Jalo tarkoitus, saa sitten nähdä miten se toteutuu ja miten aika riittää kaikkeen.
Ensinnäkin, tämän kevään projekti on polkaista käyntiin kuntoprojekti. Se on pitemmän ajan suunnitelma. Vuosia eläkkeelle jäämiseen on muutamia ja haluan olla kunnossa kun sinne pääsen. Eniten toivon, että kunnon ylläpitämisestä kasvaisi tapa. Joten lumille toivottelen hyvästejä mahdollisimman nopeasti, jotta Essin kanssa pääsemme mummohölkkäämään. Yritän herätellä uudestaan sitä juoksun euforiaa. Silmäleikkaukset toivat sellaisen tauon hölkkään, jota oli sitten vaikeaa sytytellä uuteen alkuun. Yrittäessäni reväytin sitten vasemman pohkeen ja taas oli edessä tauko. Siihen minä sitten hyydyin. Mutta jospa nyt päästäisiin Messisen kanssa taas vauhtiin.
Messisellä ja minulla on toinenkin yhteinen projekti tulossa ja se on painonpudotus. Meikäläisellä tosin on pudotettavaa monen messisen verran. Messiseltä jos saan lähtemään reilun kilon ja sitten painon pysymään siinä niin kaikki on hyvin.
Harrastukset kaipaavat elvyttämistä myös. Maalaaminen/piirtäminen on ollut jumissa jo kauan. Päässä on aiheita vaikka kuinka, vaan en ole niitä saanut ulos. Kaikki olosuhteet eli tila tekemiseen on olemassa ja välineet myös. Energiaa puuttuu, mutta ehkä se sitten tulee kohoavan kunnon kanssa.
Facebookissa kirjoitti eräs kavereistani hyvän kirjoituksen ihmisten tämänhetkisestä olotilasta, kuinka niin moni tuntuu olevan täynnä vihaa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että se on huolestuttava ilmiö tänä päivänä . Miksi pitää olla niin paljon vihaa ja suvaitsemattomuutta.Puhumattakaan siitä, kuinka sitä puretaan väkivallaksi asti. En käsitä mistä se kumpuaa. Onko niin, että levottomuus yhteiskunnassa ja epävarmuus omasta toimeentulosta, jota nykyinen hallitus omalta osaltaan on kiihdyttänyt ihan kiitettävästi, saa ihmisissä liikkeelle jonkin alkukantaisen luolamies-ilmiön. Rintaa lyöden ollaan menossa sen nuijan kanssa barrikaadeille puolustamaan kotiluolaa vaikkei sinne ole kukaan tulossakaan. Meillä on kaikkea paljon, mutta mihinkään ei olla tyytyväisiä eikä mitään ole tarpeeksi paljon. Miksi ennen tultiin toimeen vähemmällä, oltiin onnellisia yksinkertaisista asioista, puuhasteltiin askareita ja tehtiin tyytyväisinä töitä ?? Sellainen tunne minulla ainakin on.
En tiedä, onko tuo mediavalta tehnyt meistä levottomia. Kaikesta halutaan tietää kaikki aivan heti, ei anneta arvoa ihmisen yksityisyydelle lainkaan. TV suoltaa reality ohjelmia toinen toisensa jälkeen. Kurkistellaan milloin kenenkin elämään. Huomaan miettiväni yhä enemmän tuon masiinan sulkemista ja mietin , että pitäisi oppia valitsemaan katsottavia asioita. Laittaa se kiinni, kun ei huvita katsoa tai sieltä tulee jotain roskaa jota ei tosissaan halua katsoa. On vain jäänyt siihen löhöämään paremman tekemisen puutteessa. Sitä parempaa tekemistä varmaan silloin löytyy jokaisen kirjahyllystä esimerkiksi.
Viha on asia , joka kuluttaa, se ei anna mitään. Suuttuminen jostain on eri asia kuin viha. Huoh !! Ehkä parempi näin iltamyöhään on olla pohtimatta liikaa tuota asiaa. Täytyy pitää vain huoli siitä, että aamulla herätessään päättää tehdä päivästä hyvän. Ystävällisen ja lämpimän antamalla hyvän kiertää. Ehkä se vihan laantuminen alkaisi siitä.
Kevättä kaikille ja rapsutuksia muruillenne. Saatte itse määritellä keitä he ovat, karvakavereita tai niitä ihan taviskavereita :).
Palaillaan.
Tyttären valokuvanäyttelystä oheisesineitä. Teemana oli rakkaus, ja hänellä se oli rakkaudesta satuihin. Kuvassa on vanha satukirjani Prinsessa Ruusunen. Näyttely on Helsingin Virka galleriassa ja avoinna toukokuun loppuun asti. Näyttely koostuu valokuvaajiksi valmistuvien kuvaajien töistä. Olimme avajaisissa ja sanon vain, että kyllä kannatti. Hienoja töitä.