perjantai 20. joulukuuta 2013

HYVÄÄ JOULUA

Tämä vuosi on ollut ihmeellinen kaikkinensa. On ollut sairautta, joista ollaan selvitty . On muutoksia elämässä, sellaisiakin joista olisin sanonut aiemmin höpö höpö. Vaan yhtä kaikki, tässä ollaan ja vuosi on kohta loppumassa.

Kesä oli aika raskas miehen sairastaessa, kun koko taloudenpito oli minun harteillani. Reisiluun murtuma ei ole pikku juttu. Kolmen koiran hoitaminen huushollin lisäksi oli aika haasteellista, mutta siitäkin selvittiin. 
syyskuu toi mukanaan herätyksen tähän liikuntaan ja se on eittämättä ollut vuoden positiivisin asia. Ja ikäänkuin lopuksi tuli nyt tämä silmäleikkaus. ja nyt sitten ollaan parin viikon pakollisella tauolla kuntoilusta, vaikka kelit olisivat nyt mitä parhaimmat siihen.

 Juu näyttäis olevan ihan lumetonta ja jäätöntä, On se kumma kun et sää juakse.


Kolmikko oli tänä vuonna yhdessä pitempään kuin koskaan. ja nyt jouluksi saamme heidät emäntänsä kanssa tänne pariksi viikoksi. Ja ensi vuodeksikin on mummila buukattu useammaksi viikoksi. Mummi kyllä ottaa mieluusti nämä omat mussukkansa tänne.kolmikon kanssa on juostu ennenkin, kyllä se sujuu vastakin.


Joulu täällä on tämän näköinen.

lumi tuli ja meni. Polut ovat tosi hyvässä ulkoilukunnossa. Teimme Essin kanssa lenkin auringonpaisteessa. niin oisi tehnyt mieli mennä lujempaa, mutta doctors orders, parempi totella.


posti toi tämän ihan lahjan. Zen garden eli Buddha pienen kynttilän vieressä hiekan päällä mietiskellen istuu suolakivilampun vieressä. merville kiitos tästä ihanasta yllätyksestä. se on todella mieluinen ja niin kovin kaunis.nyt minulla alkaakin olla Buddha huoneessa kuin huoneessa.


Oikein hyvää Joulua teille kaikille ja onnellista, mukavan iloista tulevaa vuotta. Rakkautta rekuillenne ja kaikille koirille maailmassa. Ja kaikille eläimille olkoon ensi vuosi parempi kuin kulunut vuosi.

Terveiset Essilästä jouluhalein <3

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kaipausta !!

Kaipaus iskee niin, että meinaa järki lähteä. Kolmikko hajoqaa viikonlopulla. Onni ja Tiuku palaavat pitkältä mummolareissultaan kotiin. Näinhän se tietysti kuuluukin mennä, sillä heitä kaipaava tytär odottelee jo kovasti omiansa kotiin.
Putkiremppa, venynyt sellainen ja suoraan sieltä syvältä kaikkine juttuineen, on nyt ohi ja pieni matka myös. Joten melkein puolen vuoden mittainen olo päättyy meillä.
Kolmikko on todella hyvin hitsautunut yhteen. Se on ollut hyvä ja hieno asia. Uskon, että Tiuku ja Onni ovat myös nauttineet pihasta. Paluu kerrostalon arkeen voi olla hiukan haastavaa. Minä jään kaipaamaan Onnin tassutusta aamuisin perässäni, kun poju on pitänyt minulle seuraa. Istunut sylissäni lukemassa sanomalehteä ja välillä antanut jonkun kommentin. Joko urahtanut puheeseeni jotain, lipaissut poskeani tai suhauttanut pikku ..... no arvaatte minkä. Essihän ei aamuisin piittaa missä äitee on, ellei äitee ole jääkaapilla. Välistä tuntuu ettei Essi juuri muutenkaan piittaa missä äitee on. Essi ei ole juurikaan kyljessä roikkuja, ellei sitten hänen majesteettinsa kaipaa rapsutuksia.

Hölkkääminen on jatkunut ja toivottavasti saa jatkua vielä pitkään. Helpottunee myös, kun vyössä on kiinni vain Essi. Jos neiti diipadaapa jaksaa olla kiinnostunut köpöttämisestä enemmän kuin radalla liikkuvien ihmisten moikkaamisesta. Viime sunnuntaina lenkki pururadalla oli kyllä suoraan helkutista. Rata oli jäinen, joten Essi halusi kotiin koska kiiltävän päällä ei voi kävellä (juoksustahan ei tullut mitään). Tiuku taas veti sinne tänne koska missään ei voinut kävellä, oli märkää. Ja Onni veti sitten ihan omaan suuntaansa, koska jätkä kolusi pientareilta pupunkakkaa. Selkä oli kyllä moisesta repimisestä ihan kipeänä koko illan. Ja minä kuin persuksiin ammuttu karhu, kun tuo fiilis jäi tulematta joka yleensä juoksun jälkeen on. Ensi pyhänä siis jääörkit eli icebugit jalkaan ja menoksi.

Tulossa on 16 päivä lähtien pieni tauko aktiivisemmassa liikunnassa, kun joudun pieneen operaatioon. Ei mitään vakavaa, tän ikäsellä eukolla vaan on kaikenmoista krämppää tai vikaa. Nyt korjataan vika, kun krämpät olenkin jo itse liikunnalla hoitanut.
Yhtään en moisesta tykkää, joten mitä lähemmäs tuo päivä tulee, sen hankalammin puhuteltava taidan olla. Murrrgghhh!!!!

Sellaista täällä. Palaillaan taas jonkun ajan kuluttua. Halit rekuillenne ja pitäkää huolta itsestänne.

Puss och kram

maanantai 25. marraskuuta 2013

Happy Birthday 7v.

24.11.2006, siitä on kulunut seitsemän vuotta. Ihan uskomatonta !! Pikkuisen on typyjen kasvoissa karva vaalentunut (en sano harmaantunut kun en kehtaa). Muuten likat ovat tosi hyvässä kunnossa. Essi paremmassa varmaan kuin aikoihin.

Essi kotiutui silloin tammikuussa 2007 kotiin meille ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme, joka on pitänyt sisällään kaikenlaista. Suurin asioista on kuitenkin rakkaus. Rakastan tuota omaa pörrökaniani ihan pakahduksiin asti. Toki Tiuku ja Onni ovat rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta Essi on elämäni suuri koirarakkaus.
Sieluni kumppani, joka pienistä asioista tajuaa millä fiiliksellä mami on just nyt. Essi on niin hoitomyönteinen, että allergioiden kanssa painiessa häntä on ollut helppo ellun luokse viedä ja hoitaa milloin mitäkin vaivaa. Ellun luona Essi on aina saanut rapsutukset ja suukon nenälleen, neiti osaa olla niin hurmaava.

Juoksu on tuonut uutta elämäämme, Essin kunto on noussut ihanasta ja neiti on kiinteytynyt mukavasti. Juokseminen saattaa olla myös helpompaa sitten, kun Onni ja Tiuku pitkän vierailunsa päätteeksi palaavat kotiin ja saamme mennä  kahdestaan. Toivon mukaan ainakin. Ettei neiti sitten aloita sitä huuhailua  kuten ennen. Joka tapauksessa on kivaa, että meillä on E¤ssin kanssa yhteinen harrastus.
Kolme koiraa vyössä kiinni on hölkkää aika haipakalla. Välillä saa toppuutella tosissaan etten ole pöpelikössä.
Mutta aika hyvin kolmikko osaa lukea liikkeitäni.

Toivottavasti saan pitää nämä ihanuudet seuranani kauan ja terveinä. Kaikkeni teen sen eteen, tämä kolmikko on sen arvoinen. Kaikki koirat ovat sen arvoisia. Kaikki koirat ansaitsevat rakkautta, ruokaa ja suojaa. Ja leikkiä sekä mukavia harrastuksia perheensä kanssa. Ennen kaikkea ne ansaitsevat olla täyspainoisesti perheidensä jäseniä.

Palaillaan. Rakkautta ja rapsutuksia rekuillenne.
Puss och kram.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Asenne kohdalleen !!

Phyllis Sue 90v.

Tällä naisella on uskallus ja elämänasenne kohdallaan. Käykääs lukemassa ja kattomassa kuvat. Myönnän , että käypi kateeksi. Mutta tämä on myös oiva rohkaisu, että voi uskaltaa tehdä asioita eikä vain keskittyä rakentamaan rajoja ikä tekosyynä.
Kaikkea haluamaansa voi kokeilla, riittääkö rahkeet. Jos ei riitä, niin mitäs siitä, se on jo paljon se uskallus. Ja vielä enemmän on se, ettei anna iän olla se syy miksi ei jotain voi tehdä.

Tulen ikuisesti olemaan kiitollinen tuolle henkilökohtaiselle koutsilleni alias tyttärelleni siitä, että piiskasi eli kannusti omalla esimerkillään minut liikkeelle. Kyllä sain niellä kaikki sanani ja huomata, että voi ja pystyy kun vain kokeilee ja uskaltaa.

En hypetä tämän enempää tässä, tuon artikkelin teksti puhukoon puolestaan.

Palaillaan. Puss och kram ja rapsutuksia rekuillenne.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Koukussa !

Sitä jää moneen asiaan koukkuun. Tässä postauksessa onkin myös haaste teille muille kertoa, mitkä ovat ne asiat joihin olette jääneet koukkuun.
siispä,

Tämän blogin aloitti ja sai aikaan tuo yksi elämäni suurimmista koirarakkauksista eli Essi.


Tässä hän on aika pienenä siskonsa Tiukun kanssa kopassa, joka on vieläkin käytössä, vaan enää siihen ei oikein kahta koiruutta mahdu. Tiuku on myös varsin koukuttava asia. Meidän perheessämme Tiukun huokailu tunnetaankin tiukuhökinänä, sen verran erikoislaatuista henkäilyä se on.
En osaa kuvitella päivääni ilman Essiä, erossa oleminen on hankalaa. Monesti työpäivän keskellä minut yllättää ihan mieletön ikävä. Mikään ei ole ihanampaa kuin Essin pehmeät suukot ja pää olkapäällä. Joku voisi olla sitä mieltä, että pampuloin hänet piloille. Olkoon vapaasti kateudessaan sitä mieltä jos tahtoo :) . Kyllä Essille kuriakin pidetään ihan hänen oman turvallisuuyensa takiakin. mutta yleensä essi on osoittanut mielenmalttia ja harkitsevuutta asioissa.  Oma muruseni.

Toinen koukuttava asia on ollut liikunnan löytäminen. Jokainen joka minut on tuntenut pitkän aikaa, on pudottanut leukansa polviin, kun olen kertonut omasta hölkkäinnostuksestani. Enkä oikein itsekään tajua miten se pääsi tapahtumaan. Mutta seurauksena siitä on ollut energiaa, jota olenkin kaivannut pitkään. Nyt tiedän millaisesta "pullosta" sitä löytyy. Sen kyljessä lukee "liikunta". Nivelrikko ei oireile niin paljoa kuin ennen ja särkylääkkeitä menee siis tosi vähän entiseen verrattuna. Luulisi , että lenkin jälkeen olisi aika puhki, mutta itse asiassa siitä saa ihan hirveästi energiaa. Essi on hoikistunut ja kiinteytynyt myös. Lenkille lähtee nykyisin onnellinen koiruus , joka tietää jo ne kohdat lenkistä missä yleensä hölkätään. Varsin määrätietoisesti neiti porhaltaa edessäni kiinni juoksuvyössä. Painokin on essiltä pudonnut ja minulta myös. Nyt saldo on -12 kg. On tosi hyvä olo ja hyvä suunta.

Subilla menee sarja "Rillit huurussa" ja siihen olemme jääneet mieheni kanssa kumpikin koukkuun. Arki-illan ilo tuo omalla huumorillaan maustettu sarja on nykyisin. Muista ohjelmista viis, mutta se on pakko nähdä.

Niin ikään koukuttava asia on musiikki. Tyttären myötä olen tutustunut bändiin 30 seconds to Mars. Pakko sanoa, että on kolahtanut. Sain synttärilahjaksi ipodin ja siinä on nyt lenkimusaa kaikenmoista. Mutta olen huomannut, että useimmin siinä soi tämä bändi ja heidän viimeisin leynsä "love,lust,faith and dreams". Toivottavasti meni oikein tuo otsikko etten saa huutia tyttäreltä. Bändin musiikki on minusta nerokasta ja melodialtaan hyvää. Jared Leto osaa käyttää ääntään tulkintoihin ja hänellä myös on sitä. Hänet tunnetaan myös näyttelijänä. Ensi keväänä bändi on tulossa jälleen suomeen. 

Puutarhassa on pimeään aikaan oltava kynttilöitä. Pimeissä illoissa kynttilän valot ovat lohdullisen kauniita. Minun puutarhassani ne ovat viesti myös tuolle puolen rakkailleni. Ne kertovat, että he ovat sydämessäni aina.


Tämä kaveri on myös koukuttanut minut aivan tassunsa ympärille. ihana hurmaava riiviö sulkkis Onni. Läheisyydestä nauttiva ja ruokaa arvostava Onsku on koko perheen sydänkäpy.


Että tämmöisiä koukutuksia täällä. entäs teillä?+ 

Palaillaan taas ja rakkautta rekuillenne.
puss och kram Essilästä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

4.10 kansainvälinen eläinten päivä

Tänään on kansainvälinen eläinten päivä. Tänään on hyvä miettiä mitä kaikkea se merkitsee.
Toivoisin, että jonain päivänä näitä ns. huomiopäiviä ei enää tarvittaisi vaan osaisimme ajatella asiat arkeen niin kuuluviksi, että niistä olisi tullut jo tapa elää. Rakkautta omille rekuillenne. Tuhannesti rakkautta romanian koirille sinne kauhujen keskelle. Menköön pyynnöt ja rukoukset heidän puolestaan perille.
Suokoon Luoja, että se kansa heräisi ja muuttaisi suuntaa, jos ymmärtäisivät mikä myös taloudellinen toimeentulo voi olla mahdollista lemmikkien parissa. Että se todella voisi tuoda työtä ja hyvinvointia ajan mittaan. hyvinvointia myös ihmiselle.
Luoja antakoon heille anteeksi nuo hirvittävät raakuuden rikokset, sillä minä en tunnu sitä voivan tehdä. Niin olen vajaavainen siinä suhteessa.

Rakasta, elä mukana ja ota hetkestä kiinni. Sinä ja se karvanapero perheessäsi.




Tytöt täyttävät marraskuussa jo 7v. Onni pojasta tulee tammikuussa 6v. Omat muruset, niin teitä rakastan. Kiitos kaikesta ja jatkukoon se vielä samanverran . Ainakin. Enemmänkin saa mieluusti mennä  ;)


Palaillaan. Pus och kram !

torstai 26. syyskuuta 2013

Juakse mutsi !!!

Essi on ollut huijari !! Jo yli vuoden. Tytär käräytti tämän diipadaapaksi luullun neidin, jonka päässä on lenkillä tuntunut kaikuvan vain Silja Linen tunnari. Ei oole ollut minkään valtakunnan kiire liikuksia.
Vaan HAHAH !! Mukavuudehaluinen ehkä olisi oikeampi sana tai sitten hän on ollut ihan korvakarvojaan myöten kyllästynyt äipän tahtiin.

Viime vuoden syksyllä jo tuli ostettua tämäntapainen juoksuvyö. Silloin ajattelin aloittaa sauvakävelyn Essin kanssa ja tämmöinen tuntui silloin hyvältä systeemiltä. Vaan hyllylle jäi kotona odottamaan aikaa parempaa.
Syyskuussa sitten murtui tyttären ansiosta vastarinta hölkkäämistä kohtaan. Ja ennakkoluulo myös etten kykenisi sitä harrastamaan kaikkien vaivojeni vuoksi.

Tytär vietti vapaataan täällä koirien luona (ovat putkiremppaa paossa) ja pisti vyöhönsä kiinni omat karvanaperot sekä Essin. Likka oli juossut mukana aivan into piukassa, ei puhettakaan perässä hiihdosta. Ja niin sitten oli pakko yrittää itsekin. Essi kiinni vyöhön ja menoksi. Ihme ja kumma, se sujui. Niin sitä sitten alkoi uusi harrastus. Nyt olen hölkännyt noin kolme neljä lenkkiä (siis osan lenkistä, älkääs ny liikoja luulko ) viikossa. Loput lenkaukset ollaan menty sitten reipasta vauhia muuten. Kunto on noussut tosi hyvin ja jaksan hölkätä kerralla jo pitemmän matkan ennenkuin pitää tasata hengitystä.
Paino on pudonnut toukokuusta 11 kiloa ja suunta on alaspäin. Olo tuntuu tosi hyvältä. Systeri ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin liikunnasta. Hän on aina ollut kova liikkumaan. Hänellä on todella hyvä motto; Liike on lääke.
Se pitää paikkansa, sillä nivelrikon vuoksi käytetty särkylääkkeiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Suosittelen lämpimästi. Mikäs sen parempaa kuin yhteinen harrastus karvanaperon  kanssa, jolla hyvät seuraukset kummallekin.




Mä jaksan leikkii paaaljon paaaljon kauemmin nykyään. Eiku lenkille taas !!


Sitten vielä muisin virkistämiseksi tämä kuva, joka on ja pysyy myös tuossa vieressä sivulla, kunnes asiat Romaniassa ja muuallakin maailmassa muuttuvat. Romanian pääministeri on juuri vierailulla täällä  suomessa Kataisen vieraana. Minun fiilikseni hänestä eivät ole hyvät. Kuinka kehtaa niin viattomalla naamalla selittää asioiden olevan niinkuin pitää ja hyvin romaniassa. Ei syrjitä romaaneja ei, ei tapeta koiria ei. Ihan ollaan puhtoisia. Kyllä tekisi mieli sanoa muutama painava sana hänelle, mutta eihän tuollaiset poliitikot mitään kuuntele eivätkä milläänsäkään ole jos heitä moititaan. Minä heittäisin ulos maasta nootilla, että tuleppa uudestaan kun olet asiat saattanut oikealle tolalle. Sille elämää kunnioittavalle.


Viimeinen rivi on näköjään jäänyt vajaaksi. Siinä lukee siis; The battle has just begun, its not over.


Rakkautta, haleja ja rapsutuksia rakkaille rekuillenne. Niiden myötä menee se rakkaus myös ajatyuksien siivin romaniaan.

Palaillaan. Puss och kram <3

torstai 12. syyskuuta 2013

Dear Lord !!







Juu, tiedän että Sinulla on mahdoton kiiire meidän ihmisten kanssa. Me kun keksimme kaikenlaista toimintaa ja tekoja , joita on syytä oikaista raiteilleen.  Ehkä Sinulta sen takia on nyt jäänyt tosi tärkeä asia hoitamatta. Että jos mitenkään voisit, niin katsoisitko vähän tännepäin. Kerron sinulle miksi Sinua nyt häiritsen puuhiltasi.
Romaniassa, kyllähän sinä sen maan tiedät, on menossa ihmiskuntaa kuohuttava suuri rikos. Sen kohteena ovat viattomat eläimet, mutta myös lapset. Romaniassa on nyt hyväksytty (minun tietämykseni mukaan) laki, joka sallii kadulla elävien koirien/kissojen massateurastuksen. Sanovat sitä eutanasia-laiksi, kun haluavat kaunistella asiaa jotenkin. Ehkä haluavat huiputtaa Sinuakin, vaikka se pitäisi tietää ,ettei sellainen onnistu.  Siellä nyt rynnivät pitkin katuja nuo lahtarit jättäen jälkeensä kauheaa katseltavaa. En katso. En kestä sellaista pahuutta julkisesti enkä edes salaa katsoa. Minua oksettaa sellainen pahuus ihmisessä, joka saa aikaan tuollaista. Kadut Romaniassa ova nyt täynnä kärsimystä ja viattomien tuskaa. Että voisitko mitenkään nyt katsoa sinnepäin ja tehdä jotain. Nopeasti !!
Minua huolettaa myös lasten henkinen olotila. Heidät on pakotettu katsomaan tätä kaikkea, laitettu seisomaan valokuvattaviksi näiden viattomien eläinten ruumiiden viereen kuin sotatantereella konsanaan. Eikä mikään instanssi missään päin maailmaa liikahda minnekään suuntaan. Ei edes sano ettei näin saa tehdä. Millainen lapsi kasvaa tuollaisen trauman keskelle, sitä voi jokainen tykönänsä miettiä. Ja millaiseen ajatusmuottiin he kasvavat. Mitä vanhemmat kylvävät, sitä lapset aikuistuessaan niittävät. Kuinka helposti tämmöisestä väkivallan teosta eläimiä kohtaan voikaan hypätä väkivallan tekoon ihmistä kohtaan. Tosi pienellä askeleella, kun mitään kunnioitusta elämää kohaan ei ole.
Sanot, että lapset ovat Sinulle tärkeitä. Että lasten on valtakunta ja taivas. Mieti nyt tarkemmin minkälainen lauma sinne on tulossa, jos sallit tämän jatkuvan. Mikä minä olen Sinua neuvomaan?? Ihan Sinun oma kasvattisi, joka on oppinut, että tärkeintä ja suurinta on rakkaus, myötätunto ja ihmisyys. Senhän sinä itse olet niin monin tavoin minulle elämäni varrella opettanut. Niillä eväillä minä nyt Sinua herättelen.
Romaniassa olevat eläinten suojelijat yrittävät epätoivoissaan tehdä mitä voivat. Heiltä puuttuu kuitenkin paljon asioita, välineitä auttamiseen. Ei ole riittävästi suojia joihin laittaa näitä onnettomia, ihmisen pahuutta pakenevia eläimiä. Ei ole rahaa ruokkia näitä nälkäisiä, ei rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Pienet asunnot ovat täynnä koiria ja kissoja. siellä he yrittävät pyörittää arkeansa eläinten keskellä . Ja kestää sitä lohdutonta näkymää kaduilla. Kun haluaisi pelastaa eikä pysty. Kyllä Sinun nyt jos koskaan pitäisi luoda katseesi heihin ja auttaa. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen ja koirillani on asiat hyvin. Minun vahtimisestani saat levätä ja kohdistaa kaiken apusi nyt tuonne onnettomaan maahan.
Yriän auttaa millä pystyn, mutta se tuntuu kovin vähältä. Sanojen säilä on se yksi keino ja myönnänkin jo käyttäneeni sitä. Kun Romania on sulkenut englanninkieliset sivunsa, laitoin Romanian Eu-edustustoon nootin tästä skandaalista. Ja mietin nyt kuumeisesti minne muualle voisin tökkäistä . Unicef lasten vuoksi?? Green Peace eläinten vuoksi?? Eu:n komissari ,koska Romania ei noudata yhteisiä sopimuksia??



Näitä mietin.  Teiltä kaikilta muilta pyytäisin apua, mitä nyt sitten ikinä voittekaan tehdä. Lahjoituksia Romaniassa toimille järjestöille; esim Koirakamuille jeesiä( https://www.facebook.com/koirakamuile ), Kulkurit (http://kulkurit.fi/ ). Rahalla saadaan ruokaa,lääkkeitä ja lääkärinapua. Autetaan näitä eläimiä auttavia ihmisiä selviämään . Itse avustan kuukausittain koirakamuja. Nyt pitää kaivaa myös lisää ylimääräistä. Lahjoituksen antaminen on nyt tässä tilanteessa se nopein apu menemään perille. Mutta mitä tahansa muutakin apua , ruokaa & lääkkeitä yms, varmasti ottavat vastaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan yhteisöllisyyttä. Ympäri Eurooppaa on osoitettu mieltä lähetystöjen edessä. Myös Romaniassa parlamentin edessä. Tällaista ei voi hyväksyä, ei suvaita. Auta jos voit, auta tavalla, jonka koet itsellesi parhaaksi. Jos ei muuta, niin anna äänesi ja mielipiteesi kuulua. Älä käännä katsettasi muualle ja sano, auttakoot ne jotka osaa sen tehdä. Minkä tahansa pähkinän voit kekoon tuoda, on tärkeä ja merkityksellinen osa sitä kekoa.
Kiitos Luoja tuokiosta ja siitä, että kallistit korvaasi tänne. Toivon, että Sinä autat myös, etkä vain opeta. Ja tiedän kyllä  senkin, että korvaasi on kantautunut rukouksia. Apuasi tarvitaan pikaisesti, kiitos !
Terveisin Liftari ja Essi

PS. Haleja kaikille ja rakkautta rekuillenne. Kuinka etuoikeutettuja he ovatkaan ja kuinka ihanaa heidän pyyteetön rakkautensa onkaan <3

tiistai 3. syyskuuta 2013

Syksy tassutusta

                                                       Onks Jekkuu näkyny !!

Joo, me ei tykätä naapurin Jekusta. Onni on päättäny. Se nimittäin kyttää meiän Essii ja se ei kyl sovi sit olleskaan. Eihä se ees oo mikää rapsoni, se o joku ranskan buldooogi tai jotain semmosta. Joku kikolo kummiski ja hirvee räkimään aidan takan. Me ei yhtään.....ei ainakaa enste. Se oli sekunnin nopeempi.


Tääl se Jekku o yleensä ollu !! Kuka hitsi o vetäny tommosen jonku muavin toho ?? Jeeekkuuuuu huhuuu, tääl mä ole, kunnes sää ol näkyvis??


Jerobeam Kyttä ja Fiini Tiukuriini eli etsivätoimisto Suhossaalistajat. Hei mä kuuli jotai tuolt !!!



Se oli takuusti tualla. Ainaki se viime kesän oli siäl. Hitsi ku joku mölys ja se läksi. Se Suhonen. Se ku murisi , ku sitä heivattii aidan toisel pualel lapio pääl. Mä olisi helpommal tehny siit selvää.


Vaariki o aikalail jo kunnos. Vaiks ei se kyl viäl pääse mun peräs, jos mul tulee jottan miäleen. Ei se pysty muuta ku huutamaa. On sil äijäl ääntä, mää vaa sanon. Varmaa ootte kuullu teki.


Kyl nii on et tämä piha suhoset on mun. Sitä varte äippäki on aitaa varmistanu verkol. Vaiks se teki sen jotenki hassust, ku ny niit Suhossii ei sit ol enää näkyny. Iltasi me ollaa kuultu kyl, et naapurim pualell kropisee ja se on varmaste siäl se Suhone. Mut ei tul tänne. En ymmärrä.


Iha sama, mä nukun ny. Katellaa sit myähemmi illal jos se Suhone olis pihal. Mummiki ain näyttä lampul valo sillo. Vaikkem mää mittää semmost tartte. Ja mitä varte se muute ain menee sinne yksi sen lamppus kans ja kiärtä pisim piha. Me päästää vast sit sen jälkke sinne. Se ain unohta otta meiät mukkaa.

Et semmost täält ny kuuluu. Terveissi vaa
toivoo  Essi, Tiuku ja Onni

tiistai 27. elokuuta 2013

Hiljaa hiljaa hiivitään...

                                           Näin söpöä ei voi häätää mistään !!!
Niinpä niin. Miten sitä voikaan kymmenen kiloa parsonia hypätä sänkyyn niin, etten siihen herää. No  varovasti tietenkin ja jalkopäähän. Aamulla sitten herään siihen , että jalkopäässä kuorsaa Onni todella tytyväisenä ja Tiukun naama on tyynylläni. Essi on ainoa, joka ei ole sänkyyn tunkenut. Joko ei ole harmitukseltaan kyennyt tai sitten vain nauttii oman sänkynsä rauhasta.  
 
                           Naruleikkiä avaruusolion kanssa...alias Onni

Suuremmitta mölinöittä on yhteiselo sujunut, joka on hyvä asia. Itse alan olla aika loppu ätä huushollirallia, kun miehestä ei nyt mitään apua ole. Tosin nyt on pikkuisen helpottanut, kun kipsi on poistettu ja minun ei enää tarvitse vahtia portaissa kulkemista. Sen tilalle olenkin saanut sitten stressin siitä, ettei mies millään tahdo uskoa varoituksia jalan heikkoudesta. Hyvä ettei maratonille ilmoittaudu yksintein. Miehiin on selkeästi sisäänrakennettu systeemi, jolla he kuulevat vain puolet siitä mitä sanotaan ja lopun ymmärtävät miten haluavat. Yleensä aina väärin. Huoh !
Mieluisia vieraita kävi ja heidän kanssaan tuli käytyä  Turun Linnassa pitkästä aikaa. Elähdyttävä elämys ja ihana katko arkeeni ja siihen raatamiseen. Linnassa oli minusta paljon uutta ja kivasti järjestettyä historiaa. Videoesitys Turun Linnan rakentamisen eri vaiheista oli hieno ja anoi hyvän kuvan koko prosessista. Ihmettelen miten ihmiset ovat moiseen saavutukseen yltäneet, kun mitään tämän päivän vempeleitä ei ole ollut. Kaikki on tehty hevos- ja miesvoimalla. Käsityöt, niin puiset kuin kankaisetkin ovat aivan uoeita. Mikä ihana asia, että ne ovat tallella meidän ihasteltavina.

Aidan pressu on paikoillaan. Sitä ei käy pois ottaminen, sillä Onni ei vaan opi sietämään naapurin poikia, varsinkaan Jekkua. Eikä Jekku kestä Onnia senkään vertaa. En tiedä mikä  siinä on, mutta jotenkin sydämeni sykkii kyllä tälle Jekulle. Jekun luonne on ehkä niin parsonimainen, vilkas ja kekseliäs jääräpää. Ihana pikikupakkaus koiraenergiaa jäntevässä kropassa. Ja ne korvat ovat parasta. Jekku on rodultaan ranskanbuldogi, ei mikään lempirotuni, mutta luonne paikkaa sitä mikä muuten puuttuu. Kaikki koirat ovat minusta arvokkaita elollisia olentoja, mutta myönnän kyllä, että rotusuosikkeja on.  Kauneus on aina katsojan silmässä ja jokkaisen kaunis ei oo kaikkien kaunis. Niin se vaan menee.
Aika on kulunut tänä kesänä melkein vain huushollihommissa ja isäntää palv…. siis hoivatessa. Mitään omaa aikaa harrastamiseen ei ole sillä tavalla jäänyt. Ja jos olisi jäänyt, energiavarastot olisisvat kumminkin olleet tyhjät. Mutta ehkä  se tästä. Katotaas kui eukon käy. Palaillaan, kun on enempi jotain kirjoitettavaa.

Rakkautta rekuillenne. Puss och kram.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Muistiaisia


Tällainen ihanuus on ilmestynyt katukuvaan täällä. Jakokaappeja kadun varsilla on maalattu erilaisilla aiheilla ja nyt on yhdelle kadulle keskustaan ilmestynyt tämä. Aivan mahtavaa, että noita harmaita ikävännäköisiä kaappeja kaunistetaan maisemoinnilla. Tätä on tehty jo useampi vuosi ja hämmästyttävän rauhassa ovat saaneet myös olla töhrijöiltä.
Ja sitten niitä varsinaisia muistiaisia tuulisten poikien eli  Tuiskun ja myrskyn innoittamina.



Tässä Essi pikkuisena





Ja siskonsa Tiuku myös , huomaa Tiukun korvat.


Onni, eikö olekin ihanat leuat





Tiuku käänsi korvansa pystyyn hampaiden tullessa. Ja siihen jäivät. Mutta Tiuku ei olisi Tiuku ilman näitä kkorvia.


Essistä ja Onnista tuli näin söpöjä aikuisina. Ja huomattavasti Tiukua pörröisempiä. Hassua ajatella, että Tiuku on Essin sisko, kun ovat niin erinäköisiä tyypiltään. Mutta parsoneita kaikki tyyni. Parsonpentueessa voi olla sekä sileämpää karvoitusta ja tätä pörrökania.
Essi on kuin ilmetty äitinsä ja Tiuku tullut taas isäänsä. Onnilla on eri äiti, eli Essin ja Tiukun äidin, Donnan ensimmäisestä pentueesta oleva Milli. Sukupuuta jos kertoisi Ovat Pardonnas Sweet Esmeralda eli Essi ja Pardonnas Tinkerbell eli Tiuku Mojovan Madonnan(Donna) ja Gwragged Dawns Four Wheeler (Tarmo) tyttäriä.
Pardonnas Porthos eli Onni on siis Pardonnas Athenen eli Millin ja Jacksonvilles Glenin eli Klenin poika.
Tytöt täyttävät tänä vuonna marraskuussa 7 vuotta jo. Aika menee kuin siivillä, liian nopeasti.

Tämmöistä tällä kertaa. Palaillaan.

Puss och kram. Haleja rekuillenne ja voikaa hyvin.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sateenkaaren tuolla puolen.......


Vili on poissa.

Blogien kautta sinut löysimme ja saimme lähemmin sinuun tutustua ajan kuluessa. Monia asioita matkan varrella jaoit Essin kanssa, kokemuksia ja onnistumisia.
Suru emännälläsi on suuri. Haluaisin kuitenkin tämän kappaleen myötä muistaa niitä kaikkia iloisia ja mukavia asioita joita toit isäntäväkesi päivään. Ja muistuttaa myös siitä, kuinka paljon hyvääkin maailmassa on. Vilikin sai sitä kokea hyvän kodin puitteissa, vaikka elämisen alku ei ollutkaan ihan niin mahtavaa.
 Liian pian sinä lähdit sinne sateenkaarelle. Mutta kohtaloitamme ohjaa joku niin paljon isompi voima, ettei sitä vastaan juuri mitään voi sanoa. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Vaikka sitä ei aina se pieni lapsi sisällämme jaksakaan eikä tahdokaan ymmärtää.



Pekko on poissa

Myös naapurissa on murhetta, joka koskettaa meitäkin. Essin kaveri Pekko nukkui pois 16-vuotiaana. Essi ja Pekko tutustuivat toisiinsa muuttaessamme nykyiseen kotiimme. Ja yhteinen sävel löytyi heti, sanotaan miä sanotaan kissoista ja koirista. Pekko oli onnekas kisu myös, sillä hän sai elää rakastavassa kodissa. Nyt on Carlos-kissa yksin vailla kaveria. Carlos on rescue-kissa siinä mielessä, että hänet oli hylätty eikä omistajaa löytynyt lapuista huolimatta. Ja niin Carlos sitten jäi tähän rakastavaan kotiin.
Myös tähän sopii tuo kappale jonka valitsin. 

Haleja <3

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Etupihan entrausta

Etupihan aidan ehti isäntä ennen onnetonta jalkapakettiansa vetämään palinsanterin värisellä pinotexilla. Ja sehän tarkoitti sitten sitä, että koristelu oli vedettävä uusiksi.
Entinen kullanvärinen suttu sai lähteä ja tilalle tuli keltaiset numerot ja pari pientä päivänkakkaraa kummallekin puolelle.


Myös enkelin istuimena toiminut kanto sai uuden muodon. Sehän on vanha koivun kanto ja siitä alkoi kuori irrota ja sammal peittää koko kantoa. niinpä sitten kuorin kaarnan eli tuohen irti ja hioin sen puhtaaksi. Mikä homma ja että mokoma kanto haisi kerrassaan inhottavalle. Kun sain pinnan puhtaaksi ja roskat siivottua, vetelin kannon samalla pinotexilla kuin aitakin on malattu. Ja kun se kuivui, istahti enkeli takaisin sen päälle päivää paistattelemaan.


Koirat sen sijaan seuraavat minua kuin hait laivaa, mihinkään en pääse. Paitsi Messinen. Hänen mielestään olen nyt varmaan melkoinen luopio ja ihan yäk-äippä, koska yhä edelleen täällä on nuo kaksi. Siis juuri näin. Hän ressukka joutuu jakamaan aivan kaiken.
Jo viimeksi kun tytär läksi, jaksoi Messinen sinnikkäästi katsoa ovelle. sillä kyllähän se nyt olisi huomata pitänyt , että jotain jäi.


Tiuku vahtii isännän jalkaa


Tuu ny Essi leikkiin !!


Mummiiii, Essi ei leiki mun kaa !!



Että semmoista peliä täällä. Huomenna on työpäivä eli loma loppu. Isäntä joutuu nyt sitten jotenkin täällä pärjäämään näiden kanssa. Kun tulen kotiin, minun kimpussani luultavimmin on lauma tylsistyneitä parsoneita. Ja sehän tietää hommia minulle.

Palaillaan taas.
Halit rekuillenne. Puss och kram.



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Paluu 50-luvulle

Pieni postaus kiireiden keskellä.

Nyt tiedän miltä tuntui, tai ainakin olen saanut tuntumaa siihen, mitä oli olla nainen 50-luvulla. Eli hoitaa kaikki huushollin asiat.
Mies tuli kotiin pieneltä lomamatkaltaan kotiseudulleen vuorokauden kuluttua lähdöstään. Tuli puolen yön aikaan paaritaksilla reisiluu murtuneena. Nyt on kotona kainalosauvoilla köpöttelevä, passattava mies. On ollut ihmeellistä huomata kuinka tarpeelliset ovat raajat ihmiselle ja kuinka avuton sitä on, kun jokin niistä otetaan pois pelistä. Ja väittäisin, että jalat tekevät olon vielä hankalammaksi, jos jompikumpi niistä ei pelaa.

Niimpä minä nyt sitten huolehdin aivan kaikesta. Tässä tilanteessa ei helpota se, että kolmen kopla on koossa. Kun yksin kipittää luontopolkua kolme veturia edessä, sitä vain rukoilee ettei yhtään vastaan tulevaa mustia ole irti. Kädet eivät riittäisi millään.
Pyöritän siis huushollia kaikin voimin ja lihaksin. Ja kiitän luojaani moderneistä masiinoista, jotka voi vain laittaa päälle ja ne hoitavat hommat itsekseen (=pyykinpesu). On pölynimuri, jonka ansiosta ei tarvitse raahata mattoja ulos. Mutta se kaikki muu onkin sitten tehtävä smaan tyyliin kuin ennenvanhaan. Tuntuu siltä välillä, että oma aika on kadonnut jonnekin utsjoen suuntaan, sinne ohueen yläpilveen. Enkä uskalla edes ajatella, miten on keskiviikkona , kun palaan töihin lomalta jota ei ole ollutkaan. Itsesääliä ?? Kyllä, jonkin verran ja sehän sitten suututtaa vielä enemmän, koska se on tunne jota en nahkoihini haluaisi. Asiat ovat miten ovat, joten tämä aika on nyt sitten kestettävä.
Ehkä tähän tyyliin ??

Onni ei sitten siedä naapurin Jekkua yhtään. Vaikka näköyhteys on terassilla poikki pressun ansiosta, on jätkä keksinyt luovia tuija-aidan väliin ulvomaan ja räksyttämään. Olen kalastanut kaverin niskavilloista jo tarpeeksi monta kertaa. Nyt on sitten niin, että Onnipoika saa nauttia pihasta vain päivisin , kun naapurin koirat ovat sisällä. Illalla sinne pääsee vain hetkittäin. Jekku taitaa olla myös mustasukkainen Essistä, sillä pojun mielestä tämä ihana friidu on hänen. Onni on siis oikea rotta hänen paratiisissaan.

Kauppareissut ovat myös aika rankkoja. Hankalaa tunkea linja-autoon täydet painavat kassit mukanaan. Kyllä taas arvostaa omaa autoa. Jaa, että miksen sitten käytä sitä?? Poliisi ei anna. Minulla nääs ei ole sitä ajolupaa eli ajokorttia. Ja arvatkaa vaan ottaako sekin päähän juuri nyt. Mutta enpä lyö rahojani, niitä olemattomia, siihen kiinni. Ikääkin on senverran ettei se taida kannattaa enää. Ja toivoa sopii ettei isäntä enää itseään teloisi. Noissa muissakin hänelle puhjenneissa sairauksissa on tarpeeksi.

Että semmoista täällä. Voikaa hyvin ja palaillaan 
Halit rekuillenne ja muillekin lemmikeille.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Terve taas !!

Kesää on kulunut melkeoinen tovi jo. Aika on mennyt lomaa odotellessa ja sitä viettäessä. Kaikenlaista on puuhattu.
Olohuone koki muutoksen, sellaisen pienen, kun revimme kahdelta seinältä tapetit pois ja läiskimme maalin niihin. Yhdestä seinästä tuli harmaa, jonka sävy otettiin  tapetin kuvioista. Olohuoneeseen siis myös jäi tapettia., viime vuonna laitettua.
siinä kuumimpien päivien kuluessa sitten hikoiltiin maalit seiniin, yhteen seinään sitä harmaata ja toiseen luonnonvalkoista. Tavarat paikoilleen takaisin, koirat yhä syntymäväreissään ja muutenkin ehjinä. Kyllä kelpasi löhötä.
Mutta niin se on, että yhtä paikkaa kun alat uudistaa, kasvaa halua ja ideoita muuhunkin huushollin uudistamiseen. Antaas ny sitten katsoa miten se lähtee tästä. että lähteekö taas ihan lapasesta.

Meillä on taas juhannuksesta ollut kolmen kopla koossa. Yksi rähinä on koettu lelun päältä ja siksi ei leluja nyt sitten heitellä. Että arvon neidit ja herra, jos huvittaa leikkiä , niin siitä sitten vaan ihan omin nokin. Apua ei tule. Muuten on sujunut ihan kivasti ja porukka on kotiutunut hyvin, niin kuin ei olisi poissa ollutkaan.
    

Että mahtuuko sohvalle herran kanssa joku muukin ?? No, nippa nappa. Tässä Onni sitten kääntyilee kuin aurinkoa ottaisi, selälleen ja mahalleen. Ja juu kiitos, saa rapsuttaa.


Tiuku taas rakastaa kaivautumista joko tyynyjen alle tai huopien alle. Välillä löydän myös sängynpeitteessä epäilyttävän möykyn. Ja Tiukuhan se siellä. Eli meillä ei heittäydytä päikkäreille ilman ettei ensin tarkisteta missä arvon neiti on, sillä hän saattaa olla juuri siellä.

Puutarha on näille kahdelle selkeästi paratiisi ja toki Essillekin, joskin naapurien vuoksi paratiisissa on myös käärme. Nimensä on Jekku ja lajinsa ranskanbuldogi, ikää vuoden verran. Ensimmäinen katsekontakti Onnin kanssa johti niin raivoisaan sylkemiseen, että lopun vierailun ajan aitaa peittää pressu. Kun ei näe toista, vaikka kuulee, ei synny sellaista raivoa.

Jekku on tietysti sitä mieltä, että naapurin kaunis Esmeralda on hänen friidunsa, eikä tuommoisen surkimuksen. Ja Onni.....kaikkihan sen nyt tietää mitä mieltä Onni on. Essi on sitä mieltä että hihiiiii.....typeryksiä kaikki miehet.Kenties.



Juuri ennen kesälomaa sopivasti saapunut työpöytä päätetelineineen osoittautui tosi hyvksi. Silmäni eivät rasitu yhtään niin paljoa ja muutenkin työasennon vaihtelu, istua tai seisoa tai melkein siltä väliltä, on tosi helpottavaa. Hieno keksintö tää moottoroitu pöytä.

Että tämmöisiä välikuulumisia. Lisää sitten , kun taas on jotain saanut aikaan. Pääkopassa kun raksuttaa ihan koko ajan. Kädet vaan ei oo kerinneet mukaan vielä joka juttuun. Ulkoseinämaalari kävi ja nyt pitäisi pestä ikkunatkin. No, ehkä huomenna. Tänään käyn maalaamassa porttiin kuvion ja numeron.

Palaillaan ja halit rekuillenne ja kisuillenne. Voikaa hyvin ja nauttikaa mansikoista. Ne on siis niin ihania nyt.

Puss och kram !!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hän on täällä !!

Lopultakin hän on täällä. Ja Prisman kesäpihalta hänelle löytyi myös istuin ihan sattumalta.


Kuva on otettu kännykällä  eikä ihan siis pääse oikeuksiinsa. Takana olevasta laudasta myös puuttuu vielä itämaiset kirjaimet tai kenties laitan sinne jotkin mystiset merkit, jotka vain minä tiedän-
Tähän tarvittiin ystävän vierailu. Hänen vinkkinsä oli Indiska ja kas, siellä olikin monen monta Buddhaa. Tämä sitten päätyi kanssani kassalle. Ihana ansku, kiitos !!

Puutarhaan on nyt ilmestynyt myös polku, jossa voi kävellä iltalenkin, joka ei liiaksi rasita.
Bauhausissa oli aivan ihania laattoja, jotka näyttivät puun rungosta leikatuilta, vaikka olivatkin kiveä. Mutta hinta oli kappaleelta liian kova joten päädyimme liuskekivilaattoihin, jota pihala on muutenkin. Polku kiertää kirsikkapuun ja tarjoaa hyvän reitin kastella kukat ja puskat tallomatta valkoapila"nurmea", kunhan se kasvaa. Kukkalaatikko lepää nyt myös liuskekivien päällä ja sai allensa soraa koristeeksi.
Etupihaa on pikkuisen fiksattu myös.
Puksipuut ovat saaneet seurakseen pyöreän varrellisen tuijan, jännästi palloksi leikattu.Aidan vieressä ruukussa on kuulemma tämän kesän hitti eli Inka-Lilja. Muuten etupihalla onkin sitten tuttua orvokkia ja pelargoniaa.
                    Tässä muuten takapihan Ruusuliisat laatikossa

Viikonlopulla tapasin kaksi ystävää, vanha tuttu toi mukanaan uuden. Yhtä ihania ja mutkattomia kumpikin.  olivat oppineet tavatessamme jo muutaman paikallisen sanankin, kuten "kukei" ja "lokei". Tässä voinkin heille kertoa, hämmentääkseni murteen lyhyttä oppikurssia, että  lokei voi sanoa myös  lokkei ja kukei voi sanoa myös kukkassii. Että ota siin sit murtteest selvä.
Tuliaisiksi sain aivan oikean aarrepussukan. Essi hurmaantui leluunsa niin, etä naapurirauhan, siis sen unirauhan vuoksi , lelu piti yöksi takavarikoida. aamulla sitä sitten viiden aikaan kerjättiin hyllystä. vaan en antanut. Kyllä mentiin yhdeksän paremmalle puolelle ennen kuin äiti heltyi. Puutarhahanskat tuli (mistähän idea??) , teetä, ihanan tuoksukynttilän ja mmmmm...niin ihanaa suklaata että. Tummaa suklaata maustettu sitruunalla ja inkiväärillä, aivan huikeaa.
Mutta kaikkein ihaninta oli jutustella, kävellä putiikeissa ja vain viettää aikaa kahden ihanan naisen seurassa. Essi muuten lähettää ihan extra  kiitokset Jimpsulle. " Nimpal hianon lelun lähetit, hihii suukko sulle, lelu mulle", sanoo Essi.

Omaan ateljeeseeni ostin pari puista laatikkoa, kummassakin kuusi pientä laatikkoa. Niiden päälle sitten asetin vihreäksi maalatun hyllyn ja kas, taas on ihanasti tilaa tehdä kaikkea.
Kaupunkireissulla muuten tarttui käteen myös pari kirjaa; koirien akupainantaa ja Tommy Tabermanin kootut runot (hänen koko tuotannostaan.) kirjakaupassa oli 50% ale joten eivät maksaneet paljoa. Alan siis päästä vauhtiin pikkuhiljaa. Päässä pursuaa kaikenlaisia ideoita, aika vaan ei tahdo riittää ja vaikka työ on tärkeä "rahasampo" (lue pitkä ja kapeaa), se kyllä nyt häiritsee hiukan tätä kiitoa ja inspiksien toteuttamista. Siis ajanviejänä. Ja miksei energiankin.

Semmoista kaikkea tämän viikonlopun aikana ehdin. Mukava viikonloppu kaikkinensa. Ainoa häiriötekijä oli Tiukun saama allerginen kohtaus. Tyttären soittaessa meni mieliala hetkeksi tosi ison huolen puolelle, kun ilmeisesti taas Tiukua pisti jokin örriäinen (ei siis mateleva) ja neiti meni ihan veteläksi. Kyytablettia ensiavuksi ja perään vielä antihistamiini/kortisoni ja neiti palautui juottamisen jälkeen taas tolpilleen. Turvotus laski kasvoissa ja kaikki palautui normaaliksi. Mikä helpotus, sillä pääkaunkiseudulla on tosi hankalaa viikonloppupäivystykseen päästä edes puhelimitse neuvoa saamaan. Linjat koko ajan varattu. Täällä on asiat kyllä paremmin. Ja sitten taas toisaalta, kun tarvitaan neurologista osaamista, on pakko tulla pääkaupunkiin .


Kummikoirani Negruta voi hyvin ja elelee aika  pulleasti nykyisin. Mutta siitä en ole niin huolissani, sillä olen niin hyvilläni ettei hänen tarvitse kovaa elämää enää viettää. Nyt on ruokaa ja suojaa.

Isot halit rekuillenne, rapsutuksia ja rakkautta.
Palaillaan kun taas on asiaa.

Puss och kram.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Pläjäys !!

Kiireiden keskellä kuvapläjäystä puutarhatuunauksesta.  Puutarha hakee muotoaan ja onkin muotoutumassa joksikin. Isännän kuntouduttua = auto taas käytössä, on tuunauskin saanut uutta puhtia.
Laattaa poluksi vielä puuttuu, valkoapilaa kasvaa nurmikon tilalle ja se buddhapatsas on vielä hakusessa. Hitsi, aivan ihana ystävä oli valmis sen minulle hankkimaan ja lähettämään. Ja minä luulin näinkin isosta kaupungista sen löytyvän tuossa tuokiossa, vaan toisin on käynyt. Vielä on muutama paikka käymättä ja sitten on nostettava tassut pystyyn jos ei löydy. Ja käännyttävä ystävän puoleen sitten. Kyllä on maailmassa ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita ilahduttamaan sinua tavalla jos toisellakin.
Tässä siis ihan vaan kännyllä otettuja kuvia, kun varsinaisesta kamerasta oli taas akku tyhjä.

Enkelit vartioivat yrttilaatikoita


Lammas taasen vahtii taka-aitaa kehikon takaa

Alliumit kohoavat ylitse muiden


Tuolla taka-aidan vihreyteen sulautuu pari mustaherukkapensasta

Ja oikeassa reunassa on kukkalaatikko, jossa on minulle pari ihan uutta tuttavuutta eli ruusuliisaa. Niissä on kirjavat lehdet ja kuta tosiaan ruusumaisia. Tämä on muunnos tutusta ahkeraliisasta. Tähän pieneen länttiin on tulossa se pieni polku , jotta voi kastella kukat ja puskat, sillä apila ei näköjään kestä kunnolla astumista. Puskien juurille ajattelin laittaa soraa. Koristekehyksetkin tulevat paremmin nyt esille. Vaikika ne tosin eivät tässä kuvissa kunnolla näy, kun ovat niin tummia.



Joo, mä olen ihan naatti kaikesta tuunaamisesta.


Rakkautta ja haleja rekuillenne. Palaillaan.
Puss och kram .