perjantai 20. joulukuuta 2013

HYVÄÄ JOULUA

Tämä vuosi on ollut ihmeellinen kaikkinensa. On ollut sairautta, joista ollaan selvitty . On muutoksia elämässä, sellaisiakin joista olisin sanonut aiemmin höpö höpö. Vaan yhtä kaikki, tässä ollaan ja vuosi on kohta loppumassa.

Kesä oli aika raskas miehen sairastaessa, kun koko taloudenpito oli minun harteillani. Reisiluun murtuma ei ole pikku juttu. Kolmen koiran hoitaminen huushollin lisäksi oli aika haasteellista, mutta siitäkin selvittiin. 
syyskuu toi mukanaan herätyksen tähän liikuntaan ja se on eittämättä ollut vuoden positiivisin asia. Ja ikäänkuin lopuksi tuli nyt tämä silmäleikkaus. ja nyt sitten ollaan parin viikon pakollisella tauolla kuntoilusta, vaikka kelit olisivat nyt mitä parhaimmat siihen.

 Juu näyttäis olevan ihan lumetonta ja jäätöntä, On se kumma kun et sää juakse.


Kolmikko oli tänä vuonna yhdessä pitempään kuin koskaan. ja nyt jouluksi saamme heidät emäntänsä kanssa tänne pariksi viikoksi. Ja ensi vuodeksikin on mummila buukattu useammaksi viikoksi. Mummi kyllä ottaa mieluusti nämä omat mussukkansa tänne.kolmikon kanssa on juostu ennenkin, kyllä se sujuu vastakin.


Joulu täällä on tämän näköinen.

lumi tuli ja meni. Polut ovat tosi hyvässä ulkoilukunnossa. Teimme Essin kanssa lenkin auringonpaisteessa. niin oisi tehnyt mieli mennä lujempaa, mutta doctors orders, parempi totella.


posti toi tämän ihan lahjan. Zen garden eli Buddha pienen kynttilän vieressä hiekan päällä mietiskellen istuu suolakivilampun vieressä. merville kiitos tästä ihanasta yllätyksestä. se on todella mieluinen ja niin kovin kaunis.nyt minulla alkaakin olla Buddha huoneessa kuin huoneessa.


Oikein hyvää Joulua teille kaikille ja onnellista, mukavan iloista tulevaa vuotta. Rakkautta rekuillenne ja kaikille koirille maailmassa. Ja kaikille eläimille olkoon ensi vuosi parempi kuin kulunut vuosi.

Terveiset Essilästä jouluhalein <3

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kaipausta !!

Kaipaus iskee niin, että meinaa järki lähteä. Kolmikko hajoqaa viikonlopulla. Onni ja Tiuku palaavat pitkältä mummolareissultaan kotiin. Näinhän se tietysti kuuluukin mennä, sillä heitä kaipaava tytär odottelee jo kovasti omiansa kotiin.
Putkiremppa, venynyt sellainen ja suoraan sieltä syvältä kaikkine juttuineen, on nyt ohi ja pieni matka myös. Joten melkein puolen vuoden mittainen olo päättyy meillä.
Kolmikko on todella hyvin hitsautunut yhteen. Se on ollut hyvä ja hieno asia. Uskon, että Tiuku ja Onni ovat myös nauttineet pihasta. Paluu kerrostalon arkeen voi olla hiukan haastavaa. Minä jään kaipaamaan Onnin tassutusta aamuisin perässäni, kun poju on pitänyt minulle seuraa. Istunut sylissäni lukemassa sanomalehteä ja välillä antanut jonkun kommentin. Joko urahtanut puheeseeni jotain, lipaissut poskeani tai suhauttanut pikku ..... no arvaatte minkä. Essihän ei aamuisin piittaa missä äitee on, ellei äitee ole jääkaapilla. Välistä tuntuu ettei Essi juuri muutenkaan piittaa missä äitee on. Essi ei ole juurikaan kyljessä roikkuja, ellei sitten hänen majesteettinsa kaipaa rapsutuksia.

Hölkkääminen on jatkunut ja toivottavasti saa jatkua vielä pitkään. Helpottunee myös, kun vyössä on kiinni vain Essi. Jos neiti diipadaapa jaksaa olla kiinnostunut köpöttämisestä enemmän kuin radalla liikkuvien ihmisten moikkaamisesta. Viime sunnuntaina lenkki pururadalla oli kyllä suoraan helkutista. Rata oli jäinen, joten Essi halusi kotiin koska kiiltävän päällä ei voi kävellä (juoksustahan ei tullut mitään). Tiuku taas veti sinne tänne koska missään ei voinut kävellä, oli märkää. Ja Onni veti sitten ihan omaan suuntaansa, koska jätkä kolusi pientareilta pupunkakkaa. Selkä oli kyllä moisesta repimisestä ihan kipeänä koko illan. Ja minä kuin persuksiin ammuttu karhu, kun tuo fiilis jäi tulematta joka yleensä juoksun jälkeen on. Ensi pyhänä siis jääörkit eli icebugit jalkaan ja menoksi.

Tulossa on 16 päivä lähtien pieni tauko aktiivisemmassa liikunnassa, kun joudun pieneen operaatioon. Ei mitään vakavaa, tän ikäsellä eukolla vaan on kaikenmoista krämppää tai vikaa. Nyt korjataan vika, kun krämpät olenkin jo itse liikunnalla hoitanut.
Yhtään en moisesta tykkää, joten mitä lähemmäs tuo päivä tulee, sen hankalammin puhuteltava taidan olla. Murrrgghhh!!!!

Sellaista täällä. Palaillaan taas jonkun ajan kuluttua. Halit rekuillenne ja pitäkää huolta itsestänne.

Puss och kram