tiistai 31. heinäkuuta 2012

Siristellääks vuorotellen ??

Soon ellureissu taas. Essi siristää taas toista silmää. Saapi nyt nähdä sitten, että kynsikö neiti itse silmään taas vai onko jotain muuta.Silmätippoja on , mutta niitä ei uskalla laittaa, kun en valon kanssakaan saaa katsottua näkyykö silmän pinnalla epäilyttävä alue eli haavauma. Joten on pakko mennä taa. Vakuutusyhtiö rakastaa meitä ja muutamalla asemalla Essi alkaa olla jo tuttu potilas. Kumpa ei olisi.


                                    


Näin ne varmaan ilmehtis meidänkin pikkupedot jos niille totuus kerrottaisiin. 
Palaillaan taas kunhan saadaan selville mikä neitiä tänään vaivaa.




Jatkoa;


Niinhän siinä sitten kävi, että vasemmassa silmässä on taasen pintahaava. Joko likka on itse kynsäissyt tai sitten lenkillä oli pää taas turhan pitkällä pöheikössä. Fucithalmic-tippoja 10 päivää ja sitten jälkitarkastukseen. Korvat vilkaistiin samalla ja ne olivat parantuneet hyvin, että jotain sentään.
Kotiin tulomatkalla isäntä sitten teki virheliikun ja niinpä auton keulassa on painuma ja sen toisen osapuolen valkoista maalia. Ja isännässä kun oli vika, voi vain arvata mentiinkö kotiin armottoman potutuksen vallassa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin mies, jonka autoa on juuri loukattu. Ja tämä asia potensoituu kun syy on itsessä. Yö meni pitkälle ennenkuin meillä nukuttiin. Siis muut kuin koirat.
Kolmen kopla on koolla taasen, nyt vähän pitemmän aikaa, kun emännällä pukkaa kaikenmoista menemistä. Eikä koko ajan viitsi koirien vuoksi heitä roudata edestakaisin. Niin ovat sitten taas mummilassa. Ja kohta koko poppoo, kun se emäntäkin rantautuu tänne vähäksi aikaa ja pomppii sitten hetken täältä töihin. sitten koko lössi painuu taas kotiinsa. Ja kuun loppuun mennessä sitten selviää, lähtevätkö takaisin Helsinkiin. Huoh !!
Onhan ne lapset päästettävä elämään omille oksilleen, mutta ei siitä tarvii tykätä, jos oksa on kaukana. Ja minä en siis tykkää, kun tämän vuoden aikana sain tuta sen lähellä olemisen ihanuuden. Meillä kun on vain tää yksi rinsessa.




Lomaa on jäljellä vielä 22 päivää. Kangas on kiinnitetty maalaustelineeseen. Jospa.......jospas siihen tulisi jokin kuvio joka aukaisisi taas ne hanat. Ihan se on tulollaan tuossa kynnyksen takana, pitää vain astua kynnyksen yli. siihen toki tarvitsisi hiukan rauhaa, jota tämä kolmen kopla ei hevillä anna. Ehkä tuo inspiraation kaivuu on ajoitettava iltaan, kun kopla on väsähtänyt ja nukkuu. Nythän se ei haittaa vaikka yöstä ottaisi mittaa, kun on lomaa.


Palaillaan.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Strömsöössä....no ei !!

Ei täällä todellakaan olla Strömsöösssä , sössössä ennemminkin. Messisen korvatulehdus ei ottanut häipyäkseen. Neiti alkoi kipuilla uudelleen vuorokausi lääkkeen lopettamisesta. Eikä ihme, sillä lääkekuuri oli liian lyhyt. Nyt Messistä hoitanut lääkäri otti korvista näytteet ja totesi, että punoittavissa korvissa asustaa joku kokkimainen tyyppi. Jospa sitten jatkettaisiin kuuria vielä pari viikkoa. Huoh !!! Ei tykätty niistä uutisista kumpikaan. Messinen ei sitten pätkääkään tykkää korviin ruutattavista jutuista. Mutta minkäs teet.
Positiivista käynnissä oli se, että käynti kirjattiin uusintakäynniksi ja ellun palkkio oli siis alhaisempi. Ihmeellistä kerrassaan ja tätähän minä kutsun asiakaspalveluksi, sillä tämmöiseen en totisesti ole aiemmin törmännyt. Nuoriahan nämä lääkärit ovat tällä asemalla, mutta on heillä sitten myös uutta tietoa, vaikka kokemusta puuttuu. Jostain sekin kokemus on kerättävä, enkä siitä ole huolissani. Oma tietopankki on melkoiseksi karttunut Messisen kanssa ja olen oikea leijonaemo. Messinen on turvassa, ja niin olisivat myös Onni ja Tiuku. En suostu ihan kaikkeen ja haastan lääkäriä kyllä.

Onni ja Tiuku olivat taas yövierailulla. Emännällä oli taas ylipitkä vuoro töissä. Kun heidät sitten oli viety kotiin takaisin, meni Messinen jotenkin sekaisin, vaikka oli mukana viemässä. Ja iltaakin vietettiin siinä hetki ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä Messinen poistui petiltään ja huuhaili pitkin huusjhollia. Asettui lopulta portaisiin makaamaan ikäänkuin odottaen jotakin. Portaat on Messiselle yleensä se odotuspaikka. Ei tullut ketään. Painelin nukkumaan, työpäivä kun oli seuraava päivä. Ja jossain vaiheessa yötä Messinen sitten uskoi ettei ketään tule ja kaverit todella ovat kadonneet. Hän palasi omalle petilleen ja nukkui siinä aamuun asti. Tuli alakertaan vasta ruokakupin kilahtaessa ja omana itsenään valmiina ruuan jälkeen leikkimään.

Alivuokralaiset linnunpöntössä eivät ole vielä lähteneet. Viisi tintin poikasta siellä vielä kasvattelee itseään. Höyhenpeite on jo täydellinen, että varmaan ensi viikolla sieltä singahtavat maailmalle. Hyvää ja turvallista matkaa toivotan heille. Olen jo kertonut heille, että asunto on kyllä ensi kesänäkin juuri tässä ja vapaana käyttöön. Kun nämä tinttiset ovat lähteneet, pesen pöntön puhtaaksi, sillä talvella se on ruokintapönttönä. Turvallisella paikalla se on, ei pääse oravat siihen. Pönttö on mieheni lahjaksi saama, kuin pieni mökki ulkonäöltään. Oikein nätti ja ei mikään tavanomainen pönttö.

Loma alkaa maanantaina. Päivityksiä tapahtumiin tulee varmaan, mutta tahdista en sano mitään. Sillä nyt lötköillään ja tehdään pieniä juttuja, mutta toivon mukaan kivoja. Maalaustelineeni odottelee inspiraatiota joka toivon mukaan iskee, sillä päässä on aiheita kyllä. Helene Schjerfbeckin näyttelyssä Ateneumissa aion käydä. Hän on suuresti rakastamani taiteilija, jota en lakkaa ihailemasta.
                                            


  Tätä hänen tauluaan käytän mm. facebookissa omana kuvanani, sillä jokin tämän taulun kasvoissa ja silmissä kuvaa niin hyvin minua lapsena ja nuore3a tyttönä. Yhtä suurin silmin katson maailmaa.


  Ja Liftarin tunnus on myös hyvin paikkaansa pitävä. Sekin kuvastaa minua oivallisesti. Olemme siis myös Helenen kanssa samiksia, joskaan se ei päde kädentaitoihin. Hän osasi, minä en. siinä kohtaa tunnen itseni kovin pieneksi.


Hyvää viikonloppua kaikille. Palaillaan ja voikaahan hyvin.                    

torstai 12. heinäkuuta 2012

Voi elämän kevät......

Siinä se sitten taas lävähti. Essi oli viime viikolla torstaina levoton. Veti peppua lattiaan ja ajttelinkin siitä älyttömän viisaana, jotta anaalit on täynnä taas. Niitä sitten mentiin yksissä tuumin kylppäriin hoitelemaan ja tulihan sieltä tavaraa koko haisullisen verran. Ylen tyytyväisenä tultiin kylppäristä pois. Nukkumaan mennessä likka sitten kiehnäsi ja kiehnäsi sen verran, että päättelin olevan kipuja. Siinä hetkessä kadutti ihan vietävästi anaalien tyhjentely, kun luulin olleeni sitten liian kovakourainen.
Seuraavat päivät menivät kuitenkin ihan mukavasti, kunnes sitten sunnuntaina Essi oli taas levoton ja kivulloisen tuntuinen. Läähätti ja kulki ja syliin-pois-syliin venkoilua jatkui kiusaksi asti. Niinpä soitin sitten päivystävälle. Onneksi siellä ruuhkaa ei ollut ja pääsimme näyttämään. Onneksi olikin tuttu läåäkäri. Yhdessä sitten metsästimme vikaa. Anaalit tsekattiin ja ellu totesi niiden olevan kunnossa. Ja olin saanut hänen mukaansa ne hyvin tyhjäksi. Ihan pikkuisen tuli toisesta nestettä vielä, toinen oli ihan tyhjä. Kerroin Essin rapsuttaneen myös korviaan, mutta minusta ne näyttivät ihan hyviltä. No, sinnekin kurkattiin ja ellu sanoi korvien olevan ihan punaiset syvältä korvakäytävässä. Sain sinne itsekin kurkata ja punaiset kuin punahilkan viitta, sitä ne olivat.
Essi ressu, korvat olivat tietysti kipuilleet ja kyllähän sen tietää miten kurjaa korvasärky on. Ei kait se unikaan tule, kun korvissa sattuu. Korvalehdet olivat ihan kauniin vaaleat, joten en osannut epäillä mitään vikaa siellä. Vaan nytpä tiedän paremmin. Ja osaan lukea oireet paremmin. Kipulääkettä saimme pariksi päiväksi myös. Lääkekuuriksi Canofitea viideksi päiväksi ja nyt Essi tuntuu olevan kunnossa. Suokoon Luoja sen jatkuvan, muuta en voi sanoa.

                       
 
Kolmen kopla oli koossa jälleen yhden vuorokauden verran tyttären ylipitkän työvuoron vuoksi. Tulevaisuus nyt sitten näyttää miten usein tämä onni meillä jatkuu. Tytär on kouluvuotensa jälkeen jälleen hakeutumassa takaisin Helsinkiin töihin. Pitäähän sitä sinne mennä missä mielenkiintoista työtä on, vaan kyllä minua surettaa. Taas menee pitemmän matkan päähän tuo niin rakas kolmikko. Ja tulee se autiuden tunne taas tänne. Nyt on ollut koko vuosi ihanaa aikaa yhdessä. Essillä on ollut seuraa aina välillä. Se on pitänyt neidin pääkoppa kunnossa. Ja lauma on pysynyt hyvin kasassa. Kun välimatkaa tulee ja harvemmin lauma on kasassa, on aina hetken hakusessa ne käyttäytymisen säännöt. HUOH !!!! Ei voi mitään, onhan jokaisen elettävä omaa elämäänsä ja oma onnen tiensä haettava. Olisin niin toivonut sen olevan lähempänä. Läheisiä kun olemme.

Syksy tuo muutenkin pelottavia asioita. Joudun silmäleikkaukseen jolleivat nämä silmäni älyä hoitaa hommaa kotiin . Verkkokalvon pintaan on kasvanut arpikudosta, joka heikentää tarkkaa näkemistä. Se saattaa irrota sieltä itsekseen, mutta useimmiten poistetaan leikkauksella. Mietityttää aika rankasti, kun tällaiset leikkuut eivät ikinä riskittömiä ole. No syksyllä tiedän enemmän kun silmät katsotaan uudestaan ja kirurgin kanssa sitten keskustellaan mitä tässä vaiheessa on parhainta tehdä. Minua vaan yleisesti inhottaa se, että silmään kajotaan.
Työrintamalla tulee samoin muutoksia, kun pitkäaikainen esimies jää projektityöntekijäksi ja ihan uusi organisaatio astuu voimaan. Miten sitä osaa asettua omaan lokeroonsa, kun esimieheksi tulee omaa tytärtäkin nuorempi mies ??!!  Onhan hän nyt ollut tuossa ”harjoittelemassa” jo muutaman kuukauden. Eikä siinä mitään, mukava nuori mies. Mutta äitee-ihmisenä ei minuun noi nuori kaveri mitään auktoriteettiotetta kyllä saa. Ei sitä kyllä saa sen puoleen kukaan muukaan. Koiraihmisenä olen kuitenkin sisimmältäni niin leijona kuin horoskooppimerkkiäni myöten. Silitäpäs vastakarvaan niin saat semmoiset karjahtelut ettei paremmasta väliä. Häkkiin jos yrittää laittaa, tulen sieltä ryskyen ulos. Jos pistät minut seinää vasten ja ahdistat, kynteni ovat esillä nopeammin kuin ehdit kissa sanoa.  Tunteellinen olen ja kaiken kauniin rakastaja.  Laiska en ole enkä mikään auringossa makaaja, en edes auringossa paistattelija. Tämä riittäköön tällä kertaa luonnekuvaukseksi.
                           
Palaillaan taas kun tarinaa pukkaa. Lomaa odotellessa. Hyvää viikonloppua kaikille
                     

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kerpsukka,pompula ja hömelö

Jäljellä vain Pompula tällä erää. Kerpsukka ja hömelö ovat jälleen kaupunkiresidenssissään. Ja emäntänsä myös. Eli toisin sanoen Juhannus ja sen vapaat on sitten lusittu ja kesälomaa ootellaan.
Perjantaina oli koko kööri hammaskiven puhdistuksessa ja samalla Onnille laitettiin kapseli niskaan (kemiallinen kastraatio joka kestää vuoden verran). Ja me erkanimme samalla sitten useista satasista euroja. Että kyllä niin harjataan hampaita vaastedes ettei mitään rajaa.
Hampaat oli kaikilla hyvässä kunnossa , vaikka hammaskiveä kaikilla oli ja myös ientulehdusta jonkin verran. Hoitaja oli ottanut heistä hauskan kuvan, jota ei minulla valitettavasti ole kun en sitä huomannut pyytää.  Hoitajan mielestä he olivat niin suloisen näköisiä siskonpetillä rinnakkain heräämässä unistaan operaation jälkeen. Essi oli operoitu viimeiseksi, mutta neiti heräsi kumminkin ensimmäisenä. Ja kas, meidän Onni, vahvin ja suurin, oli ihan kanttuvei vielä kotiin lähtiessä. Että taksilla tultiin, ja koirat takaosassa. Onni nuokkui lattialla ihan sekaisin., Tiuku seisoskeli sinnikkäästi pystyssä ja meidän neiti olisi koko ajan ollut tulossa syliin kieli söpösti hampaiden välissä lerpattaen.
Kotiin päästiin ja kaikki unten maille samantien. Vaan ei siihen montaa tuntia mennyt, kun alettiin olla jo hereillä. Ja ruokaa vaatimassa. Kun olivat hyvin hereillä, niin annettiin ruokaa. Kummallista ja mukavaa ettei siitä ahminnasta tullut kellekään huono olla. Iltaa vietettiin kyllä sitten ihan rauhassa. Lenkit unohdettiin siltä päivältä.
Lauantaina sitten palasi Jonsku koiriensa kanssa kotiin ja me jäimme tänne. Tovin aikaa Essi puuhasteli omiaan, mutta sitten tuli uni. Saman taisivat todeta Tiuku ja Onnikin. Bårta bra men hemma bäst !! Vaan tiistaina sieltä taas tullaan yhdelle yöreissulle, kun emäntä on tosi pitkän päivän töissä ja seuraavana päivänä matkoilla. Tämmöistä se on meidän arki nyt. Ja minusta mukavaa. Ja varmaan Essistäkin kuitenkin.


Sade hakkasi puutarhasta systerin antaman orvokkiruukun lakoon. Olihan se jo hiukan ylikasvanut, mutta harmitti silti, sillä se oli niin kaunis.
Tiossa aidan takana kallioilla kasvaa keltaista maksaruohoa ja ajattelin käydä sitä hiukan varastamassa tuohon kukkapenkkiin noiden pallotuijien alle. Pionit eivät ihan vielä kuki, mutta varmaan kohta. Isäntä jyrsi taas omenapuusta oksia ja siitä oli tulla kunnon perheriita. Puu on jonkinsortin villi-omenapuu ja ihastuin siihen kovasti tätä asuntoa katsastaessa. Se toi mieleeni lapsuuteni omenapuut. Rakastan omenankukkia ja ne olivat kukassa juuri silloin kun ostimme tämän. Valokuvausta opiskellut tytär on ottanut niistä aivan upeita kuvia. Ja nyt sitten yksi hyväkäs nipsii sieltä täältä. Menevät kuulemma naapurin puolelle. Se vähä etten sanonut kuka muukin sinne voi mennä. Aion puolustaa puutani viimeiseen asti. Ei kaiken tarvitse olla juuri niin kuin kirjoissa. saa olla vähän rujokin ja virheellinen villi. Kukat ovat kauniit ja omenat, niistä tulee tosi hyvä hillo. Että kaikin puolin hän palvelee hyvin. ja vielä näkösuojaakin antaa.


Etupihalle pitäisi vielä jotain keksiä. Harmittaa niin vietävästi, että pakkastalvi vei sieltä sen kauniin erikoisemman värisen alppiruusun. laitoin tähän vielä siitä kuvan.


                 


Alppiruusun takana oleva koivu on kaadettu. Se oli liian lähellä taloa ja vei voiman nurmikolta muutenkin. Tätä nykyä siinä on soraa ja laattoja, sillä alue on niin täynnä koivun juurta, ettei siinä nurmikkoa kasva.  Luonnossa nuo kukat olivat enemmän persikan värisiä kuin tässä kuvassa.


Että semmoista täällä. Palaillaan taas. Hyvää alkavaa vikkoa kaikille. Saan alkaa vielä kolme tämmöistä viikkoa ennenkuin loma alkaa. Odotan sitä omaa vapaa-aikaani kuin kuuta nousevaa.
Terveiset Essiltä.