Liftari

Tuli avauduttua tuossa faktojen kirjoittelussa, niin avaudutaan nyt sitten lisää.
Miksi liftari, mitä se kertoo minusta? Liftari ei ole tässä se löysäilevä , boheemi yhteiskunnasta välittämätön sinnetänne kulkija. Kauan sitten luin Douglas Adamsin kirjan (ihan hillitön huumoriltaan); Linnunradan käsikirja liftareille. Se kertoo perienglantilaisesta miehestä, joka tempautuu matkalle galaxiin, koska muualla asuvat avaruuden asukkaat ovat päättäneet räjäyttää maapallon pois linnunradan uudelta valtatien tieltä. Kirjassa on myös vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja ihan kaikkeen. Jos haluatte tietää mikä se on ja vaikka ette, kerron sen kumminkin, on se senverran yllättävä. Se on 42. saatte itse ottaa selvää miksi, sillä en kuollaksenikaan enää muista. Eikä ole väliksi, sillä tuon kuuluisan mayojen kalenterin mukaan maailmanloppu on ollut jo seitsemän kuukautta sitten. Mayojen kalenterissa ei nimittäin ollut karkauspäiviä lainkaan. Hyvin täällä siis vielä olla posotetaan, vaikka maailmanloppukin on ollut jossain välissä. Tuo engelsmanni siis tekee matkaansa löytääkseen totuuksia eri asioista ja siinä mielessä juuri pidän sanasta liftari.

Olen matkalla Essin mukana, osana hänen elämäänsä, kasvamassa ja kasvattamassa. Ymmärtämässä, miksi rakkaus luontokappaleeseen ja kaikkeen on niin tärkeä asia täällä pallolla. Ja miksi siitäkin asiasta on tärkeää puhua ääneen, eläinten kunnioittamisesta, ihmisten kunnioittamisesta ja hyvinvoinnista. Oma osani on pieni, minulla on vain tämä oma elinpiiri, mutta kaikki mitä siinä teen  liittyy suurempaan kokonaisuuteen eli meidän kaikkien tekemisiin.
Olen matkalla myös omaan itseeni, yritän kasvattaa itseäni ihmiseksi, jonka sielu olisi ymmärtävä ja kaunis. Voi pojat, jotta siinä sitten onkin hommaa. hyvä ettei aivot nyrjähdä. :)
Buddhalaisuus ja sen aatteet ovat lähellä sydäntäni, Steven Hawkingin ajatukset maailmankaikkeudesta kiehtovat minua, Zen ja taolaisuuskin ovat kiehtovia aiheita. Mutta koska kaikki nämä ovat todella yksityisiä asioita, aiheita, elämänohjeita, en mene syvemmälle niissä tässä ollenkaan.

Jonkunsortin viherpipero olen myös. En kestä eläinten tappamista, en varsinkaan laita suuhuni sellaista. En siis syö lihaa lainkaan ja muutenkin yritän katsoa ettei ruoka sisällä mitään eläinperäisiä aineita. Se on haasteellista eikä siinä aina onnistu ihan 100%, mutta yritys hyvä on kumminkin.
Koska olen itseni kovin arvostelija, aina ruoska kourassa, onkin kova homma opetella antamaan itselleen myös anteeksi asioita. Ei tarvii aina olla niin perfect. Jos joskus elämän viimeisillä metreillä voin todeta kirkkain sydämin, että olen aika hyvä ihmiseksi, olen onnistunut jossain.

Liftarina olen siis matkalla elämässä. Ehkä minussa on samaa kuin äidissäni. Hän oli utelias elämälle ja haaveili aina elävänsä satavuotiaaksi. Häntä kiinnosti nähdä maailma millainen se olisi sitten. No tuo toive ei toteutunut millään lailla. Ja siitä minä opin sen, että oma pääkoppa on se tärkein juttu.  Mitä siellä sisällä liikkuu.
Minusta on tärkeää tehdä oma osuus tässä pallolla, jotta myös jälkeeni jää elettävä olotila niille muille. En ole siis boheemi, joka ei välitä kuin omasta napasestaan ja tekee pöhlöjä vain tekemisen huvista välittämättä muista.
Rakastan käsien taitoja, ihan laidasta laitaan ja taide sinänsä niin musiikissa kuin maalaus-, kuva- ja valokuvataiteessa on ihan ykkösjuttuja tykkäämisissäni. Läheiset ihmiset on tärkeitä ja ystävät, heistähän se arjen eläminen muodostuu omaan elämääni. Ja noiden karvanassujen.

Tämmöisiä mietin , askel kerrallaan kuljen, silmät toivon mukaan avoimina. Toivottavasti ette nyt tästä postauksesta säikähdä ja katoa sinne galaxiin. Tulisi tosi ikävä olla. Jos katoatte, niin sanompa vain, että luen blogejanne kumminkin.
Mukavaa viikonloppua ja tavataan taas.