tiistai 15. heinäkuuta 2014

Voihan peppu !!!

Kesäloma alkoi nyt maanantaina virallisesti, mutta torellisesti siis perjantaina työpaikan oven lävähtäessä kiinni. Alkoi taas kuin unelma.
Perjantaiaamulla sain tilattua Messiselle ellin, koska neiti kaikista hoitoyrityksistäni huolimatta veti peppua pitkin lattiaa ja nuoleksi takamustaan.
Minä ja kotitaitoni ajattelin ja kirosinkin loman alkua näin. Mies oli lähdössä lauantaina pohjanmaalle muutamiksi päiviksi ja tytär takaisin kotiin ,koska oli lähdössä maanantaina Tallinnaan keikkaa katsomaan.
No, Messinen käytettiin ellillä, joka oli tuttu ja mukava elli, joka ei turhaa hötkyile. Anaalit tsekattiin ja Elli totesi, että kyllä nää ihan hyvin oli tyhjennetty. Ei sieltä juuri mitään tullut. Peppu kutisi siis jostain muusta syystä ja ellin neuvo olikin sitten pestä typykkä jollain hellävaraisella sampoolla. No, ei muuta kuin viereiseen eläinkauppaan sitä ostamaan.
Kylläpä tunsin itseni tyhmäksi. Karvat kutittavat likkaa ja mamma ei tajuu, koska on niiiiin pitkät johdot ja akku varastolla. Joo, pestiin sitten koko lauma sillä hellävaraisella Helomax-sampoolla. Ei ois pitänyt.


Sanosinko että oon likanen, sanosinko !!!

Seuraavana aamuna, kun koirut heräsivät ruualle oli Onni läikikäs ja raapi itseänsä siis ihan koko ajan. Juoksenteli hermostuneena ympäri huushollia.  Tuikkasin pojun ruokaan kortisonin avuksi. Ja samalla annoin myös Messiselle puolikkaan varmuuden vuoksi, kun näytti hänkin rapsuttelevan.
Allerginen reaktio ja sitten oikein perusteellinen. Soitto ellille ja neuvoja kyselemään, joka sitten kulminoitui siihen, että piti lähteä näyttämään pojua.
Tytär kirosi ja minä myös. ensinnäkin sitä , että olinkin moista sampoota ostanut. Olisi pitänyt ostaa se elliltä. Ja toiseksi, olin jäämässä yksin näiden koirien kanssa ja se ei huvittanut yhtään tässä tilanteessa.
No mies lähti pohjanmaalle, mutta tytär jäi. Hän lähti sitten vasta seuraavana päivänä, kun näki pojun olevan jo paremmalla puolella kutinoittensa kanssa.
että loman alku oli siis ihan peestä.

Onneksi on vakuutus, sillä pari koiraa lekurilla ja toinen vielä päivystysaikaan, niin tiedätte satasien vilkkuvan kasassa. Sietämättömän kallista on sairasstaminen niin ihmisillä kuin eläimilläkin yksityisellä puolella, siitä ei mihinkään päästä. Meidän vakiolääkärin , siis ellin kohdalla on sanottava, että heillä kyllä myös joustetaan eikä turhaan juoksuteta tuttua potilasta. jos nytkin olisin tarvinnut sen antilooppikuurin Onnille, olisin saanut sen puhelinreseptinä sitten , jos ihon tilanne olisi sitä vaatinut. Ei vaadittu uusinta käyntiä. Mutta kyllä joku roti noihin maksuihin olisi syytä tulla. Taksikuski kertoi poikansa leikkauksen hinnan (kitarisat napsaistiin) ja se oli yksityisellä puolella yli 5000 euroa. Ei hyvää päivää, kuka sellaisia pystyy makselemaan ilman vakuutusta. Ja siitäkin huolimatta jää maksettavaksi ihan hirveä summa. Eläimistä ei ihan niin paljoa, vaikka se riippuu minkälaisen vakuutuksen rekulle on ottanut. Meillä se on kattava ja on ollut hintansa väärti harmi vaan. Olisin iloisempi, kun siellä ei olisi niin usein tarvinnut vierailla.

Mä leikin nyt nii et lopeta se höpötys !!


Näin räväkästi meillä lomat aloitellaan. Lissä sitten toisella kertaa. Olen riehunut pitkin huushollia siivoten jne jne eli siis juuri sitä tehden, mihin me naiset yleensä lomalla sorrumme, kotihommia.
Mutta ehkä tässä pääsen kiinni siihen muuhun rentouttavaan, kuten maalaamiseen. Jos ei muuta niin uutta aitaa ! No, vitsi vitsi, mutta sellainenkin pitäisi saada aikaan tuonne taka-aidalle, uusi versio ja paremmin tontille sopiva.

Rapsutuksia rekuillenne ja pitäkää huolta itsestänne ja rekkusista.
Puss och kram. Palaillaan.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Arjen sirpaleita !


Ensmäne kappala;

Kolmikko on ollut kasassa viittä vaille juhannuksesta asti. Hyvin on mennyt. Kaikki on solahtanut tutuille raiteilleen eli samat sähinät kuin ennenkin. Ikkunapartio on palannut paikalleen ja sillä onkin ollut hommia viime päivinä. Omppupuussa on ololut pari pörröistä puurottaa eli oravaa pöllyyttämässä raakileita. saapa nähdä tuleeko yhtään omppua täysaikaiseksi, kun nämä riiviöt napsivat niitä massuihinsa ja repivät samalla myös lehtiä irti puusta. Lehdet leijailevat terassille, eikä partio meinaa pöksyissään pysyä. Pitäisi päästä moiset rotat metsästämään tai ainakin karkottamaan pihasta sillä heidän reviirilleen ei ole luvatta tulemista. Tuijotus on herkeämätön ja mitä pitempi aika menee, sitä enemmän sohvan karmilla täristään kunnes pinna pettää ja on pakko purkaa jännitys hirveäksi ulinaksi.
 

Ja minun yleensä rauhallinen rinsessani on mukana tässä sirkuksessa ihan koko sielullaan. Sälekaihtimet on pakko vääntää kiinni siinä vaiheessa , kun ulvominen alkaa. Siitä seuraa sitten taas se sohvalle hyppely ylös ja alas, millään ei uskota ettei mitään ikkunasta enää näe.

Toine kappala:

Tiuku ja Onni ovat paljon enemmän läheisriippuvaisia kuin Essi. En yhtään ihmettele tytärtäni, joka on välillä tosi väsynyt sellaiseen. Tämä kaksikko kulkee perässäni kuin varjo joka askeleella, mihinkään en pääse ilman heitä. En edes vessaan ellen ole tarpeeksi nopea tai onnistu harhauttamaan heitä.
 
                       Tuu mummi esille siältä alta, me löyrettii sut !!

Saattaa kyllä johtua siitä, että mami on nyt näkymättömissä, joten on vahdittava ettei sitten mummikaan katoa. Ja öisin tungetaan ihan kylkeen nukkumaan. Verisesti loukkaantuneita nassuja näkee, jos määrää heidät lattialle patjoilleen nukkumaan. Mitä me muka ollaan sulle tehty ??

Kolmas kappala:

Kukkapenkkini ovat jatkuvassa vaarassa. Nyt on koiria naapureissa kummankin aidan takana ja sehän on ihan hirveä asia. Ei tahdo ehtiä aidalota toiselle vahtimaan. Toisella puolen on tyttö, joka on nuori vielä ja arkuuttaan tuppaa haukkumaan. Tosin ei onneksi enää niin paljon kuin alussa. Hänen kanssaan sujuu paremmin nyt, mutta toisen aidan takana on vain poikia. Sehän ei Onnille sovi sitten ollenkaan. Haaremi uhattuna, hälyyyytyyyyys !!!

”Mene sää vitsipilanen (Jekku) vaa sisäl takasi ja viä noi dinosauruksekki sinne (pari Vinttikoiraa, Borzoita)”. Ja siinä samalla haukutaan tietysti myös omistajat. Sanomista Onnilla riittää siihen asti, että hänet viedään pakolla sisälle, kun muuten ei tule. Olen saanut rakentaa kaikenmoisia esteitä ettei tallaantuisi kaikki päivänliljani ja pionit, kun tämä roomeo ryntäilee pitkin aitaa vouhkaamassa. Tyttöjen ilme on näkemisen arvoinen. Selkeästi voi lukea, että tosi tyhmä tää jätkä, helppo vedättää.

 

                                                     Voi noit äitin kukei !!

Kohta Tiukun ja Onnin emäntä kotiutuu vähäksi aikaa meille ja elämä normalisoituu taas. Loma alkaa ja sen myötä tulee koiruillekin lomaa.

Mutta siitä sitten taas enemmän toisella kertaa. Surullisia reunoja päiviin on tuonut ystävän koiran poismeno. Mietityttää omien rakkaiden oleminen ja elon pituus ja toisen murhe ja suru koskettaa. Vetää mielen haikeaksi.

Rakastakaa siis rekkujanne ja oikein paljon rapsutuksia, haleja ja kaikkea hyvää heille. Ja myös teille. Palaillaan.

Kram och puss.