tiistai 28. helmikuuta 2012

Neiti sirisilmä

Neiti sirisilmä ilmaantui taas lauantai-aamuna meille. siinä Onnin ja Tiukub kanssa peuhatessa meni hetki ennenkuin huomasin Messisen taas siristävän silmäänsä, tai oikeastaan vähän kumpaakin.  Eipä sitten muuta kuin neiti kainaloon ja taasen päivystävälle. Onneksi aikoja oli eikä ollut ruuhkaa, pääsimme melkeinpä heti katsottavaksi. Sidekalvon tulehdusta kummassakin silmässä , toisessa enemmän. Luojalle kiitos ei ollut mitään raapua nyt silmän pinnassa. Silmätippoja saatiin ja jokusen määrän euroja köyhempänä suuntasimme takaisin kotiin. Siellä Messistä jo odottikin kaksi kaverusta, jotka olivat sitä mieltä, että mite sä vaan pääsit eikä me olleskaan ja sä haiset ihan oudolle. Onnia piti oikein komentaa ettei hoivaisi Messisen silmiä. Poika parka kun vain ihan hyvää hyvyyttään halusi olla hellä. 


En sitten muuta syytä siihen keksinyt kuin hirvennahkainen puruluu, sillä mitään muuta erilaista ei Messisellä ole ollut. Siihen nyt loppui sitten sekin lysti. Mahtaisiko jostain löytyä puruluita peurannahasta, sillä peuraa Messinen sietää. Eipä siis ole aina niin yks yhteen, että jos peura on sallittu niin sitä voisi olla myös poro tai hirvi. Ei oo joo sama elukka, mutta kun....vois olla. Oli mulla biologiassa kymppi vaikkei uskois, ainakaan tällä hetkellä. On sitä otsassa jo melkoinen kuhmu tästä pään hakkaamisesta. Ja aina minä eksyn siltä polulta, kun yrittää jotain erilista. sitä elää sinä huumassa, kun kaikki on mennyt hyvin ja ollaan irti kortisonista, että skarppius taso laskee eikä yhtään tajua, että tiessä on kurvi. ja niin ollaan metikössä, että ropisee. No, onneksi nyt ollaan taas paremmalla puolella asiaa. Ja tiekin on taas aurauskepeillä ja viitoilla merkitty. että silleen.


Meillä töissä tehdään remonttia. Infernaalinen meteli, kun seiniä puretaan osittain ja pöly on sitten huputuksista huolimatta melkoinen. Ja niinpä minä sitten siitä pölystä sain allergisen reaktion, joka ajoi ihan lääkärille asti apuja saamaan. Tuli ihottumaa ja tietenkin tähän lärviin, joka nyt muutenkaan ei ole  rupikonnaa kummempi eli ei siis missitasoa. Ja kutina oli melkoinen. Kotona olevista rasvoista ei ollut apua juurikaan. Sain sitten kortisonikuurin (apuuva) ja jatkoksi antihistamiinia sekä parempaa rasvaa. Olisin varmaan saanut saikkuakin, mutta en ottanut. Pölyttäminen tuskin kestää kauempaa kuin tämän viikon, joten selviän siitä sitten varmaan näiden turvin selville vesille. Mutta tulipa todennettua nyt sitten tääkin allergia.






Ja tässä pieni pätkä videota kuvattu vanhassa asunnossa, kun tytöt Messinen ja Tiuku olivat pieniä. Kuva on alussa melko tumma ennenkuin ymmärsin laittaa valot päälle, pokkaridigillä filmattu siinäpä se. Älä anna alun hämätä tummuudella,kyllä valkenee :)



tiistai 21. helmikuuta 2012

Tämmönen !!


Pitäisköhän sitä hommata tämmöinen pieni ihanuus? Voi olla kyllä, että tuohon meteliin olisi vaikeaa tottua. Mutta viehättää kyllä tuo läheisyyden tarve ja tuo iloinen elämän asenne.
Ihana !

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Lunta lunta lunta....HUOH !!!

Sitä ompi sitten tullut koko armaan päivän ja nyt alkaa ottanahkaa kiristää jo ihan sairaasti. Olen ollut ulkona luomassa lunta portin alta pois jo kerran jos toisenkin. Ja takapihalla vielä useemmin.  En kohta tiedä mihin sitä laitan.

Onni selkeästi rakastaa lunta. Hänen hupihommaansa on hyppiä lumilapion päälle, raapia sitä raivokkaasti ja olla jonkunsortin salamatkustaja sen päällä. Voin sanoa, että kerran jos muutamankin on tehnyt mieli heittää Onni lumilastin kera yli aidan. Vaan se on jäänyt tekemättä, kun en sentään halua Onnin katoavan maisemista teille tiettymättömille. Onnin kurinpitäjänä minulla on tuo oma rinsessa. Joka kerta, kun pihalla alkaa volyymi nousta falsettitasolle, Essi tulee tuulen lailla ja asettaa itsensa kolan ja Onnin väliin ohjaten Onnia tuuppimalla pois. Minun oma rinsessani, viisas rinsessani. Sama muuten toistuu sisällä, kun Onni yrittää tappaa imuria.

Lumitöissä saa olla muutenkin varuillaan, valkoisia koiria kun nuo ovat. Katoavat kinoksien sekaan, aina saa käydä käsipelillä kollaamassa, että missä ovat. No onneksi heissä on sentään ruskeaakin, että löytyvät kyllä. Ja piha on pieni. Muutenhan he ovat aina visusti remmin päässä.

Facebookissa on parsonistien ryhmä,johon kuulun. Siellä on taas raastava juttu, sillä yhdeltä jäseneltä on kaksi parsonia kadoksissa. Ovat olleet jo monta päivää. Kun tuollaisen asian omalle kohdalle kuvittelen, en tiedä miten siitä selviäisin. Se on niin raastavaa ajatellakin, että Essi olisi hukassa. Kulkisin varmaan paikasta toiseen yötä päivää kunnes nyykähtäisin maahan. Nukkumaan en pystyis, en osaisi paikallani olla, en kykenisi muuhun kuin hakemiseen. Siksi en päästä tuollaista tilannetta syntymään lainkaan. Ainakin kaikkeni teen ettei sellaista synny. Koirat siis lenkillä aina kiinni, vapaana vain omalla aidatulla (hyvin aidatulla) pihalla tai koirapuistossa. Muuten ei koskaan. En jaksa uskoa heidän siitä kärsivän. Minulle on tärkeä asia turvata heidän olemisensa ja se merkitsee rajoituksia tiettyihin asioihin.
Paljon on näinä päivinä puhuttu koirien irti pitämisestä. Olen sitä mieltä, että yleisillä alueilla kiinni, lenkillä kiinni ja tietysti katualueilla aivan ehdottomasti kiinni. Eikä päästetä hallitsemattomasti haistelemaan muita vastaantulevia koiria tai ihmisiä. Eihän heitä kaikkia tunne ja on syytä aina olla kunnioittava muita kohtaan. Eivät kaikki vastaantulijat tykkää tästä meidän joukosta yhtä paljon kuin me. Eikä tarvitsekaan. Ja tietysti vaadin myös heiltä samanlaista kunnioitusta tätä omaa joukkoani kohtaan. En suvaitse tönimistä, huutelua enkä mitään muutakaan negatiivista asiaa joka kohdistuu heihin. Siitä voi jokainen vastaantulija olla varma, että olen valmis puolustamaan näitä karvalapsiani tarpeen tullen viimeiseen hengenvetooni asti.
Ja ne jätökset, joista joka jumalan kevät jaksetaan pälistä. siis, juttuhan on niin, että jokainen vastuustaan ja ympäristöstä välittävä koiranomistaja hoitaa ne jätökset pois ihmisten ja muitten koirien jaloista. Jos sitä ei jaksa tai halua tehdä, sitten pitää miettiä koko koiran omistamisen funktiota uudelleen  itsensä kohdalla. Jos koira on iso eikä niitä jätöksiä halu/jaksa korjata, ei pidä isoa koiraa ottaa. Näin on näreet täällä Essilässä.

Vielä lopuksi muutama Turun murteen oppilause. Onpas kauheaa = kyl nim pal kauhhiast kärssis saa. Miten, siten, täten = mimmottos, semmottos, tämmöttös. Aletaanko seurustella= ruppeks friiamaa mun kans. Maitokannu = tillprinkari ja vielä yksi haarukka= kaffeli.

Että semmosta.


perjantai 17. helmikuuta 2012

Turu murtten lyhyt oppimäärä

Tässä heräsi keskustelua turkulaisuudesta. Siitä innostuneena ajattelin sitten oikein laittaa lusikan syvälle soppaan ja selventää tämän ihanan kaupunkini kielellistä ilmaisua.
Sanastot ovat siihen tarkoitukseen erittäin hyödyllisiä. Tässä ensin ihan lyhyt katsaus tavallisen puhekielen ilmaisujen ymmärtämiseen muutamia lauseita.

Hauska tavata pitkästä aikaa = Viäläks sääki elät?
Saisinko menun? = Onk mittä ruakka?
Sallitteko, että poltan? = Onk tikui?
Luvallanne, jos sallitte. = Anskummää.
Paljonko tämä maksaa? = Kuimpal?
Se on kallis. = Niimpal?
Se on edullinen. = Niimpal?
Miten ikävää!
= Niimpalkauhia!
Otatko kahvia ? = Essää mittä kaffet jua ?

Ulkopaikkakuntalaiset saattavat muutenkin ymmärtää väärin turkulaiset, koska täällä murteella puhuvat ihmiset tuntuvat aina ensin kieltävän asian ja sitten laittavat sen kuulumattoman kysymysmerkin sinne perään. Kaipa sitä sitten vähemmästäkin voi suuttua ja karjaista tuohon viimeiseenkin lauseeseen, että en juo. Vaikka toinen ihan hyvyyttään olisi sen toki keittänyt ja varta vasten kysyy. Huoh ! Ei oo helppoo olla turkulaine muual maailmas.

Entäs sitten sitten se englanti?? Ei hätää, meillä turkulaisilla on tärkeimmistä asioista omat käännökset tähän tyyliin:

Big Mac = Hesen kellari
Connecting people = Oleks pahas paikas?
Fitness center = Syäks napei?
First class = Pirun kallis
Grazy = Hullu mikä hullu
Home sweet home = Eimar mää lähren kotti
How do You do = Morjens
Hurry up! = Tuleksää!
Ice hockey = Tami-kiakkoo
It's a deal! = Sainpas kusetetuks!
I'll have a beer please!
= Yks iso!
International = Ulkolaissi
Enjoy Coke! = En jua Kokakola!
E-mail = Emmää saa tätä auki
Light = Paha
Make love not war! = Anna nyppikkasen äläkä rähjä!
Managing director = Meirän pomo
Sales manager = Se piänempi nilkki
Chairman of the board = Se ketä sai kenkä
Secretary = Kaffenkeitin
Please = Tosa o
So? = Kui?
Second hand shop = Vanhoi romui
Rock and roll = Hetkutan pikkase
New fashion = Kallei krekkali
Show must go on = Puulaaki kaatus, vaihretan nimi
Show-business = Komeljanttarei
See you later! = Menisis sääkin kottis vaa
T-shirt = Puulaakin mainosrätti
College = Puulaakin kallimpimainosrätti pomoil
Team work = Porukas sählämine
Where's the toilet, please = Tarttis käyrä kusel
We are the champions!
= Tepsi viä poja!
Sorry, I don't speak English = Puhusis sääki suame vaa

Näillä pääsee alkuun. Kunhan olette tästä toipuneet voimme ottaa käsittelyyn myös tietotekniikan sanastoa.

Ulkona on todella pöperöinen keli. saas nährä mitä ulkoilusta tulee. Onni painais missä kelissä vaan, mutta nuo meidän hienohelmat taas sitten ei. Onneksi on perjantai, saunailta ja totaalinen reporangaksi heittäytyminen työviikon jälkeen. Hyvää ruokaa ja kotioloa karvaturrien kanssa. Ensi viikolla seurue kasvaa vielä yhdellä, kun tytär tulee kotioloihin. Vaikka hänkin nyt asuu täällä, voi sitä silti lomailla kotona äiteen hoivassa. Tehdä keikkahommaa ja lötköillä lopun edestä ennenkuin palaa sitten normaaleihin kuvioihin koiriensa kanssa. Ja sitten meidän laumamme vähenee hetkellisesti taas pieneksi.

No, tässä tätä höpöttämistä tällä kertaa. Palaillaan taas.

       

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Laiskotellen

Viikko on kulunut kolmen koiran koplana. Ja jatkuukin vielä viikonloppuun asti. Meininki on ollut rentoa. Jopa niin rentoa , että Messinen on kehittänyt uuden tavan syödä.
                                                                                               
Eli siinä kun muut seisoo niin Messinen ei viitsi. Siitä on jo aikaa,kun tein tuon korokkeen koirien kupeille, jotta ei tarvitse syödä niin huonossa asennossa. Ja Messinen on sitten tuotekehitystä näköjään jatkanut. Kyltissä lukee muuten "Doggy diner" eli "koirakuppila". S-marketista ostettu ja sain sen joululahjaksi tyttäreltä, jolla itsellään on samanlainen koirakuppila-mainos. Taustalla näkyvä posliininen vahtikoira, että kuppilassa asiakkailla säilyy tavat, olen saanut joskus yli 20 vuotta sitten vanhemmiltani.  Vahtikoira onkin matkannut pitkät reissut, kun olemme muuttaneet paikkakunnalta toiselle.
Olemme joskus asuneet myös Kokkolassa (Suomen rumin kaupunki, anteeksi) ja Vaasassa ( viehättävä Naantalimainen merenrantakaupunki). Juuret ovat vahvasti aina olleet täällä Turussa ja niin paluu oli sitten pakottavan tarpeen saada hengittää vapaammin ja haistella saariston ja meren tuoksua luomjaa. Palasimme takaisin v.-87 kesällä seitsemän vuoden exkursion jälkeen. Mies on pohojanmaalta kotoisin ja minä syntyjäni turutar, ei siis ollut mitään jakoa kumpi voittaa. Näin muuallakin asuneena voin sanoa, että Turku on mainettaan, jonka muut ovat luoneet, parempi ja upean kaunis kaupunki. Eli kateuttaan mollaavat, sanon minä. Ja muuten tässä yhteydessä jälleen kerran haluan huomauttaa ja kertoa tiedoksi kaikille yhden asian. Turussa ei milloinkaan sanota "turuus", ei harrasteta tommossi pitki vokaalei ollenkka. Se o Turuss´ja sil siisti. Sen toimittajaplantun ko tommose lanseeras mä viän tonne Kerttulinmäel ja anna historia toista itteäs. (Kerttulinmäellä ennen vanhaan kauan sitten hirtettiin rikoksien tekijät).

Millainen Messinen sitten on muuten, paitsi äärimmäisen suloinen pörrönaama? Luonteeltaan sopeutuva ja pehmeä?  Juu, tiettyyn pisteeseen asti. Messisellä on suhteellisen pitkä pinna parsoniksi, mitä ei pidä itselleen niin tärkeänä asiana, siitä ei välitä. Vaan sitten, kun kuppi kosahtaa nurin se menee todella nurin. Ja edessä on hurjasti karjuva, sylkevä ja hampaansa kitarisoja myöten esittelevä raivoisa neiti, jonka suusta tulee vain painokelvotonta koiratekstiä. Muutaman kerran olen sen nähnyt ja se riitti. Tilanteita onneksi ei sen jälkeen ole tullut yhtä raivokkaita kuin tuolloin muutama vuosi taaksepäin Messisen ja Armin ottaessa yhteen. Armi ja Messinen eivät sopineet yhteen ja niin jouduin sitten luopumaan Armista. En siihen aiheeseen enää palaa, kun olen sen entisessä blogissani jo käsitellyt. Kuka haluaa, voi sen sieltä käydä lukemassa. Rakastin Armia ja haavat menetyksestä ovat edelleen olemassa. Armi on nykyisin tutussa paikassa ja on täyttänyt sydämet siellä. Hän on tärkeä perheenjäsen siellä ja ainoana koirana siellä on onnellisempi kuin meillä rakkaudestani huolimatta. Huoh !!

Tämä lauma sen sijaan osaa olla yhdessä. Ovat sopeutuneet toisiinsa hienosti. Messinen antaa tilaa systerilleen ja tuolle hömelölle eli Onnille. Jos Onni onkin omasta mielestään jonkun sortin kingi, nauravat tytöt hänelle päin naamaa ja paluttavat kaverin ruotuunsa ja paikalleen napakasti mutta lempeästi. Tiuku ja Onni taitavat olla sitä mieltä, että heillä on ihan kaksi residenssiä, kaupunkiasunto ja esikaupunkialueen loma-asunto. Puutarhasta (aika suurellisesti sanottu) he nauttivat täysin siemauksin kaikki. Oravajahti on hupia parhaasta päästä. Siinä Messinen osoittaa luonteensa toisen piirteen, katalan laskelmoinnin. Messisen pinna pitää ja hän osaa seistä liikkumatta, kunnes orava on päässyt hänen mielestään sopivalle kohtaa aitaa jotta paistikkaan saisi pyydystettyä. Luojalle kiitos, kurre on vikkelä ja tasapainonsa pitävä eläin. Muuten olisin kokenut hetkiä, jotka eivät päästäni olisi lähteneet vuosiin.
Ja onhan niitäkin koettu Muutaman siilin merkeissä , jotka pihalle eksyneinä olen saanut sentään pelastetuksi raivokkaan taistelun jälkeen. Käsiä oli liian vähän, ääntä sitäkin enemmän ja jalkoja ja onneksi järki pelasi, että kenet sieltä ensin otan kiinni. Sylissä karjuva Onni, johon tarvittiin ne kummatkin kädet ja ääni jolla karjuttiin tyttöjä irti ja pois siilin kimpusta. Onneksi en ollut yksin silloin, vaan mies kävi kalstamassa tytöt sisälle ja minä perässä rimpuilevan Onnin  kanssa. Suhonen käytiin sitten hanskojen kera ohjaamassa aidan toiselle puolelle. Ja sen jälkeen tiivistettiin verkotusta, jottei enää Suhosia pihalle ilmesty. Eikä ole tullut. Onneksi !.

Messisen kutinat ovat olleet nyt tavallista talvi-ilmojen pakkaskutinoita. siihen on auttanut ilmankostuttaja sekä ihoa kostuttava öljy. Käsiin suihkaus öljyä, sillä suoraan Messiseen ei sitä voi suihkaista. Messinen vihaa sitä ääntä, joka pullosta lähtee. Joten ensin käsiin ja sitten lällyttämään Messistä ja kas , ihossa on sopiva kerros elvyttävää öljyä ja kutinat tiessään. Kosteusprosentin huushollissa pidän myös päälle 40. Ei ole ilma silloin liian kuivaa itellekkään.

Tässäpä taas palanen niitä näitä. lisää, kunhan ehditään napsimaan kuvia ja muutenkin kirjoittelemaan.
Eli palaillaan ja hyvää viikkoa kaikille. toivon mukaan pakkasasteet pysyy näissä muutaman asteen lukemissa. Enempää ei kaivata.  

maanantai 6. helmikuuta 2012

Aloitellaan

Ollaan Messisen kanssa siirtymässä tänne entisestä blogista. Samalla nimella jatketaan. Entisen blogin kirjoitukset säilyvät jos haluaa siellä käydä vilkuilemassa, mutta pikkuhiljaa ajan kuluessa siirtelen varmaan sitten tänne kaikki tarpeelliset tärkeät tiedot. Entinen blogi jääköön sitten muistoihin.
Toivon, että asioiden lisääminen (linkit,kuvat ym.) on tänne helpompaa kuin entiseen.
Mutta vielä olemme alkutekijöissä. uudet aatokset ja jutut laitan nyt kumminkin sitten jo tänne. Tervetuloa Messisen ja Liftarin matkaan.
Jos ihmettelette mistä tuo liftari, se tulee Don Adams:in kirjasta. Kirja on minusta ihan hillitön ja ehkäpä jotenkin koen olevani täällä elämäni liftarina matkalla milloin minnekin. Kuljetaan Messisen kanssa kaikenklaisilla poluilla, koetaan sitä ja tätä sekä tavataan mielenkiintoisia ihmisiä. Ja kenenkäs muun kanssa kulkisinkaan kuin tuon rakkaan pörrönaamani kanssa, onhan hän minun sieluni kumppani. Tämän ymmärtävät varmaan kaikki koiraihmiset, muilla ei ole hajuakaan mistä puhun. :)
Palaillaan.