Kiirettä pitää

No ei hitsi vieköön ole !! Olen reuhonut huushollissa kuin mikäkin vipopää.Siivonnut apinan raivolla ja raivannut kaapeistakin uffelle vietävää. Essi on siirrellyt itteään paikasta toiseen ja pyöritellyt päätään. "Äippä on tullut kahjoksi", miettii typykkä.

Lähellä on. Jouduin viemään Essin uudelleen lääkärille. Se mitä alkuviikosta luultiin gastriitiksi osoittautui loppuviikosta tavalliseksi vatsapöpöksi.  Perjantaina kotiin tullessa oli yläkerta sitten täynnä sitä itteään. Kiinteämmässä ja löysemmässä muodossa olevia peräpään näytteitä. Huoh !! Varasin heti suoralta kädeltä ellille aamuksi ajan.  ja niinhän siinä kävi, että Tylosin -kuuri tuli kolmeksi viikoksi. Hyvä oli elli muuten, tarkasti typykän läpikotaisin ja totesi muuten hyväkuntoiseksi, vain vatsaa siis vaivaa suolistopöpö.

Nyt Essi on parempi jo ja toivottavasti mitään takapakkia ei tule. Olen töiden ja muutaman muunkin asian takia jo ihan tarpeeksi stressaantunut vaikka yleensä osaan stressini hallita hyvin. 

Parastahan siihen on liikunta. Tämä syksy on vain ottanut sen verran terveyteni päälle, että hölkät on olleet vähissä. Ja sekin harmittaa. Mutta jospa se tästä taas.Puutarhatyöt ovat tarjonneet sitä helpoketta sitten liikunnan tuskaan. Siis liikunnan kaipaamisen tuskaan. (En jaksa uskoa että juuri sanoin noin. Nuorempana minua ei juoksemaan saanut, ei kiinnostanut yhtään. Mikä hulluus nyt on iskenyt??)

Essi kerjää tuossa ruokaa. Vaikka juuri söi. Että tervehtymään päin näyttää tosiaan olevan. Parin viikon päästä rantautuvat Tiuku ja Onni jälleen mummilaan ja palaavat kotiinsa loppiaiseksi.  Kivaa  !!

Onni saattaa jo kaivatakin mummilaan, kun kotona häntä....hmmmm. hyväksikäytetään Tiukun toimesta.

Tässäpä tämä viikon tilannekatsaus. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Muutakin kuin veronpalautukset.

Haleja ja suukkosia rekuillenne. Puss och kram kuten meillä kotona sanottiin.

8v. ja muuta kin

Meidän ihanat tytöt täyttivät maanantaina 8v. Essi on syntynyt illalla seitsemän jälkeen 24.11 ja  Tiuku puolen yön jälkeen . Mutta koska koko pentue kirjataan sille päivälle jolloin ensimmäinen pikkupeto putkahtaa maailmaan, niin on Tiukunkin synttäri 24 päivä.

Essi sai synttärilahjaksi jonkun sortin vatsapöpön tai sitten vanha gastriitti uusiutui. Niin tai näin ellillä käytiin ja vatsalääkkeitä tuli. Essillä oli kipuja vatsassa selkeästi, mutta ne helpottivat sitten lääkityksen jälkeen. Nyt seurataan tilannetta tämä päivä ja uusi käynti ellille, jos kipukohtaus uusiutuu.

Essi saa happosalpaajaa eli esim. Losec 10mg yksi tabletti päivässä. Lisänä voi antaa Antepsinia jos siltä tuntuu. Näin yön valvoneena vatsansilityksen kera, tuntuu todellakin siltä, että Antepsinia menee. Viime yönä  se Essiä helpotti. Sainkin unta juuri kun kello soitti. Tämän päivän työsaldo on varmaan huomisen korjattavaa. Ja jos ensi yö sujuu samaan malliin, ei suusta juuri tipahtele järjellisiä asioita. Mies kuorsasi kyllä lahjakkaasti, häntä ei häirinnyt mikään. Minä olen huolesta ihan sekaisin. Kestän omat sairauteni vaan en muiden. Ja Essi kun on pikkuinen, niin en kestä yhtään hänen kärsimyksiään. Niihin on löydettävä lääkkeet heti eikä huomenna

Tuli otettua selfie tänä aamuna.

Palaillaan. Puss och kram.

Pari pientä tarinaa

Tarina ompusta;

Tiuku keksi syyskuun lopussa, kun olivat Onnin kanssa jälleen meillä (ihanaa), pienet vihreät pallot puutarhassa.

Kävelin olohuoneesta terassin ovea kohti, kun törmäsin matolla olevaan pieneen vihreään palloon. Pallon vieressä seisoi Tiuku silmät loistaen ja häntää vispaten innokkaasti. Pallo suuhun ja pudotus varpailleni, sitten äkkiäkyyryyn ja häntää vispaamaan odottaen innokkaasti. ”Heitä mummi, heitä heitä heitä palloooo”…………

”Voi Tiukunen, tämähän on omena. Pieni omena. Ei tätä voi heittää, se menee lyttyyn.” Raastavaa katsoa pettynyttä naamaa, kun vein hänen pallonsa roskiin. Palatessani olohuoneeseen matolla oli pieni vihreä pallo ja iloinen Tiuku.  Huoh !!!!

                       

Tarina lelusta;

” Kato vähän mun lelua !!! Onko ehjä onko !!! Olenko rikkonut sen, en ole ! Mokoma Onni on kalunnut minun vinkuleluni ihan kaljuksi. Eikä edes anna sitä mulle vaikka haluaisin.

No nyt, nyt saan sen. Nappaan äkkiä . YÄÄÄÄÄKKK….tää on ihan kualanen. Hyyyiiii, se haiseekin ihan Onnille. ÄÄÄÄÄIIIITIIIIII !!!!! Pesuun tämä lelu ja äkkiä.”

                   

Uudet portaat;

Portaissa oleva huopa oli mennyt huonoksi eli siihen oli portaikon maalaamisessa tipahtanut maalipilkkuja. Ja olihan se muutenkin ikävän värinen. Niinpä sitten teimme porrasrempan.

Vanha huopa revittiin irti ja portaat hioimme puhtaaksi. Se oli kyllä niin iso homma, ettei samanmoiseen herkästi rupea toista kertaa. Kolmeen kertaan maalasimme askelmatkin valkoisiksi. Netin kautta hommasin askelmille uudet matot.

 

 

                       

Vaan mites kävi Messisen?? No maalaamattomilla portailla hän ei suostunut lainkaan menemään portaita ylös. Ja uusien mattojenkaan päältä ei oikein voinut mennä. Kun ne kerran eivät täytyä koko askelmaa, niin eihän niissä voi pieni parsoni kulkea. Yritin sitten laittamalla portaikkoon muutaman patsaan ja kivilampun, ohjata häntä kulkemaan mattojen kautta. Ei kelvannut, ei voi ei pysty. Surkea katse pyysi kantamaan. siihen totesin ettei se käy.

Laitoin portaalle namin ja kas kummaa, ilman mitään vaikeuksia mimmi kapusi sen hakemaan. Uusi nami uudelle portaalle ja sama haku. Kun pääsimme portaat melkein yläpäähän asti totesin, että hyvinhän sinä tänne pääset. Että sillä tavalla paljastettiin taas yksi parsonijuoni helpompaan elämään.

Tällaista tällä kertaa. Palaillaan.

Rapsutuksia rekuillenne, puss och kram <3