisen kutittaa. Samoin Onnin turkkia pitäisi trimmata. Viikonlopulla jos on hyvä ilma, teen sen tuossa terassilla. Terassipöytä saa toimittaa trimmipöydän virkaa.
 Onnille ja Tiukulle ostetut  hammasharjat odottavat vielä käyttöön ottoa. Kunhan tytär illalla tulee, saa hän sitten kokeilla onneaan siinä puuhassa. Essi sietää moisen puuhan, mutta pikkuisen vastahankaisesti vielä. Eiköhön tuo totu siihen, ihan samalla tavalla kuin pentuna kynsien leikkuuseen. Oma muruseni on kyllä niin ihmeteltävän hoitomyönteinen otus etten ole moista nähnyt. 


Eipä tässä muuta tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua kaikille sinne. Ottakaa rennosti, kyllä ne ikkunat kerkiää pestä myöhemminkin.

Ooksää varma, että se luikahti tuonne?? Mennäks aidan ali ???