Olen joskus taannoin innolla katsonut Koirakuiskaajaa televisiosta ja pitänyt miestä aivan ihmeellisenä koirien käsittelijänä. Putosin aika korkealta, kun mies todella paljastui eläinten käsittelijäksi tavalla, jota minä en voi sulattaa. Eikä sulata Suomen lakikaan.
Amerikassahan on moni sellainen asia hyväksyttyä monessa osavaltiossa, jota täällä suomessa ei sallita lainkaan. Niin kuin nyt nuo sähköpannat ja sähkökepit (keppi joka antaa pienen sähköiskun). Kun ensi kertaa kuulin, että nuo ”Koirakuiskaaja”-ohjelmat ovat suomessa editoituja ennen kuin ne tv:ssä näytetään, olin ihmeissäni. Mitä niistä nyt sitten olisi leikattu pois, ihmettelin. Ja sitten selvisi, että juuri kaikki ne kohtaukset joissa koiriin on noita välineitä käytetty. En ollut uskoa miehestä moista asiaa, kun hän ei lainkaan vaikuttanut semmoiselta. Ja kirjoissaan hän ei minusta sellaisista menetelmistä puhukaan. Vaan onko sitten niin, että ne osiot on kirjoistakin editoitu pois, koska suomen laki ei sitä metodia salli.
Painelin sitten nettiin, mieli kriittisenä sen totuuksille, katsomaan mitä sieltä löytyy. Ja löytyihän sieltä, sekä kirjoituksia ja videoita moisesta. Minulle riitti se kirjoitus syytteestä, jonka Millan oli saanut eläimen kohtelusta ja josta hän sitten rahalla keplotteli itsensä irti. Eli maksoi koiran omistajille korvauksen eläinrääkkäyksen tasoisesta koiran kohtelusta ja niin asia ei sitten edennyt tuomioon asti. Tuomio eläinrääkkäyksestä olisikin romuttanut Millanin uran kokonaan. Tämän koiran omistajia kyllä ihmettelen, sillä itse olisin kyllä tuossa vaiheessa vaatinut tuomion koirani kohtelusta, se on varma.
Minua harmittaa ihan sairaasti koko asia. Sillä Millanin sanomisissa ja neuvoissa on joukossa ihan hyviäkin asioita. Ja mies on kehittänyt esim. ulkoiluttamiseen tarkoitettuja välineitä (ihmisille tarkoitettuja siis), joilla voi auttaa oikein energisen koiran liikunnan tarvetta omalta osaltaan. Esim. rullaluistimet, jotka jalassa voit turvallisesta ulkoiluttaa koiraa niin, ettet esim. kaadu. Mutta miten voi ottaa enää mitään vakavasti, kun koiran hallinta kysymyksessä on oikea kraateri jymähtänyt siihen kohtaan, jossa pitäisi olla luottamusta ja uskoa. Tämä kuuluisa ”tssst”-ääni, jota Millan päästää suustaan komentaessaan koiraa on saanut aivan uuden merkityksen. Sehän tulee sähkösauvasta, kun jotakuta sen kanssa isket. Eipä ihme, että koira tottelee. Äänen seurauksenahan on aina ollut kipua tiedossa, ja sen pelossa koira mieluummin tottelee kuin pullikoi vastaan. Millan siis dominoi koiraa pelon avulla. Ja se on se asia josta minä en pääse yli.
En missään olosuhteessa hyväksy kivun käyttämistä tai pelon voiman käyttämistä koiran kasvatuksessa. Palkitsemisella nameilla pääsee tuloksiin ihan hyvin, vaikka se vaatiikin toistoa kunnes asia menee perille. Se vaatii siis kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, mutta ei ole mahdotonta toteuttaa kenellekään. Oma koirani on oppinut namien kanssa niin temput kuin käskytkin todella nopeasti ja helpolla. Ehkä siihen vaikuttaa myös rotu, sillä russelit ovat tunnetusti älykkäitä koiria ja nopeita oppimaan. Kyllä itsekin olen huomannut eron niihin muihin rotuihin, joita minulla on ollut. Sillä on myös haittansa, että russelit oppivat niin pian asiat, sillä kaikessa älykkyydessään ne ovat myös varsin kekseliäitä. Pentuaika on siis aika haasteellinen, kun koko ajan oman mielikuvituksen pitää olla muutama askel edellä koiran ajatuksia. Siksi ettei sattuisi turhia juttuja, kuten tavaroiden tasaiseksi laittamisia ym. mielikuvituksellista. Rakastettavia otuksia ovat silti, kuten kaikki koirat. Ja ne muutkin lemmikit.
Nyt Millan tiettävästi on tulossa luennoimaan suomeen toukokuussa. Häntä vastaan on netissä liikkeellä adressi, jossa ollaan sitä mieltä, että pysyköön poissa. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin. Olen koettanut pohtia asiaa monelta kantilta. Punninnut niitä hyviä neuvoja vastaan näitä ällöttäviä metodeja. Tällä hetkellä on fiilis siihen suuntaan kallistunut, että lienee parempi, kun ei tulisi. Sillä jos hän luennoi tavalla, jossa hän tuo nämä ”apuvälineet” esille vähänkään hyväksyttävässä valossa, se on väärin ja vaarallistakin. Tässä maassa on tarpeeksi eläinrääkkäystapauksia, niitä ei tarvita lisää jonkun provosoimana. Aina voi yleisön joukossa olla tyyppejä, jotka ymmärtävät väärin hänen sanomisensa. Ja se on riski minusta, jota tilaisuuden järjestäjät eivät voi ottaa puhtain mielin.
Omassa kaveripiirissäni ei ole yhtään koiranomistajaa (eikä kissan tai muunkaan lemmikin), joka ei ymmärtäisi vastuutaan lemmikistään. Kaikki hoitavat hyvin ja rakastavasti omiaan ja se tekee mielen hyväksi. Ja samaan aikaan on paha olla kaikkien niiden puolesta, joilla asiat eivät ole näin hyvin. ja tiedän senkin, että lemmikittömät ihmiset sitten taas puolestaan eivät ymmärrä lainkaan meitä. He eivät ymmärrä miksi esim. koirat ovat perheenjäseniä, että niiden hyvinvointiin käytetään rahaa ja vaivaa.
Koiranomistajat mm. työllistävät valtavan määrän ihmisiä yhteiskunnassa. Koirat palvelevat ja hyödyttävät yhteiskunnan töissä tehtävissä, jotka eivät ihmiseltä suju. Se ei ole vähäpätöinen seikka lainkaan. Luulisi edes sen seikan tuovan edes vähän kunnioitusta mukanaan. Vaan ei. Sijaan on jokakeväiset kakka-keskustelut, on vapaana juoksevat koirat jne jne. Joo, monessa on sanomisen varaa, sen toki myönnän. Mutta aina keskusteluissa unohdetaan se, että meitä ihan sääntöjen mukaan käyttäytyviä koiranomistajia on kumminkin enemmistö. Niitä ”pahiksia” on vain murto-osa porukasta. Käyttäytymissäännöt eli kakan korjaamiset, koiran kiinnipitämiset ja ennen kaikkea koiran pitäminen hallinnassa ovat itsestään selvyyksiä olleet ainakin minulle aina. Ja ne ovat sitä suurimmalle osalle porukasta. Mutta eihän sitä tarvitse olla pussissa kuin muutama huono omena, niin omenat tuomitaan mädiksi kaikki.
Huoh ! Harmittaa ja surettaa välillä nämä kaikki asiat. Kun katson omaa muruani, olen kuitenkin onnellinen, että hänen kohdallaan on kaikki juuri kohdallaan. Ja se rakkaus, jota häntä kohtaan tunnen, sillä ei rajoja ole. Se rakkaus sisältää kaiken, mikä takaa hänelle hyvän elämän. Minun siis pitäisi tuntea oloni oikeinkin hyväksi. Mutta koskapa olen tämmöinen tunteellinen siili, kuten runossakin, suren välillä kaikkia niitä asioita ja eläimiä joissa ja joilla näin ei ole.
Mutta maailma on mikä on. Yksikin asia, jonka voimme tehdä tänään hyvin ja oikein on merkityksellinen. Yksikin tapa tehdä asioita paremmin, on merkityksellinen. Sillä siitähän se lähtee se paremman huomisen luominen.
En siis ainoa sinua tulla kuuntelemaan Cesar Millan, sillä minä tiedän jotain parempaa kuin sähköshokit. Se on rakkaus ja kärsivällisyys. Valitsen mieluummin sen tien. Ihan kaikessa.
Palaillaan ja mukavaa kevättä. Sehän on tulossa lujaa vauhtia, mustarastaskin laulaa aamuisin. Siihen on hyvä herätä päiväänsä viettämään.
Hänen kuninkaalinen korkeutensa Tiuku, mummin muru