maanantai 30. marraskuuta 2015

Venähdyksiä ja muuta kivaa !!

Kitsinapatut Tiuku ja Onni ovat taas solahtaneet huusholliin. Kuin eivät olisi poissa olleetkaan. aamurutiineihin on jo totuttu ja lenkkeilyyn kolmen koirulin kanssa. Leikit sujuu yhdessä hyvin ja muutenkin kaikki on hyvin.
Ja sitten tulee se mutta. Lauantaina lenkkeilimme Ruissalossa luontopolulla sillä aikaa , kun tytär kuvasi ystäviensä pikkulapsia kasvitieteellisessä puutarhassa. Lenkkipolun varrella oli yksi osuus, jossa rannan tuntumassa meni ns. pitkospuut. Pelkäsin jo portaita , jotka rantaan veivät, kun pelkäsin liukkaudessa kaatuvani. No siinä liukasteli sitten myös Onni, jolla oli kova veto hajujen perässä. Illalla alkoi poju sitten varoa hyppimistä sohvan päälle eikä portaitakaan halunnut kulkea. Annettiin Onnille hänen omaa kipulääkettään ja yö meni hyvin. Seuraava aamu näytti lupaavalta, mutta päivä päättyi siihen, että lääkärissä piti käydä. Onni voi silmin nähden huonosti, emme olleet enää sitten niin varmoja syystä.


Mää olen ihan parka !!

Lääkärillä käynti sitten toi kumminkin varmuuden siitä, että Onnilla on selkä venähtänyt. Tai pikemminkin siis lihasvamma. Nikamat ovat kunnossa ja liikeradat kaikki ok. Kipulääkitystä siis ja lepoa nyt tämä viikko.. Pidäppäs nyt sitten toipuvaa koiraa paikallaan. Onneksi heillä päivisin on vain tämä alakerta reviirinä. Rappusia ei siis voi juosta ylös alas. Koko ajan silti saa vahtia, ettei hypitä. No, kyllä sitä viikon seisoo vaikka päällään kunhan poju vaan kuntoutuu.

Messisen kanssa onkin sitten taiteilemista. Suolistossa on hiivaa ja se tekee vatsaan löysyyttä. Kävin juuri hakemassa vähän tujumpaa maitohappobakteeria. Tuotteella on hauska nimi; Yumpro . Oikeastaan se on Yumpro bioactiv ja siinä on probiootteja sekä prebiootteja. Se on tuoteselosteen mukaan hyvinkin monipuolinen. Essillä on ollut se kokeilussa aiemminkin hyvin tuloksin. Jatkoin silloin hoitoa Forlegs'in maitohappobakteerivalmisteella, mutta näyttää siltä että tämä tuote on hänelle parempi. Essin ulostenäytteissähän oli hiivaa liikaa. Nyt olen ottanut häneltä myös pois sen makupalan , josta hän erityisestä pitää eli juuston.

Äiti on ihan pöhlö. Juusto kasvattaa luustoo, oon kuullu. Ja nyt ei sit saa enää. No ehkä kakin sisälle joo, ja tais se ollakki vähä löysää. Mut tartteek siit rankasta jos ei ehtiny ulos. Ku äitil kesti nii kaua tulla ylhäält alas. Keskel yätä. Vanha ihmine ja hiraski näköjäs, onk se mun syy , kysyv vaa. Hitsi !

No toivotaan , että pääsemme tasapainoon.

Tässä sitten kuvia, jotka tyttäreni (ensi keväänä valokuvaajaksi valmistuva) on ottanut juuri äsken. Kuvia otettiin monta ja kaikki aivan ihania. Ajatella miten Ikean pehmorotta voikin saada heidät pysymään niin paikallaan. Rotta oli välillä sivulla ja välillä tyttäreni päässä. Olisi pitänyt videoida tuokin.





Palaillaan. Rapsutuksia rekuillenne ja voikaa hyvin.







maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksy

Onpa ihanan lämmintä, vaikka on marraskuun alku. Tänään on ollut lomapäivä ja Messisen kanssa olimme lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Puutarha on karistanut lehtensä ja on taas paljas. Lehtiä on korjattu jätesäkkeihin säkkikaupalla. Omenapuu vielä sinnikkäästi pitää yläoksillaan lehtiä. Mustarastaat viettävät näköjään joka päivä juhlaa puussa muutamien omenoiden kimpussa. Syököön, ei niistä ole kuin piirakkaomenoiksi, niin ovat muikeita vaikka aika muhkean kokoisia. Vaan ei näillä kurveilla vedellä kyllä enää piirakkaa.
Laihdutushaastekin facebookissa veti aika vesiperän, mutta joitakin euroja pistän pottiin kumminkin, sillä rahat menevät Romaniaan koirien hyväksi.



"Ei ol ompui enää, eres kukkase seas."

Nämä kaksi vintiötä tulevat taas joulukuussa joksikin aikaa mummilaan. Ja yhteiseen joulun viettoon. Ehkä myös kevään mittaan tulevat, että emäntä saa tehtyä valokuvauksellisia duuneja ja valmistaa näyttötöitään ja näyttelyä. Tulevaisuus sitten näyttää miten lahjakas tyttäreni saa uuden uransa vauhtiin. Nyt jo hänellä on ollut kuvauksia. Vaikka sen itse sanonkin, lahjakas hän on. Piirtäminen ja maalaaminen on minun juttuni, mutta hän tekee sitä samaa kameralla, maalaa asioita.
Tuossa blogini sivussa on linkki hänen kuviinsa, jos kiinnostaa.




Siskokset täyttävät tässä kuussa 9v. En voi uskoa , että aika on kulunut näin nopeasti. Juuri olivat kahvipaketin kokoisia vintiöitä. No, vintiöitä taitavat olla vieläkin , sillä ei heistä vanhenemista huomaa muusta kuin muutamasta harmaasta karvasta. Pään maski on vaalennut kummallakin. 


Onkohan se tämä syksyn kaamos , joka saa ihmiset olemaan kärttyisiä ja haastamassa riitaa yhtenään. Taloyhtiössä nyt käydään sotaa pensasaitoja vastaan. Vaikka yhtiöjärjestykseen on tehty se muutos, että etu- ja takapihat ovat asukkaan hallinnassa, niin sen ovat jotkut unohtaneet tyystin. Ja nyt sitten uhkaillaan, että tullaan pistämään aitoja matalammiksi. No , minä ja naapurini olemme sitä mieltä, että istuttamamme aidat ovat omaisuuttamme. Ja koskapa me keskenämme pystymme kyllä sopimaan niiden korkeudesta, leikkaamme niitä tarvittaessa ihan itse. Joka pihalleni luvatta tulee ja omaisuuteeni koskee, saa kyllä kestää sitten seuraukset, sanon vaan. Pihallamme oleva omenapuu , jota olemme karsineet paljon, harmittaa vielä jotakuta joka ei edes tässä talossa asu, että vaatii sitä kaadettavaksi. Se kuulemma varjostaa. No naapurit eivät siitä valita, ja puu varjostaakin kyllä juuri sopivasti ihan omaa terassiamme. Että jos siihen joku koskee, niin silloin täällä kyllä on sota pystyssä. Minä en sitä jaksa ymmärtää ettei ihmisten anneta elää omaa elämäänsä. Että siihen puuttuu joku, jokakuvittelee, että paikka taloyhtiön hallituksessa antaa hänelle diktatuurin. Ans kattoo ny mitä tuleman pitää. Mutta jos tältä suunnalta kuuluu meteliä, tiedätte jonkun talloneen varpailleni pahemman kerran. Nih !!

Eipä sitä tällä kertaa muuta. Arki menee omalla painollaan. Remontointi on ollut nyt pikkuisen tauolla, mutta ajatukset muhii kyllä sitä ja tätä. Kunhan pääsen vauhtiin taas niin hmmm....voi isäntä parkaa.

Palaillaan Rapsutuksia rekuillenne. Puss och kram.