torstai 28. maaliskuuta 2013

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Oikein aurinkoista pääsiäistä kaikille. Me matkaamme pikkuiselle lomalle pääkaupunkiseudulle. Tyttären luokse mennään, kun on jo niin ikävä, vaikka joka päivä soitellaan. Vaan ei se ole soittaminen sama kuin hali.
Saapi nähdä miten "ilahtuneita" koiruudet ovat jälleennäkemisestä.  Onnista on tullut teinari. "Mä en kato välitä, mä oon cool. Ja likat on naurettavii ja mummi ihan naurettava ja äippä ihan sikanaurettava ja toi kerpsukka (lue Tiuku) on ihan dorka-naurettava. Mä oon niin cool ". Tämmöisestä tietysti on Tiuku sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Nyt sitten pakkaa pikkuisen ajan sekoitetaan Essillä. Saa nähdä miten suhtautuu Essi. Onko kolmen kopla vielä kopla ? Toivottavasti. Ja juuri siksi tämä reissu onkin paikallaan. Kesällä alkaa heillä putkiremontti tässä asunnossa ja Tiuku sekä Onni saapuvat taas mummilaan hoiviin.



Jostain syystä nää suloisuudet yhdistetään pääsiäiseen. Aika hassua, sillä eihän nämä muni. Ja kuitenkin pääsiäinen on pullollaan pupusia ja munia. tämä on ainakin niin suloinen, että syliin ottaisin ja paijaisin.........jos en olisi niin vietävän allerginen näille.


Ensi viikolla sitten taas töihin, kuten huomaatte. tiistaina on varmaan just tämmönen fiilis. tulossa on taas kehityskeskustelut, resursseista käygään polemiikkia (=lisää työtä vaan kyl se jaksaa). Aamukampaa eläkkeelle lähtöön jo kehiteltäis, mutta siihen on kuitenkin vielä muutama vuosi. Huoh !!!

Mutta voikaapas hyvin ja iloista Pääsiäistä nyt ennen kaikkea. Toivotaan aurinkoa ja plussasäätä. Eikä suklaakaan oo pahitteeksi.
Palaillaan Puss och kram. Rekuille isot halit.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ruokasentoja täälläkin


Tässä Tuiskuliinille mallia ruokapöydästä mallia Essi. Ruoka-asentoa voi, kuten huomaat Tuisku, myös vaihdella. Nykyisin tuo pöytä on hippasen lyhyempi ja maalattu vihreäksi. Mutta yhä riippuu tuo kyltti "Doggy Diner" merkiksi kenelle kuppila kuuluu.
Pieni valkoinen spanieli-vahti on lahja vanhemmiltani, saatu kauan sitten. Tässä asunnossa se sitten lopulta haki paikkansa tuossa. eikä sitä ole kilpailijaksi koettu. Johtuiskos siitä, että hän vain jököttää eikä edes tuoksu miltään. Taitais olla toisin, jos pinnan sivelisi vaikka tonnikalapurkin öljyllä. Vaan enpä taida. Säilyköön muistona siinä.

Nykyisinhän Tiuku ja Onni syövät eri paikassa kuin Messinen , silloin kun meillä ovat. Yksi ruokarähinä riitti siihen. Eikä porukalla ole keittiöön asiaa kuin kutsusta ruoka-aikaan. Joku roti sentään. Nytkään Essi ei saa tulla ihan liki ennenkuin annan luvan. Liian lähelle tulemisesta ennen kuin sapuska on valmis seuraa komennus pois keittiöstä kokonaan.
Tylsää varmaan ja ihan hirveetä komenteeraamista Messisen mielestä.

Useimmiten Essi syö seisten. Korotettu ruoka-alusta antaa luonnollisemman asennon ruualle solahtaa massuun ja on lempeä vanhemmankin koirun niskanikamille ja muullekin ropalle. Näin ainakinminä olen sen silmäillyt ja jostain olen sen lukenutkin aikoinaan. Mäykkypoikamme söi myös korotetulta alustalta.

Tämmönen pikkupostaus nyt. Ai niin, Alex on tulossa Romaniasta Suomeen, itse asiassa tänään. Mukana tulee Aureliana, saksanseisojan näköinen koira josta nyt voi todella sanoa, että koiran näköinen. Laiha, nälkiintynyt Aureliana on puhjennut kukoistukseensa ja iloisuus on palannut silmiin, painoa on tullut ja muutenkin näyttää hyvältä. Ja olokin on hännän vispaamisesta päätellen myös hyvä. Aurelianan seurana tulee myös toinen haukku, pikku- Lisa, joka liikkui muistaakseni yhdessä Aurelianan kanssa. Lisa on pentu, ymmärtääkseni alle vuoden ikäinen. Kuvassa topakan näköinen söpöläinen, ihanan oloinen tuttavuus. Toivon mukaan löytävät kodin nopeasti. Jos sinulla on facebook-status pääset näkemään ( ja ehkä ilmankin) Koirakamuille jeesiä- sivuilta kuvia heistä. Luulisin, jos laitat nettiin hauksi tuon Koirakamuille jeesiä, niin löydät nuo sivut. Facebookista löytyvät haulla.

Paljon on esiintynyt ihan hassuja luuloja näistä pelastetuista koirista. Koirat tulevat Suomeen rokotettuina, steriloituina ja eläinlääkärin tarkistamina. Eivät ne ole sairaita, eivät levitä mitään vaarallisia tauteja. Ne ovat ihmisen hylkäämiä, kaltoinkohdeltuja koiria, joiden sydän on murrettu . Mutta saadessaan hellyyttä, ne ovat valmiita jälleen uskomaan onneen ja hyvyyteen. Koira on siitä ihmeellinen eläin, että se osaa antaa anteeksi helpommin kuin ihminen.  Pentutehtailulla ei ole mitään tekemistä näiden koirien kanssa. Romaniassa tehdään pitkäjänteistä työtä juuri sen eteen, ettei kadulle enää syntyisi pentuja. siksi luovutettavat ja pelastetut koirat steriloidaan. Niitä ei siis kukaan voi käyttää tehtaillaakseen pentuja. Kannattaa ottaa selvää ja miettiä onko kaikissa kiertävissä jutuissa totuutta nimeksikään.

Hups. Tulikin pitempi postaus ja meinasin taas päästä oikeen vauhtiin. Siis  palaillaan ja oikein hyvää kevättä, joka lienee nyt kumminkin tulossa. Jos on luottamista noihin muutamiin öihin jolloin pakkanen ei enää ole kirinyt täällä ainakaan yli kymmenen asteen.

Puss och kram, rekuillenne isot halit. Kaffepaussin aika !!


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Mää mittää kerjää !!!




Anna ny ! Anna edes vähäsen !! Mä tuijotan sua niin kauan, että annat......Täh, ei saa kerjätä !!! Mitä ?? Enste opetat istumaan ja anna tassua joo. Pistä "high five" niin. Mee maahan ja nouse ylös. Kaikki ossaan tehdä ja teenkin. Kunhan pyydetään. Ja ny ei saa kerjätä.

Mää en kato sua, pidä vaa leipäs. Jos tahot kerran , että mää kualen nälkään,nih !!!


Kerjäämisen ja ns. ei-kerjäämisen ja kerjäämisen etäältä mestari Essi Messinen. Syyllistäminen on painokasta ja välillä tehoavaakin. Onhan se selvä, että jos viiteen minuuttiin ei ole mitään saanut niin vatsassa on parsonin mentävä kolo.

Näytäpä pala kalkkunaa tai juustoa niin neiti tekee kaikki temput mitä ikinä osaa ja vaikka nauhana, kunhan vaan palkkio tipahtaa suuhun. Ja jos Tiuku ja Onni ovat paikalla, he tekevät samat temput myös kalkkunan toivossa.

Että pidä siinä sitten naama peruslukemilla.

Palaillaan. Puss och kram !! Rekuille isot halit.



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Samiksia

Myrskyn ja Tuiskun äipältä oli vahtivuoro vissiin herpaantunut ja pojat oli päässeet kertomaan yhtäläisyyksiä heidän ja emännän välillä. On ne pojat vinkeitä ja vilkkaita. Hauskaa oli sitä lukiessa. Siispä syntyjä syviä mitaten vastaamme haasteeseen kertoa kymmenen yhtäläisyyttä meistä, här ifrån tvättas;

1. Minä ja Essi ollaan kropan muodolta yhtä kantikkaita, Essillä on sentään hippasen aavistusta siitä, mikä on vyötärö.

Essi on tästä kuvasta ehkä pikkusen pönäköitynyt, meikä ehkä just mahtuu noihin portaisiin leveyssuuntaan.

2. Me tykätään puutarhasta ja siellä vierailevista oravista. Essi kyllä enempi kuin minä. Kumpikaan meistä ei halua pihalole Suhosta (lue siili).

3. Jos kiiltää, meitä häikäsee. Ja Essihän ei kiiltävällä käveleksi ollenkaan. Talvella voi siis olla haasteellista ulkona.

4. Talvesta puheenollen, me vihataan sitä. Ja nyt meillä alkaakin olla ihan mittari täynnä mokomaa lumen tuloa. Me tykätään kesästä ja metsässä kävelystä.

5. Essin kanssa ollaan aamun ihmisiä. Essi on sitä myös viikonloppuisin. Ihan sama soiko kello tai ei, kun on aamuruuan aika niin se on. Ihan sama mikä päivä. Me voitais puuhata aamusin melkeen vaikka mitä. Eikä meillä tarvii edes sen kukon kiekasta, sisäänrakennettu kello kertoo meille ylösnousun ajan. Varsinkin Essille.

6. Me ollaan hellyydenkipeitä huomionkerjääjiä. Mitä lempeemmin meitä silittää ja paijaa, sen lepposempia oomme. Vedäppä vastakarvaan niin tiedät mitä on naisimmeisen viha ja kiukku.

7. Meillä onkin Essin kanssa aika pitkä tuo ymmärtämisen vieteri ja sietokyky. Mutta sitten kun mittä tulee vastaan, räjähdys on kuin tulivuori ja kiukkulaavaa pu7lppuaa ankaralla voimalla ihan joka koloon.

8. Kaverit valikoidaan,ihan kaikkien kanssa ei olla bestiksiä. On niitä, joista meillä ei oo mitään mielipidettä ja heistä ei sitten piitata. Ja niitä joista ei tykätä olleskaan. Essi voikin aina turvautua hampaiden näyttämiseen, meikäläisen kohdalla se olis aika koomista. Mutta eikö se oliskin virkistävää, jos vaan voisi murista ja näyttää hampaita semmoselle ihmiselle josta ei yhtään tykkää. Homma olis kertalaakista selvä ja toinen tietäisi, ettei parane tulla liki. Mutta bestikset on tosi frendejä ja niitten eteen sitten tehdään vaikka mitä.

9. Me osataan olla Essin kans myös mustasukkaisia, onneksi kohtuudella, niistä joista tykätään tosi paljon. Ollaan kovia halimaan ja pusuttelemaan.

10. Me ollaan Essin kanssa sielunkumppaneita aina ja aamen. Ja meillä on siis kauniit silmät ( se onkin ainoa ruumiinosa jonka voisin viedä ulos muitten joukkoon, valitettavasti se ei onnistu ilman tätä ryhävalas-kulissia). Essillä ihanan tummanruskeat, minulla vihreät. Sielunpeilit. Katsomme rakastavasti maailmaa.




Siinäpä sitä yhtäläisyyksiä.
Meillä kävi kylässä myös Reetta, työkaverin epsanjasta tullut haukku. Oikein nätti senjoriitta ja tuttavallinen. Kävelimme Essin kanssa vastaan, jotta ei tulisi mitään härdelliä vieraan oudon koiran tulosta taloon. Mutta, sitten tuli se käsittämätön kemioiden puute. Sitä vaan ei näiden välillä ollut, enemmän Essin suunnalta näin. Reetta kulki Essin perässä ja omalla tavallaan olisi haastanut leikkiin, mutta Essi selkeästi pelkäsi. Mitään vikaa ei Reetassa ollut. Mutta Essin silmissä hän oli iso ja liian utelias ja niin sitten lopulta Essiltä meni kuppi nurin. Neiti oli vietävä yläkertaan rauhoittumaan ennenkuin hampaat olisi olleet Reetassa kiinni. Että se vierailu loppui sitten sillä lailla.
Olin varma, että vieraiden lähdettyä Essi ryntäisi alas näyttämään kuka käskee ja mitä kuuluu. Vaan neiti katsoi kerran äipän naamaa ja totesi olevan viisaampaa tulla alakertaan vasta äipän mukana. Ja sitten kyllä haisteltiin kaikki paikat. Tulevaisuudessa ei leikkituokioita vietetä siis. Ehkä joskus yhteiselle lenkille vidaan mennä.

Että sellaista meillä. Palaillaan.
Siihen asti puss och kram !! Voikaa hyvin ja haleja karvanaperoillenne.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

EI voi, ei pysty !!

Hassua huomata , että myös koirilla ominaisuudet periytyvät. Essillä on yllin kyllin äidiltään perittyjä ominaisuuksia. Niitä on kummasteltu ja naurettu yhdessä kasvattajan kanssa.
Tyttären kanssa tuli puheeksi koiriemme omituisuudet ja ajattelimmekin hetken palauttaa koirat Sarille, sillä koiria ostimme, mutta saimmekin koko lauman eläimiä. Koiramme naukuvat välillä kuin kissat, mouruavat suorastaan pallon vieriessä sohvan alle eikä sitä tassuilla koukkimalla sieltä saa. Kissamaista on myös tuo käpälien käyttö. Leluja läpsitään tassuilla kuin kissa. Kun sylistä ei haluta pois vaikka emäntä on sitä mieltä, roikutaan käsivarressa kiinni kuin kissa kynsillään. Siinäpä sitten yrität ravistella kädessä roikkuvaa parsonia irti ja kohta on kynnet mahassa kiinni. Nice, tosi kivaa.
Namin perässä tullaan kuin mangusti pystyasennossa kahdella jalalla seisten, koppaan solahdetaan kuin preeriakoira koloonsa. Parsonit ovat täplikkäitä ihostaan kuin dalmatialaiset, se on piilotettu ovelasti karvan alle. Käännäppä koiruus ympäri niin massu paljastaa salaisuudet. Essi pärrää välillä kuin traktori pellolla, siis leikkimurinaa. Hyeenaksi muututaan oitis, kun pihan omenapuuhun tupsahtaa orava keikkumaan.

Mun piha !! Ei tarvii mun puuhun tulla, hmmmh !!!!

Äitiänsä Donnaa Essi muistuttaa pompottamisessa. Siinä missåä Tiuku kevyesti hypähtää kertaheitolla sohvalle, Essi nytkyttää eli pompottaa hyppäämistä. Käy kiertämässä sohvapöydän eli ottaa vauhtia. Ja kaiken päälle sitten yht´äkkiä hypähtää kevyesti sohvalle. En tajuu.
Toinen samis-asia Donnan kanssa on tuo kiiltävän lattian "pelko". Jos lattia kiiltää, siitä ei voi mennä. Maton reunalta kyylätään tuota hirvittävä metrin alue, joka on kuin Sargasso-meri Essin silmissä. Jos mitään tosi houkuttelevaa syytä ei ole, siitä ei mennä. Jos meren toisella puolella on namia tiedossa, meri ylitetään äkäisesti juosten, vauhti siis korvaa uskalluksen.
Meillä onkin mattoja joka paikassa, kiiltäviä paikkoja siis ei paljoa ole. Ulkona ei mitään apua ole. Kadut kiiltävät jäästä, meidän neiti painaa pitkin penkkoja tai mistä vaan sohjon keskeltä, kunhan ei tarvitse kiiltävällä mennä. Ensin kuvittelin Essin joskus loukanneen itsensä liukastumalla, mutta kun kuulin Donnalla olevan näitä samoja oireita totesin sen olevan joku sisäsyntyinen juttu elikkäs perimä.
Leikkimistapa on myös sama Essillä kuin Donnalla, koko ajan pitää pärrätä kuin traktori. Tiuku tuo lelun nätisti suussaan ja pudottaa varpaille, jää odottamaan ääneti että heität sitä. Essi nappaa lelun suuhunsa, alkaa tasainen pärinä joka toistuu joka kerta kun lelua heitetään. Ja jos hän jää lattialle vain jyrsimään leluaan jatkuu pärinä koko ajan.
Kummallista, että silloin kun oravaa kytätään, Essi on aivan liikkumatta ja hiljaa. Kunnes kurre on hänen mielestään sopivalla hollilla, että sen voisi vaikka saada, räjähtää Essi juoksuun ja niin hyytävään huutoon, että kurre-parka voisi vaikka sydäriin kuolla. Minulla on siis todella kissan-koiran-mangustin-hyeenan yhdistelmä. Jotkut kutsuvat sitä parsoniksi. Minä kutsun ihanaksi muruksi.


Niin totta tämä juttu .

Lumet sulavat kiihtyvällä vauhdilla, linnut ovat jo ihan kevätkahjoja. T*otta on se vanha sanonta, että maaliskuu maata näyttää. Arvannette, että olen niiiiiiin mielissäni. Takapihalle olen lunta levitellyt kasoista, jotta sulaisi nopeammin. Tuskin jaksan odottaa narsissejani pääsiäiseksi näkysälle. Puhumattakaan tyttäreni Hollannin tuliaisia, jotka jo viime keväänä upeasti kukkivat isoina ja kauniina omenapuun alla.


Eipä tällä kertaa muuta. Palaillaan kun taas jutun juurta tulee. Se vielä piti sanoa, että mies on parantunut hyvin kaatumisvammoistaan. Luojan kiitos siitä, mutta onhan tuota vaarallista aikaa vielä jäljellä. En siis laita jääörkkejäni (Ice bug) vielä lomalle.

Lopuksi hupijuttu. Tämä on jonkun näkemys naisista. Hmmm.....totta vai ei ??? Tähän ei voi muuta sanoa kuin Sanna Raipe Helminen; emmä mitää tollasta oo väittänykkää.

Voikaa hyvin. Puss och kram !!