perjantai 23. maaliskuuta 2012

KEVÄT !!!

Lounatuuli tuo pienen laulun.
Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille, joilla on nauravat korvat,
ja joilla silmät on lapsien.
Selässä lounatuulen ajaa viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa sylissään hilpeät sävelet.

Sillä on pitkä sininen tukka
ja viikset auringon säteistä
Sillä on hampaissaan kanelinkukka
ja siivet on pilvenhöyhentä.

Mitä se lounatuuli itkee?
Se itkee mustia kaupunkeja
Se suree viivasuoria suita
ja nälkäisiä lapsia.

Mitä se lounatuuli nauraa?
Se nauraa, jos joku on iloinen.
Se nauraa, kun hyvän kaverin löytää
lohikäärme tai ihminen.

Lounatuuli tietää että
Kiinassa lohikäärmeitten on maa.
Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa
ja nauraa ja narua hypätä saa.
Siellä tuhat silkki-ikkunaa,
katsoo kun maljoja kohottaa
tuhat lohikäärmettä nauravaa.Ja kanelinkukkia varistaa
puu polulle, jolla vaeltaa
neitikäärme silmissään hopeaa.
Neiti vihreitä korviaan heiluttaa.
Juo omenaviiniä makeaa,
kas mitä se neiti kuulostaa?
Lohikäärme nimeltä Anselmus,
on neidin uusi ihastus.
 Ja pistetääs tanssiksi kevään kunniaksi.


Oikein mukavva viikonloppua. Meillä väki vähenee, kun Tiuku ja Onni palaavat kotiin lauantai-iltapäivällä. Kovin heitä jo ikävöidäänkin siellä. Ja lauantaina sitten ikävöidään meillä. No, tuleehan näitä vierailuja tulevaisuudessa, että mitäpä suremaan. Nautitaan tästä.

Palaillaan.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Mahtuuks syliin kolme parsonia???

Mahtuu siihen, mutta voin sanoa, että tv:n katselu ei sitte onnistu millään kun on kolmet korvaparit naaman edessä. Tiuku ja Onni ovatkin olleet koko viikon täällä emännän kiireiden vuoksi. Sunnuntaina kotiutuvat sitte emäntänsä kanssa taas omaan kotiinsa. Kunnes sitten taas palaavat viikonlopuksi meille . Toukokuussa tämä oleilu sitten vähenee, kun tytär menee kesäksi töihin ja elämä heilläkin vakiintuu työrytmiin. Vaikka kesälläkin näitä viikonloppuja tulee, kun tytär käy Helsingin puolessa opiskelemassa.


Pihalta on lumi lähtenyt melkein kokonaan ja elämä kevään tulon myötä vilkastunut. Eli oravat ovat palanneet. Se aiheuttaa näissä karvanassuissa melkoista säpinää ja tutinaa. Hyvä ettei Onni ryöhi pihalle pokat kaulassa innoissaan.Terassin ovet on melkoiset juovat Onnin raapimisesta. Ulvonta on myös aika hyytävää, kun sitä on saanut koko talven pidätellä sisuksissaan. Huoh ! No ehkä pikkuisen annan ulvoa, ihan vaan senverran, että naapuri saa osansa.
Naapurissa nimittäin kävi vävypoika soittelemassa joko alttosaksofonia tai pasuunaa, paha sanoa kun kuulosti niin oudolta muutenkin. Voin sanoa, että viikon jokailtaisen soittamisen jälkeen olin niin täynnä "hämähämhäkkiä" ja "tuiki tuiki tähtönen" sekä "levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö" kappaleita, että olisin vaikka jyrsinyt ranteitani kunhan vain lopettaisi. Hän ei edes asu siellä ja siksikin oli minusta hiukan outoa tulla häiritsemään meitä muita asukkaita. Soitto kuului meille niin selvästi kuin joku olisi meillä sitä tehnyt. Eikä siinä sinänsä mitään, hyvä harrastus jne. Mutta pikkuisen alkoi ottaa ottanahkaan, kun mitään edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Ja se, että soitettiin aina iltaisin, joskus lähes yhdeksään asti. Nyt soittoa ei ole tällä viikolla kuulunut, joten se voi merkitä vain sitä, että heille on joku valittanut ( siis ei me) tai sitten on tullut kyllästyminen. Mietin kyllä monesti, että eikö hän olisi jonkun kerhon puitteissa löytänyt tilaa, jossa harjoitella. No, nyt on rauha maassa ja mekin yritämme olla häiritsemättä ketään. Omakotitalossakin asuneena tiedän, että se on ihanteellisin muoto asua. Oma tupa, oma lupa, omat meiningit.


Essin lääkekuuri loppuu maanantaina. Ainakin nyt tuntuu vatsan pruikuilu loppuneen ja typy on ihan kuosissa. Turkkia pitäisi pikkuisen kuoria, se on vähän pitkä ja vanha, sen vuoksi pikkuisen kutittaa. Samoin Onnin turkkia pitäisi trimmata. Viikonlopulla jos on hyvä ilma, teen sen tuossa terassilla. Terassipöytä saa toimittaa trimmipöydän virkaa.
 Onnille ja Tiukulle ostetut  hammasharjat odottavat vielä käyttöön ottoa. Kunhan tytär illalla tulee, saa hän sitten kokeilla onneaan siinä puuhassa. Essi sietää moisen puuhan, mutta pikkuisen vastahankaisesti vielä. Eiköhön tuo totu siihen, ihan samalla tavalla kuin pentuna kynsien leikkuuseen. Oma muruseni on kyllä niin ihmeteltävän hoitomyönteinen otus etten ole moista nähnyt. 


Eipä tässä muuta tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua kaikille sinne. Ottakaa rennosti, kyllä ne ikkunat kerkiää pestä myöhemminkin.




Ooksää varma, että se luikahti tuonne?? Mennäks aidan ali ???

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Koirullinen viikonloppu

Onni ja Tiuku saapuivat jälleen perjantaina hoitoon "mummilaan". tyttärellä on työviikonloppu ja samalla pitäisi tehdä koulutehtäviä. Niinpä sitten korjasimme mukulat pois jaloista tänne. ja niinhän ne taas solahtivat kuin kotiinsa.


Essin Lennu on jälleen kaapissa, jottei siitä tule turhaa riitaa. Ja Lennun kaappimatka on Essille aina selkeä viesti, että nuo hyväkkäät viipyvät kauemmin kuin vain illan. saa nyt sitten nähdä, menevätkö jo tänään kotiin tai vasta huomenna. Essi tietää sen, kun Lennu palaa takaisin.


Aika hauskaa iltaisin, kun Essi käy sängyssä kääntymässä eli näyttämäsä mikä paikka on hänen. ja Onni painaa juosten portaat ylös ; "jalkopaikka on mun, jalkopaikka on mun". Se tarkoittaa sängyn päätypaikkaa, sillä Onnilla ei ole mitään kuvitelmia , että olisi näiden neitokaisten yläpuolella. ja Tiuku pyörii ympäri sänkyä hakemassa paikkaa, jossa hän voisi nukkua liimaantuneena toisen kylkeen. jos sitä ei oikeen tahdo löytyä, pitää laittaa käsi likan pepulle, että hän tuntee olevansa turvassa ja lähellä.


Nämä järjestelyt tulevat toistumaan varmaan usein, niin kauan kuin tytär opiskelee. Nyt sitten jännätäänkin pääseekö hän korkeakoulun puolelle opiskelemaan uuteen ammattiin. Raskasta se tulee sitten olemaan, kun yrittää tehdä työkeikkaa ja samalla opiskella. jostain pitää tehdä rahaa opiskelua varten ja asumista varten. Ja täällä turussa se onnistuisi helpoimmin, koska me olemme lähellä auttamassa noiden karvamukuloiden hoitamisen kanssa. Muuta perhettä hänellä ei ole, joten erossa olo ei ole helppoa hänelle. Ja näin se järjestyy myös taloudellisesti. Samalla Essi saa niitä sosiaalisia kontakteja. On todella hyvä, että tulevat toimeen, sillä muuten tämä oliskin aikas hankalaa.


Meidän neiti järjesti taas itselleen lääkekuurin. Koko viikon katsoin sitä, että massu löysääntyi ja alkoi olla aikas ihmeellisiä jätöksiä. Niin sitten lopulta soitin ja pyysin lääkekuurin. Nyt ollaankin sitten palattu jo normikakkoihin, jos sallitte sanonnan. koko ajan Essi on syönyt hyvin eikä oksennellut, mutta selkeästi kyllä näki massun vaivaavan. Välillä oli aika kiirekin pihalle, jossa sitten juostiin sinne tänne kunnes jätökset putosivat ihan nauhana maahan. Ei siinä kotikonstit enää auttaneet. Inupekt fortea meni aamuin illoin, vaan ei juuri apua ollut. Ehkä sitten taas on napattu lumen mukana jotain huippukivaa. 


Essin kanssa eläminen on yhtä vuoristorataa, mutta hyvä niin kauan kun ei ole kyse mistään vakavista jutuista. Ja että olemme sentään samassa vaunussa. Kaikki mikä lääkkeellä hoituu, on hyvä juttu. Ja nytkin on tilanne palautunut taas normikakkiosastolle.
Kävimme juuri lenkillä auringon paisteessa ja mitä ilmeisimmin kevät on tuonut koirien nenälle oikein hajujen valtaisan maailman. Niin into piukassa painetaan pitkin polkua nenä hangessa. Omaankin nenään tuoksuu kevät. ja mikä ihaninta, linnut laulavat sitä kevättä jo.


Kevät on hiukan semmoinen ristiriitainen asia elämässäni. Talven pimeydestä selvinneenä suoniin alkaa virrata jonkinmoista eloa. ne sata asiaa jotka pitäisi tehdä, mutta energiaa ei oikein ole. Päässä on miljoona ajatusta kaikesta kivasta tekemisestä eikä kuitenkaan saa kiinni oikeen mistään päästä. ja sitten harmittaa ja melkein masentuu. Liekö sitten totta tuo television vaikutus, että ihminen vaan lamaantuu sitä toljottamaan eikä kohta enää muuhun pysty. No, tuosta miespuolisesta ainakin on sanottava, että viikonloppuon varmaan unelma-aikaa kaikkine urheilulähetyksineen. Minut se saa kyllä han melkeinpä raivon valtaan, ettei sieltä juuri mitään muuta ohjelmaa tule miltään kanavalta kuin tuota riivatun urheilua. Joka siis kuten huomasitte ei minua kiinnosta pätkääkään. Minua ei sitten yhtään kiinnosta trikoissa laudat  jaloissaan eteenpäin epätoivoisesti pyrkivät tyypit kuola rinnuksilla. Ei oo kaunista, ei oo hianoo, niin on susirumaa ja joutavaa. 


Terassilta suli lumi ja sain jään irti siitä. nyt sitä aurinko ihanasti kuivattaa. Siellä voisi vaikka istua tuolilla ja lukea jotain kivaa tai antaa auringon paistaa nassulle ja kerätä sitä voimaa. Sillä huomenna on taas maanantai ja työ. Ja kehityskeskustelu. Se on tämän nykyisen työelän yksi suurimpia vitsauksia ja turhuuksia. Mihin on unohdettu, että silloin puhutaan kun asiaa on. Silloin korjataan , kun jotain korjattavaa on. Mitä se ketään hyödyttää kirjata jotain ihme tavoitteita ylös paperille ja palata vuoden päästä sitten katsomaan onko mitään tehty  ja mitä on tehty. Samat asiat siellä pyörii vuodesta toiseen. Huoh !! yksinkertaisista asioista tehdään nykyisin vain prosesseja. eipä ihme että asiat vaan junnaa paikoillaan. 




                             Kevättuulet puhaltavat ! Mukavaa viikkkoa teille.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Liftari

Tuli avauduttua tuossa faktojen kirjoittelussa, niin avaudutaan nyt sitten lisää.
Miksi liftari, mitä se kertoo minusta? Liftari ei ole tässä se löysäilevä , boheemi yhteiskunnasta välittämätön sinnetänne kulkija. Kauan sitten luin Douglas Adamsin kirjan (ihan hillitön huumoriltaan); Linnunradan käsikirja liftareille. Se kertoo perienglantilaisesta miehestä, joka tempautuu matkalle galaxiin, koska muualla asuvat avaruuden asukkaat ovat päättäneet räjäyttää maapallon pois linnunradan uudelta valtatien tieltä. Kirjassa on myös vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja ihan kaikkeen. Jos haluatte tietää mikä se on ja vaikka ette, kerron sen kumminkin, on se senverran yllättävä. Se on 42. saatte itse ottaa selvää miksi, sillä en kuollaksenikaan enää muista. Eikä ole väliksi, sillä tuon kuuluisan mayojen kalenterin mukaan maailmanloppu on ollut jo seitsemän kuukautta sitten. Mayojen kalenterissa ei nimittäin ollut karkauspäiviä lainkaan. Hyvin täällä siis vielä olla posotetaan, vaikka maailmanloppukin on ollut jossain välissä. Tuo engelsmanni siis tekee matkaansa löytääkseen totuuksia eri asioista ja siinä mielessä juuri pidän sanasta liftari.

Olen matkalla Essin mukana, osana hänen elämäänsä, kasvamassa ja kasvattamassa. Ymmärtämässä, miksi rakkaus luontokappaleeseen ja kaikkeen on niin tärkeä asia täällä pallolla. Ja miksi siitäkin asiasta on tärkeää puhua ääneen, eläinten kunnioittamisesta, ihmisten kunnioittamisesta ja hyvinvoinnista. Oma osani on pieni, minulla on vain tämä oma elinpiiri, mutta kaikki mitä siinä teen  liittyy suurempaan kokonaisuuteen eli meidän kaikkien tekemisiin.
Olen matkalla myös omaan itseeni, yritän kasvattaa itseäni ihmiseksi, jonka sielu olisi ymmärtävä ja kaunis. Voi pojat, jotta siinä sitten onkin hommaa. hyvä ettei aivot nyrjähdä. :)
Buddhalaisuus ja sen aatteet ovat lähellä sydäntäni, Steven Hawkingin ajatukset maailmankaikkeudesta kiehtovat minua, Zen ja taolaisuuskin ovat kiehtovia aiheita. Mutta koska kaikki nämä ovat todella yksityisiä asioita, aiheita, elämänohjeita, en mene syvemmälle niissä tässä ollenkaan.

Jonkunsortin viherpipero olen myös. En kestä eläinten tappamista, en varsinkaan laita suuhuni sellaista. En siis syö lihaa lainkaan ja muutenkin yritän katsoa ettei ruoka sisällä mitään eläinperäisiä aineita. Se on haasteellista eikä siinä aina onnistu ihan 100%, mutta yritys hyvä on kumminkin.
Koska olen itseni kovin arvostelija, aina ruoska kourassa, onkin kova homma opetella antamaan itselleen myös anteeksi asioita. Ei tarvii aina olla niin perfect. Jos joskus elämän viimeisillä metreillä voin todeta kirkkain sydämin, että olen aika hyvä ihmiseksi, olen onnistunut jossain.

Liftarina olen siis matkalla elämässä. Ehkä minussa on samaa kuin äidissäni. Hän oli utelias elämälle ja haaveili aina elävänsä satavuotiaaksi. Häntä kiinnosti nähdä maailma millainen se olisi sitten. No tuo toive ei toteutunut millään lailla. Ja siitä minä opin sen, että oma pääkoppa on se tärkein juttu.  Mitä siellä sisällä liikkuu.
Minusta on tärkeää tehdä oma osuus tässä pallolla, jotta myös jälkeeni jää elettävä olotila niille muille. En ole siis boheemi, joka ei välitä kuin omasta napasestaan ja tekee pöhlöjä vain tekemisen huvista välittämättä muista.
Rakastan käsien taitoja, ihan laidasta laitaan ja taide sinänsä niin musiikissa kuin maalaus-, kuva- ja valokuvataiteessa on ihan ykkösjuttuja tykkäämisissäni. Läheiset ihmiset on tärkeitä ja ystävät, heistähän se arjen eläminen muodostuu omaan elämääni. Ja noiden karvanassujen.

Tämmöisiä mietin , askel kerrallaan kuljen, silmät toivon mukaan avoimina. Toivottavasti ette nyt tästä postauksesta säikähdä ja katoa sinne galaxiin. Tulisi tosi ikävä olla. Jos katoatte, niin sanompa vain, että luen blogejanne kumminkin.
Mukavaa viikonloppua ja tavataan taas.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Faktahomma

Kiitos Ansku jälleen kerran blogitunnustuksesta. Mitenkähän mahdan tästä selvitä, kun itsetutkiskelu ei ihan ole himohommaani ainakaan julkisesti ;).

Tunnustukseen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:

               1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
                2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
 
                3. Lahjoita tämä sama award 15:lle blogille/bloggaajalle


Siis seitsemän faktaa minusta.
1. Olen syntynyt. Se on fakta. Ja sekin, että olen syntynyt Turussa Heidekenillä ja siten olen siis todellinen aito turkulainen.

2. Elän yhä, mutta kuinka kauan sitä en voi mennä sanomaan. Elän tai ainakin haluaisin elää kunnioittaen luontoa,universumia ja kaikkea siinä olevaa. Myönnän avoimesti eläväni myös aika tunteella ja niinpä se sitten on välillä melkoista vuoristorataa, mutta kukas nyt tasangolla haluaisi patikoida ihan koko ajan.

3. Olen dundeellinen ja kait jossain määrin myös taiteellinen ihminen. Käsityön taidot ovat suvussa kulkeva ominaisuus ja se taito pitääkin sitten sisällään aika monta asiaa remontinteosta kirjontaan ja matonkudontaan asti. Maalaus ja piirtäminen on rakas harrastus, joka on ehkä viimeisen vuoden ollut hiukan jäissä kaiken muun tapahtumisen alla. Mutta kömpinee esiin tuota pikaa, sen verran on aiheita jo aivoja pakottamassa.

4. Minua on helppo ärsyttää. Ärsyyntyminen tapahtuu aiheesta riippuen nollasta sataan noin sekunnin murto-osassa. Epäoikeudenmukaisuus on paras keino saada minulta kuppi nurin. Ja itseeni kohdistuva voimakas kritiikki saa minut herkästi myös pahoille mielin, itsetuntoni kun ei ole kaikkein vahvin.

5. Olen itseni suurin arvostelija(ruoskija jos suoraan sanotaan). Rima on aina niin korkealla, että kun en siihen omasta mielestäni yletä, olen itselleni vihainen. Mutta en helposti salli sitten arvostelua muilta ja vetäydyn sen sattuessa takavasemmalle jumpittamaan.

6. Olen kuin isäni. Monessa suhteessa ja siinäkin, että kyllä Fazerin sininen on paras suklaa, älkää muuta väittäkö. Isäni myötä opin luonnosta paljon ja rakkaus mereen ja saaristoon sekä luontoon yleensä on tullut perinnöksi häneltä. Ja se on yksi parhaista asioista jotka olen saanut. Rakkaus koiriin on ollut sisäsyntyistä ja olemassa aina. Ja tulee olemaan niin kauan kuin hengitän.

7. Olen sosiaalinen erakko. Pidän ihmisistä, mutta tykkään olla vaan ihan kotonakin. Hyvät kirjat ja hyvät filmit ovat rakkaita asioita joiden parissa viihdyn ihan yhtä hyvin kuin ystävienkin.

Yritin saada tähän nyt muita asioita kuin Ansku blogissaan "Kaikki elämäni koirat", sillä yllättävän moni (hehee) asia olisi ollut ihan samaa kuin hänelläkin. Sehän olisi ollut tylsää luetteloida niitä samoja. On ihan käsittämätöntä, miten ihan vieras ihminen voi olla niin samis. Ja hauskaa samalla.
Tämän tunnustuksen eteenpäin lahjoittaminen 15:sta onkin sitten hankalampi juttu, koskapa luemme aikalailla samoja blogeja, jotka Anskulta jo tunnustuksen saivat.
Mutta lahjoitetaan tämä nyt eteenpäin muutamalle mukavalle blogille joita käyn lukemassa myös. Toiset ovat koira-aiheisia, toiset ihan elämästä muuten.

Vinkeä http://vinkea.blogspot.com/,
Nemon ja Lunan mami http://nemonseikkailut.vuodatus.net/,

HooPee on Anskun listalla, pakko laittaa tähänkin sillä luen blogia päivittäin, http://allergisenkoiranblogi.blogspot.com/

Tiina http://www.klaino.net/


Enempää en nyt laita, sillä aika kapeasti luen vakituisesti mitään blogia. Pitänee tutustua, sillä hyviä ja kivoja blogeja on netti pullollaan.

Että tässä nämä joilta haluaisin tietää nuo faktat. Olokeepa hyvät, uteliaana ootan. Tunnustuksen olette ansainneet jokainen.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Huolto pelaa !

Meillä on alkanut muodostua rutiineiksi tietyt asiat vuosien myötä. Mutta pari asiaa vielä pitäisi saada mukaan.
Essin allergisuus on tuonut mukanaan paljon haasteita sekä hänen ruokintaansa että hänen hoivaamiseensa muutenkin. Essi on luojalle kiitos, kovin hoitomyönteinen otus. Sitä ollaan kerta jos toinenkin ellillä (eläinlääkäri) kehuttu. Eräs elli sanoi varovaisen alun jälkeen, hoitaessaan Essin kynsivammaa, ettei olekaan kohdannut näin kilttiä russelia miesmuistiin. No, sehän tiedetään mikä se miesmuisti on, mutta kyllä minua sitten taas silloin vähän hämmennytti. Sillä minä taas en juuri muita ole kohdannut. No, okei, nuorenpana Tiuku dramaattisuudessaan veteli korkeaa c:tä, jos hänen nahkaansa koskettiin . Ihan vaan varmuuden vuoksi. Nyttemmin Tiuku on myös rauhoittunut ja tyytyy vain jakelemaan loukkaantuneita katseita. Pelkoaan Tiuku varmaan silloin karjui enemmän . Onni on sitten taas ihan oma lukunsa ja jätkän kanssa onkin saanut painia, että on verikokeet saatu otettua. Mutta purrut ei heistä kukaan ole. Ikinä.
Essi istuu , heiluttaa häntää ja jakelee suukkoja. Pikkuisen häntä jännittää, miksi on tultu, mutta aina on hänet saanut tsekata .
Terrierreillä on kuitenkin se tietty maine ärhäköinä otuksina, johtuneeko sitten tuosta rotunimestä tai joistain purukalustoaan näyttäneestä yksilöstä. Minusta se on kuitenkin turha maine, sillä käyttäytyminen ellillä on kiinni paljon siitä, miten koiraa on opetettu siellä käymään. Ja se oppi ei kanna hedelmää ellei osaa itseään siellä rauhallisena pitää. Se onkin kyllä maailman vaikein homma, jos koiruli sairastaa oikein tosissaan jotain vakavaa. Tiukun kanssa se on koettu, mutta silloin meille antoi rauhaa ja turvaa se, että olimme tyttäreni kanssa yhdessä siellä. Tukien toisiamme selvisimme siitäkin suht´ rauhallisina. Ja kun Tiuku sitten joutui Helsinkiin asti tutkittavaksi, tukena oli kasvattaja. Tiuku parani täysin, mitä nyt omapäisen luonteensa piti, kuinkas muuten.
Essin allergisuus on teettänyt lukuisia silmätulehduksia ja niin ollen myös kuivahkot ja herkät silmät ovat arkipäivää meillä. allergioita torpataan nykyisin Heinix:n avulla , jonka kuurin aloitin tällä viikolla. Kohta tulevat ensimmäiset siitepölyt, juuri leppä ja paju joille allergiaa on. Samoin itseni kohdalla, itse vetelen Kestineä nyt sitten syksyyn asti. Kosteustipat silmiin ovat myös jokapäiväinen asia. Olen käyttänyt niihin ihan apteekin käsikauppatavaraa. Optive on osoittautunut hyväksi ja samoin Systane, kummassakin riittää kerta päivässä kosteuttamaan silmät. Silmät tietenkin pidetään myös rähmästä ja pölystä puhtaina. siitepölyallergiat näyttävät teettävän aina pikkuisen rähmää ja pöly samoin. Essi on , kuten minäkin , huonepölylle myös allerginen ja niinpä meillä siivotaan. Pölyimuri laulaa ja pölyrätti heiluu, ei voi mitään. Pölyrättiä käytän kosteana, jotta pöly ei lennä ilmaan vaan todella poistuu. Kosteus riittää, mitään Pledejä ei tarvita, sillä koiran herkälle nenälle se on melkoinen haju. Vuodevaatteet eli Essin peti , pestään kerran kuussa tai tarpeen vaatiessa useamminkin. Kodissa ei sen parempaa vempelettä ole kuin kuivuri, joka näyttää pöllyyttävän myös irtopölyn ja koirankarvat irti sihtiin.

                        "Ei tääl voi ees palloilla,ku äippä vaa siivoo !!"
Siitepölyajan tullessa alkaa taas pyyheralli. Eli lenkin jälkeen kostealla pyyhkeellä pyyhitään nassu,tassu ja turkki. Taasujen rasvauksesta täytyy myös huolehtia ja tsekata varvasvälit. Essillä on ollut myös yksi tassutulehdus, jossa varpaanväli ja yksi anturoista oli tulehtunut. Luultavimmin sepelinmuru ja joku terävä kivi kumminkin oli painanut pienen reiän anturaan ja sitä kautta sitten kehittyi tuo tulehdus. Essin vastuskyky ei ole varmaan yhtä hyvä kuin ihan terveen koiran, johtuen tuosta allergioiden heikentävästä vaikutuksesta.
Korvat hoidetaan tietysti myös,jos niissä hoitamista on. Allergian aiheuttamaa ärsytystä ja punoitusta sekä kutinaa voi hoitaa mainiosti Sibicort-voiteella ja Otita para vet-tipoilla. Kumpaakin saa apteekista ilman reseptiä. Jos niiden apu ei auta, se on ellireissu sitten. Korvia ei pidä ylihoitaa, kuten ei ihmisenkään korvia, jotta ne eivät kuivu. Kyllä niihinkin kuuluu jonkinasteinen vahapinta. Jos korvassa on tulehdus, kyllä  sen huomaa väristä ja hajusta. Ja Essi ainakin rapsii korviaan erityisen paljon silloin.
Aikoja sitten ostin verkkokaupasta sellaisen rapsuttajan hampaita varten. Jonkin verran olen sitä käyttänyt, mutta Essi ei siitä niin kauheasti tykkää. Sen kanssa on muuten syytä olla varovainen. Eläinkaupista saattaa löytyä, itse ostin nettikaupasta tämän hammaskiven poistimen. Hammaskiven poistoon sopii myös ihan tavallinen pikkulusikka, joka on ehkä vähän turvallisempi ja halvempi väline. Kaikenlaisia liuoksia myös koiran suuhygieniaan on olemassa plakkia irrottamaan, niistä kannattaa valita se joka allergioiden takia sopii. Eli meille ei käy tuo plack-off, koska se sisältää merilevää. Mutta tilalle ollaan kyllä löydetty useita muita. Homeopaattisista aineista voi juomakuppiin veteen tipauttaa pari helmeä Fragariaa, joka pehmentää plakin ja irroittaa sen.
Hampaiden harjaamisen otimme myös käyttöön vähän aikaa sitten. Ei ole Essin herkkuhommaa. Ainoa syy miksi neiti kestää sen, on palkkio. Kalkkunapalan edestähän Essi tekee mitä vain, tanssii vaikka zumbaa. Laitan kuppiin vettä, lisään muutaman tipan hampaille tarkoitettua hoitoainetta ja kastan harjan siihen. Välillä pyyhkäisen harjan talouspaperiin, kastan taas kuppiin ja jatkan harjaamista, kunnes suu on käyty läpi. Toivon ettei ientulehduksia tule . Vaikka kaikista näistä hoidoista huolimatta hampaat on syytä puhdistaa välillä ellillä, varsinkin jos koira ei ruokinnassa saa puruluita puhdistamaan hampaita.
Ja tietysti sitten turkinharjaaminen kuuluu vakiopuuhiin. Näillä meillä mennään. Kuulostaa varmaan siltä ettei meillä sitten juuri muuta tehdä kuin huolletaan. Mutta oikeasti, näihin asioihin ei päivässä paljon aikaa uppoa. Ja motivaatio niiden tekemiseen kuitenkin on olemassa vahvasti ja se on Essin hyvinvointi. Mikään hänen suhteensa ei ole tärkeämpää kuin hyvinvointi ja terveyden säilyttäminen allergioista huolimatta. Sillä Essillä ei muita vaivoja ole kuin nuo allergioiden mukanaan tuomat.
Ruokinta on oma juttunsa. Teen hänen ruokansa itse, eikä sekään mikään vaiva ole. Varastopunkkiallergia tuo sen oman haastavuutensa ruokintaan. Mutta olen ratkaissut asian käyttämällä vain aineita, jotka voin tuosta varastopölystä pestä ennen käyttöä. Eli pesen mm. riisin joka kerta ennen käyttöä. Että on yököttävän harmaa se vesi, joka riisitä tulee. Kokeilkaa joskus.

Eipä tällä kertaa kummempia. Neiti sirisilmäkin on taas normaali lumosilmä. Että siinäkin suhteessa olemme valmiita kevään tuloon.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Koiranelämää

Olen joskus taannoin innolla katsonut Koirakuiskaajaa televisiosta ja pitänyt miestä aivan ihmeellisenä koirien käsittelijänä. Putosin aika korkealta, kun mies todella paljastui eläinten käsittelijäksi tavalla, jota minä en voi sulattaa. Eikä sulata Suomen lakikaan.
Amerikassahan on moni sellainen asia hyväksyttyä monessa osavaltiossa, jota täällä suomessa ei sallita lainkaan. Niin kuin nyt nuo sähköpannat ja sähkökepit (keppi joka antaa pienen sähköiskun). Kun ensi kertaa kuulin, että nuo ”Koirakuiskaaja”-ohjelmat ovat suomessa editoituja ennen kuin ne tv:ssä näytetään, olin ihmeissäni. Mitä niistä nyt sitten olisi leikattu pois, ihmettelin. Ja sitten selvisi, että juuri kaikki ne kohtaukset joissa koiriin on noita välineitä käytetty. En ollut uskoa miehestä moista asiaa, kun hän ei lainkaan vaikuttanut semmoiselta. Ja kirjoissaan hän ei minusta sellaisista menetelmistä puhukaan. Vaan onko sitten niin, että ne osiot on kirjoistakin editoitu pois, koska suomen laki ei sitä metodia salli.
Painelin sitten nettiin, mieli kriittisenä sen totuuksille, katsomaan mitä sieltä löytyy. Ja löytyihän sieltä, sekä kirjoituksia ja videoita moisesta. Minulle riitti se kirjoitus syytteestä, jonka Millan oli saanut eläimen kohtelusta ja josta hän sitten rahalla keplotteli itsensä irti. Eli maksoi koiran omistajille korvauksen eläinrääkkäyksen tasoisesta koiran kohtelusta ja niin asia ei sitten edennyt tuomioon asti. Tuomio eläinrääkkäyksestä olisikin romuttanut Millanin uran kokonaan. Tämän koiran omistajia kyllä ihmettelen, sillä itse olisin kyllä tuossa vaiheessa vaatinut tuomion koirani kohtelusta, se on varma.
Minua harmittaa ihan sairaasti koko asia. Sillä Millanin sanomisissa ja neuvoissa on joukossa ihan hyviäkin asioita. Ja mies on kehittänyt esim. ulkoiluttamiseen tarkoitettuja välineitä (ihmisille tarkoitettuja siis), joilla voi auttaa oikein energisen koiran liikunnan tarvetta omalta osaltaan. Esim. rullaluistimet, jotka jalassa voit turvallisesta ulkoiluttaa koiraa niin, ettet esim. kaadu. Mutta miten voi ottaa enää mitään vakavasti, kun koiran hallinta kysymyksessä on oikea kraateri jymähtänyt siihen kohtaan, jossa pitäisi olla luottamusta ja uskoa. Tämä kuuluisa ”tssst”-ääni, jota Millan päästää suustaan komentaessaan koiraa on saanut aivan uuden merkityksen. Sehän tulee sähkösauvasta, kun jotakuta sen kanssa isket. Eipä ihme, että koira tottelee. Äänen seurauksenahan on aina ollut kipua tiedossa, ja sen pelossa koira mieluummin tottelee kuin pullikoi vastaan. Millan siis dominoi koiraa pelon avulla. Ja se on se asia josta minä en pääse yli.
En missään olosuhteessa hyväksy kivun käyttämistä tai pelon voiman käyttämistä koiran kasvatuksessa. Palkitsemisella nameilla pääsee tuloksiin ihan hyvin, vaikka se vaatiikin toistoa kunnes asia menee perille. Se vaatii siis kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, mutta ei ole mahdotonta toteuttaa kenellekään. Oma koirani on oppinut namien kanssa niin temput kuin käskytkin todella nopeasti ja helpolla. Ehkä siihen vaikuttaa myös rotu, sillä russelit ovat tunnetusti älykkäitä koiria ja nopeita oppimaan. Kyllä itsekin olen huomannut eron niihin muihin rotuihin, joita minulla on ollut. Sillä on myös haittansa, että russelit oppivat niin pian asiat, sillä kaikessa älykkyydessään ne ovat myös varsin kekseliäitä. Pentuaika on siis aika haasteellinen, kun koko ajan oman mielikuvituksen pitää olla muutama askel edellä koiran ajatuksia. Siksi ettei sattuisi turhia juttuja, kuten tavaroiden tasaiseksi laittamisia ym. mielikuvituksellista. Rakastettavia otuksia ovat silti, kuten kaikki koirat. Ja ne muutkin lemmikit.
Nyt Millan tiettävästi on tulossa luennoimaan suomeen toukokuussa. Häntä vastaan on netissä liikkeellä adressi, jossa ollaan sitä mieltä, että pysyköön poissa. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin. Olen koettanut pohtia asiaa monelta kantilta. Punninnut niitä hyviä neuvoja vastaan näitä ällöttäviä metodeja. Tällä hetkellä on fiilis siihen suuntaan kallistunut, että lienee parempi, kun ei tulisi. Sillä jos hän luennoi tavalla, jossa hän tuo nämä ”apuvälineet” esille vähänkään hyväksyttävässä valossa, se on väärin ja vaarallistakin. Tässä maassa on tarpeeksi eläinrääkkäystapauksia, niitä ei tarvita lisää jonkun provosoimana. Aina voi yleisön joukossa olla tyyppejä, jotka ymmärtävät väärin hänen sanomisensa. Ja se on riski minusta, jota tilaisuuden järjestäjät eivät voi ottaa puhtain mielin.
Omassa kaveripiirissäni ei ole yhtään koiranomistajaa (eikä kissan tai muunkaan lemmikin), joka ei ymmärtäisi vastuutaan lemmikistään. Kaikki hoitavat hyvin ja rakastavasti omiaan ja se tekee mielen hyväksi. Ja samaan aikaan on paha olla kaikkien niiden puolesta, joilla asiat eivät ole näin hyvin. ja tiedän senkin, että lemmikittömät ihmiset sitten taas puolestaan eivät ymmärrä lainkaan meitä. He eivät ymmärrä miksi esim. koirat ovat perheenjäseniä, että niiden hyvinvointiin käytetään rahaa ja vaivaa.
Koiranomistajat mm. työllistävät valtavan määrän ihmisiä yhteiskunnassa. Koirat palvelevat ja hyödyttävät yhteiskunnan töissä tehtävissä, jotka eivät ihmiseltä suju. Se ei ole vähäpätöinen seikka lainkaan. Luulisi edes sen seikan tuovan edes vähän kunnioitusta mukanaan. Vaan ei. Sijaan on jokakeväiset kakka-keskustelut, on vapaana juoksevat koirat jne jne. Joo, monessa on sanomisen varaa, sen toki myönnän. Mutta aina keskusteluissa unohdetaan se, että meitä ihan sääntöjen mukaan käyttäytyviä koiranomistajia on kumminkin enemmistö. Niitä ”pahiksia” on vain murto-osa porukasta. Käyttäytymissäännöt eli kakan korjaamiset, koiran kiinnipitämiset ja ennen kaikkea koiran pitäminen hallinnassa ovat itsestään selvyyksiä olleet ainakin minulle aina. Ja ne ovat sitä suurimmalle osalle porukasta. Mutta eihän sitä tarvitse olla pussissa kuin muutama huono omena, niin omenat tuomitaan mädiksi kaikki.
Huoh ! Harmittaa ja surettaa välillä nämä kaikki asiat. Kun katson omaa muruani, olen kuitenkin onnellinen, että hänen kohdallaan on kaikki juuri kohdallaan. Ja se rakkaus, jota häntä kohtaan tunnen, sillä ei rajoja ole. Se rakkaus sisältää kaiken, mikä takaa hänelle hyvän elämän. Minun siis pitäisi tuntea oloni oikeinkin hyväksi. Mutta koskapa olen tämmöinen tunteellinen siili, kuten runossakin, suren välillä kaikkia niitä asioita ja eläimiä joissa ja joilla näin ei ole.
Mutta maailma on mikä on. Yksikin asia, jonka voimme tehdä tänään hyvin ja oikein on merkityksellinen. Yksikin tapa tehdä asioita paremmin, on merkityksellinen. Sillä siitähän se lähtee se paremman huomisen luominen.
En siis ainoa sinua tulla kuuntelemaan Cesar Millan, sillä minä tiedän jotain parempaa kuin sähköshokit. Se on rakkaus ja kärsivällisyys. Valitsen mieluummin sen tien. Ihan kaikessa.
Palaillaan ja mukavaa kevättä. Sehän on tulossa lujaa vauhtia, mustarastaskin laulaa aamuisin. Siihen on hyvä herätä päiväänsä viettämään.
                       Hänen kuninkaalinen korkeutensa Tiuku, mummin muru