Nimpal
rakastan ystäviäni. Olen
jälleen kerran antanut arkipäivän jekuttaa itseäni ja aika on valunut käsistäni
päiviksi. Tämä postaus piti kirjoittaa ystävänpäivänä. Tässä sitä ollaan taas. Hyvää ystävänvuotta <3
Ystävät ovat
elämänsuola. Siinä missä usein suku on pahin, ovat ystävät sitä parhautta. Ja
muistaessaan pitää niin mielensä kuin sydämensäkin avoinna, ystäviä löytää
sieltäkin, josta ei lainkaan aavista. Tämän blogin ja myös facebookin kautta
olen saanut uusia tuttavuuksia, joista on kasvanut tuttuja ihmisiä ja siten
myös ystäviä. Joitain heistä olen myös tavannut ja se vasta mukavaa on
ollutkin. Miten mahtavia tyyppejä !! Nimpal tykkään heistä, älkkä vaa hävikkö
mihenkäs.
Nimpal
hullu taval rakastan koirii. Se
ei varmaan kellekään ole epäselvää. Koirat ovat aina olleet sydämessäni niin
tiukasti, ettei heitä mikään muu otus sieltä kampea. Joskin olen myös
eläinrakas. Ja vuosien myötä olen kasvanut myös eläinsuojelijaksi. En kestä
eläimiin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia lainkaan ja vielä vähemmän kestän
sitä, miten ihmiset omahyväisesti hyödyntävät eläimiä. E#n siis hyväksy
turkistarhausta lainkaan. siinä kohtaa mottoni on; ”Turkkia pitävät kauniit
eläimet ja typerät ihmiset”. Kaikkea lämmintä ja kaunista päälle pantavaa
vaatetta, takkia yms. löytyy kyllä riittämiin. Eläimen päältä sitä ei tarvitse
ryöstää. Olen siis myös kasvissyöjä eettisistäkin syistä. Niin monta vuotta
olen jo harrastanut kasvisten pupertamista, ettei suuni kerta kaikkiaan pysty
vastaanottamaan enää lihaa. Ajatuskin yököttää, mutta niin fanaatikko en ole ,
että en voisi samassa pöydässä syödä omaa ruokaani jossa joku pihviä mättää.
Surullinen voin olla hänen valinnastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että
jokaisen on aivan itsekseen löydettävä se valinta ja tie. Mutta, sitä kyllä
vaadin, että teuraaksi joutuvien eläinten pitää saada hyvä kohtelu ja kivuton
kuolema. Mitään liukuhihna hommaa en pysty edes katsomaan, kerta kaikkiaan
siinä kohtaa oksettaa.
Nimpal
rakastan luantoo. Se on
asia jonka isäni minulle opetti. Lapsuuteeni kuului joka sunnuntaiset
kävelylenkit isän kanssa metsässä ja teillä. Talvella menimme hiihtämällä
samoissa maisemissa. Isä opetti kasvit ja eläimet, eläinten jäljet uja kaikkea
mitä nyt luonnossa silmiin osui. Isä antoi sen rakkauden ja luonnon
kunnioituksen, jonka olen halunnut siirtää eteenpäin omalle tyttärelleni. Ja
olen siinä ilmeisesti jollain tasolla onnistunut, sillä tyttärelläni on silmää
ottaa luonnosta todella upeita kuvia. Ja minä taas pidän maalaamisesta ja
yritän sillä tavoin tallentaa tuntemuksiani. Tuosta kaikesta varmaan myös kumpuaa
se rakkaus eläimiin ja mykistynyt ihailu niiden kauneudesta. Animalia
yhdessä t-paidassa muuten sanotaan; ”Fur is worn by beautiful animals and
stupid people”. Allekirjoitan
tuon lauseen täysin. En todellakaan ole turkistarhauksen kannattaja. Se on
minusta yksi turhimmista ammateista tässä maailmassa. Yksi esimerkki ihmisen
ahneudesta ja siitä loputtomasta halusta tuhota.
En
sit yhtään rakasta typerii lääkärei. En
myöskään typeriä eläinlääkäreitä ja klinikoita. Eli tähän loppuun päivitys Onnista,
joka on taas tulossa Tiukun kanssa vierailulle. Tälläkin kertaa viipyvät vähän
pitempään, kun emännällä on muutama keikkamatka ja koulun tehtäviä siinä ohessa
riittämiin. Lapset tulevat mummilaan, nämä vähän erikoisemmat lapsenlapset
jotka puhuvatkin eritavalla kuin lapset yleensä.
Onni
tutkittiin uudelleen omalla asuinpaikallaan. Mitään merkkejä vaurioista
sisäelimissä ei onneksi näkynyt, mutta verikokeiden perusteella ellu määritti
Onnin sairauden haimatulehdukseksi. Onni on ollut nyt ruokavaliolla eli ns.
rasvattomalla ruualla. Onni on entisellään, virkeä ja rakastaa taas ruokaa yhtä
paljon kuin ennenkin. Nyt sitten eletään näin
ja maaliskuun alussa otetaan uudet verikokeet kontrolliksi, että missä
mennään ja miten jatketaan. Meille tärkeintä nyt on, että Onni voi hyvin ja on
energinen.
Se mikä
hatuttaa hippasen, on Onnin lemmenlorut. Että jäbä nyt sitten 7v. herää
tajuamaan miksi tyttökoirat tuoksuvat. Jäbä makaa lenkillä laattana tyttöjen
pisujen päällä ja huokailee. Kotona Onerva (pehmolelu joka on orava !!) saa
helliä hetkiä jossain hämärämmässä nurkassa. Tai sitten Onni yrittää sitä
tunkea pieneen boxiin ja mennä vielä itse perässä. Niin emännän kuin meidänkin
ajatukset siitä mitä tuleivaisuus voi Onnille tuoda tullessaan ei ehkä Onnia
niin ilahduttaisi. Mutta ei tuota pojua voi pitää noilla kierroksilla koko ajan,
juoksuisia narttuja kun huonommassa tuurissa voi riittää naapurustossa läpi
vuoden.
Klinikan
toiminta täällä ei vieläkään meiltä hyviä arvosanoja saa eikä meidän laumaamme
siellä enää hoideta. Liikaa virheita, liikaa häsläyksiä ja ne kadotetut kuvat ja
labratulokset ovat liikaa. Mitään anteeksipyyntöä edes ei olla kuultu eikä selitystä sille, miksi ei kuvia ja tuloksia
ole tallella. Millään muulla asemalla ei ole meille käynyt näin. Kaiken lisäksi
diagnoosi oli pielessä. Mutta mitä se muuta olisi voinut ollakaan, kun mitään
tutkimusrauhaa ei oikein ollut. Lääkäriä hätistettiin kesken Onnin ultran
hoitamaan muita . Katkaistiin se ajatus ja hermostutettiin kiireellä. Ja meille
tuli fiilis ettei meidän Onnimme ollut yhtä tärkeä kuin joku toinen tai aikataulun
venyminen. Paljon on opittavaa sillä klinikalla hoitotasosta ja hoitorauhasta.
Kevät tulee,
haistan sen ilmasta. Pikku hiljaa alan herätä tästä horroksesta ja alan taas
kerätä virtaa. Kyllä se tästä.
Keittiö on
maalattu. Ovet ovat valkoiset. Nyt on työtasojen vuoro. Uudet ovat
mietintämyssyssä, minkälaiset ja mitä väriä. Astianpesukone menee nyt vaihtoon,
kun entinen sanoi sopimuksen irti. Eivät kestä enää nykyisin mitkään härpäkkeet
yhtä monia palveluvuosia kuin ennen. Näin se vaan on.
Palaillaan.
Rakkautta rekuillenne ja mukavaa kevääntuloa kaikille. Mustarastaat jo
laulavat. Kevät tulee <3.