tiistai 21. elokuuta 2012

Loman loppumetreillä

Haikein mielin sitä taas ollaan. Loma loppuu, työt alkavat jonkinlaisissa muutoksen merkeissä. Organisaatiomuutos on tulossa syyskuun alusta ja saa sitten nähdä mitä sekin oikein loppuviimeksi tuo mukanaan.  Jotenkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on ilmassa jokin muutostuuli. Tytär on palaamassa Helsinkiin, meillä töissä uusi esimies astuu ohjaimiin jne jne. Ja itse sitä on kaikenlaisen myllerryksen keskellä. On vain jotenkin semmoinen olo, että sitä seisoo kuin karusellissä keskellä, ympärillä pyörii vinhasti asioita mietteitä ja tapahtumia. sitä miettii syntyjä syviä ja vuorenvarmasti en saisi mistään kiinni, ellei minulla olisi niitä rakkaita läheisiäni, jotka sitten välillä voivat joko helliä tai ravistella palasia paikalleen. Siskoni on tietysti suuri asia. Ilman hänen viisauttaan jäisi moni juttu miettimättä toisella tavalla. Hän on myös hyvin rohkea nainen. Hassua ajatellakin, että pienenä ollessamme olin aina se, joka suojeli ja puolusti häntä. Nyt ovat roolit ikäänkuin vaihtaneet paikkaa.
Puutarhassa tapahtuu myös kaikenmoista. syys on saapumassa sinnekin. Päivänliljat alkavat kuihduttaa nyt myös lehtiään pikkuhiljaa. kaikki muu vielä viheriöi aika runsaasti. Koivun siemeniä on koko maailma täynnä. Niitä on joka paikassa ja se on kyllä harmillista, kun kulkeutuvat jaloissa sisälle asti.


Omenapuu alkaa kantaa satoaan jo aika komeasti. Puu oli pihallamme muuttaesamme tähän, lajikkeesta ei mitään tietoa. Mutta mallista olemme päätelleet sen olevan jokseenkin villi. Aivan ihania piirakoita ja hilloa tämä omenalajike antaa. Pakkaseen on syytä taas tehdä tilaa. Ja myös siskolle viedä.

Meillä oli taas siilitapaus pihalla. Päästin Onnin pihalle ja Onni pongasi sieltä oitis siilin ja hyökkäsi tietenkin kimppuun. Ja minä perässä onnin kimppuun. Tiesihän sen, että siitä mekkalasta kiinnostuneita oli pari muutakin huushollissa. Oli siinä melkoinen homma karjua likat sisälle, kantaa Onni niskasta sisälle ja saada vielä ovikin kiinni. Äänensävy oli varmaan sitä luokkaa, että vaikka kopla kävi kierroksilla, tajusivat silti eukon olevan tosissaan ja siis parempi totella kuin katua. Kun sitten huomasin Onnin leasta tippuvan jonkinmoista verivaahtoa, hiipi kauhu sydämeen. Miten kävi siilin??
Tiesin ettei minusta ole tutkimaan asiaa (olen minäkin terrierin omistaja), soitin naapurin rouvan paikalle, koska olin yksin. Tomerana naisena hän tuli hanskat kourassa ja niin sitten menimme yhdessä tutkimaan  siiliparkaa. Siiliparkaa todella, joka jokseenkin järkyttyneenä , mutta pahuksen vihaisena kökötti kukkalaatikossani. Tutkimme rouvan käsillä lepäävää palloa niin tarkasti kuin pystyimme ja totesimme sitten, että siili selvisi säikähdyksellä. Kuten minäkin. Siili toimitettiin aidan toiselle puolen turvaan toipumaan. Kävin myöhemmin katsomassa, että siili oli poistunut paikalta, joten uskallan luottaa siihen, että hän selvisi.
Ja Onni sai annoksen betadinea suupieliin ja samalla tuli tutkittua koko suu. onneksi Onnilla on tuo antibioottikuuri vielä menossa, että mahdolliset siilin piikkien pistot eivät tulehdu.


Parempi kun pusuttelee enkelin, että saa moiset teot anteeksi luojalta, tuumii Onni. Ja mummilta kans.

Oletteko törmänneet siihen seikkaan, että miehet eivät osaa syntymäpäivälahjoja ostaa. Jos nyt sitten omatoimisesti muutenkaan keksivät mitään.No, meillä ei ainakaan osata juuri koskaan ja niimpä jouduin sitten itse kauppareissullamme keksimään jotain, jotta hänellä olisi parempi mieli. Puutarhaan ilmestyi siis pari uutta juttua.


                              Kujeelliset enkelikaverukset    sekä


                            

                             tämä japanilainen tai kiinalainen lyhty.

Että tämmöisiä juttuja. Isäntä kotiutuu huomenna sorsareissultaan. 

Essi odotteleekin ja möykkää tavantakaa kun jotai kolahtaa,. Neiti on niin olevinaan talonvahti. Ja kolmen kopla joikuu väliin paremmin kuin sveitsiläinen kuoro jodlaajia. juu en tykkää, mutta ei siinä mölyssä tahdo saada ääntään kuuluviin ja jonkun verran kestää ennenkuin yläkerrasta ehtii oven eteen hätistelemään laumaa tiehensä siitä. Naapurit saavat siis ainakin ensimmäisen säkeistön kuulla . Yhdessä asiassa onnistuimme. Nimittäin hankimme uuden ovikellon, jossa on monta erilaista ääntä. Niistä saimme valittua sellaisen, joka ei tunnu kiinnostavan koiria pätkääkään. Täytyy myöntää, että kyllä muuten on kestänyt iteltäkin tajuta milloin ovikello soi :)

Palaillaan taas,kun olen selvinnyt töihin menon tuottamasta järkytyksestä. Häiritseehän se nyt sitten taas pahemman kerran näitä minun harrastuksiani. Mutta sillähän ne tietysti rahoitetaan, että sikäli. Kun lottovoittokaan ei ole tullut.

                            
                        
                     

6 kommenttia:

  1. Voih, jaksamista töihin ja muuutoksiin! Loman loppuminen on aina haikeaa, minulla vielä syksy on aina jotenkin vähän masentavaa. Kevääseen on taas niin pitkä aika.. Onneksi nämä pikkukaverit ilahduttavat ja läheiset lohduttavat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritellään jaksella, vaikka jos syys on kovin sateinen, voipi kaamosmasis hiiviskellä liki. On ihan tosi kun sanot, että lohtua näistä karvakavereista voi sitten hakea. Ja sitä heistä tosissaan on.
      Kivoja kuvia sinulla Jimpsusta blogissasi. Kuvauksellinen pikkumies. Terkkuja sinne.

      Poista
  2. Jaksamista syksyyn! Sitä taitaa tarvita itse kukin...syksy on mun puolesta ihan ok, jos EI SADA koko ajan...ja nyt vaikuttaa siltä, että saadaan taas vettä niskaan oikein kunnolla...vaihteeksi!?!?

    Kesä meni todellakin aivan liian nopeasti (niin kuin aina)ja loman loppuminen on aina pieni ahdistus. Mutta kuten todettu, onneksi on näitä pikku kavereita ilahduttamassa elämäämme, ilman niitä ei jaksaisi. Meillä onkin jo aika paljon kivaa koiramaista menoa tiedossa syyspuolella, syyskuun alusta heti pariin näyttelyyn ja sitten on Mimin kasvattajalla joku kiva kasvatti-tapaaminen syyskuun loppupuolella; agility-rataan tutustumista ja verijälkeä. Kyllä tämä tästä. Toivottavasti! Hyvää syksyn alkua teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin ollut sellainen akkujen laturipaikka ettei paremmasta paratiisista väliä. ainakin kuvien perusteella aivan ihana. Ja koirutkin on nauttineet.
      Teillä onkin sitten kiva syys tiedossa. Mun pitäåä myös keksiä jotain. Yksi juttu on se sauvakävely Essin kanssa ( vyö vyötäisille, Essin siihen tarkoitukseen sopivqa hihna siihen kiinni ja menoksi = canicrossing). Kunnokkaammat tosin juoksee. Mistäpä sitä tietää vaikka itsekin, jos kunto kohoaa, niin jaksan hölkätä jos polvet kestää.
      Suukkoja Balmerille ja isot halit muillekin.

      Poista
  3. Mietin, onko parempi karusellin keskellä kuin karusellissa?
    Voih, minä niin toivoin lapsena pikkuveljeä itselleni, kun oli noita isoveljiä vain. Nyt aikuisena olen kaivannut siskoa, sellainen olisi ollut kiva kokea, vaan kun ei niin ei. Jotenkin olen hiukan nykyään jopa vähän kade, kun joku kertoo siskostaan, toki suon sen jokaiselle, mutta kun itekin ois halunnut...
    Minä tykkään kaikista vuodenajoista, kustakin tavallaan. En tykkää loskakeleistä enkä monen päivän peräkkäisistä sateista enkä kohtuuttomasta helteestä. Siis vuodenajat ovat kaikki ihania, mutta nuo pikkuseikat joskus häiritsevät.
    Kuule, luulenpa, että teillä on akkavalta huushollissa. Onnilla ei ole paljon mitään sanomista, vaan ne on tytöt, kun sanovat kaapinpaikan. Päteekö tämä sitten koko huusholliin, niin sitä en tohdi arvailla! ♥
    Tohditko laittaa koiralle Betadine-voidetta suupieleen? Voi, minä en uskaltaisi, sehän on vaarallista nieltynä, niin olen ainakin ymmärtänyt, taidan olla hiukan liian vauhko näissä asioissa, mutta kysynpä silti.
    Hyvää loman loppupiiperrystä ja työniloa sitten vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei Betadine-voidetta vaan sitä laimennettua Betadinea (1 osa Betadinea/10 osaa vetä). Se on ihan koirille tarkoitettu seos. Pakko oli desinfioida.
      Juu, meillä on akkavalta, siinä ei miehet älämöi. ;)
      Ei mullakaan sitä ihan biologista siskoa ole, on vain tää lapsuudesta asti mukana kuleksinut hyvä ystävä, että toimittaa siskon virkaa. Läheinen ja rakas. Veljistä en piittaa, mokomat kiusanheget (ja tässä kohtaa olen siis ihan tosissani).
      Viikonloppuja sinne Vililään <3<3

      Poista