Mitä mää ny sanosin ???

Taas kerran kyselykimara. Mutta tällä kertaa vastaa Messinen. Ja sitten aivan mitä sattuu.

1. Viihdytkö paremmin auringossa vai varjossa?

Kyl ai mää aurinkos vissiin viihryn mutten niin kauhjan kauan. En ainaskaa niinko toi Onni.

2. Kuinka monta kertaa päivässä saat ruokaa?

En kyl siis niin mont kerta ku tarttis/haluis. Kyl toi mamma on sen verran natku ettei anna kun aamul ja illal. Mitä ny sit joskus helty jottan piänt hiukopala lykkäämää.

3. Pidätkö marjoista/hedelmistä/vihanneksista?

Mansikamollukat, nee on mun herkkuu. Mut arvaa kaks kertta saak niitåäkää semmot ku haluis. Mamma vaa selittä jottan ripulist ja lopsii kumminki omaan suuhus niit niinko ei ois ikän saanu. Et kyl jottan rajaa sais silläki olla. Tomaatti, kurkkiu ja bansku kelppa kans.

4. Ulvotko koskaan, ja jos, niin mitä?

Sillon kun se helekutan puurotta, mikä orava ny sit onkan oikialt nimeltäs, juakse meiä aidal.

5. Miten käyttäydyt vieraita ihmisiä/eläimiä kohtaan?

Toisist tykkään , toisist en. Ne ei ol hassumpi, kekkä tulee rassuttamaan ja höpöttä koko aja et kui hiano mää ole. Jotku poikakoirat on turha tunkeilevi, mää en semmosest takamukse haistelust tykkä. Tykkäisiks itte??

6. Lempi-ihmisesi?

Kyl se on toi mamma, vaikkei se ain usko sitä. Mamman syli on paras paikka ikän sillo kun oikke maailma nappa ja jurnutta. Iskä on kans mukava ja sit se tiukkapipo eukko, jota mamma sanoo tyttäreks. Emmää kyl ymmärrä kui, ku se ei ol yhtä mun näköne ja mamma aina sanoo et mää olen häne tyttös. Et se on sit vähä niinku siskopual, ku Tiuku on se oikia sisko.

7. Mitä temppuja osaat?

Mää ossa istu, anta tassu, heittää ylävitosen, mennä maahan, tulla tykö, mennä käskyst pois, pysähty ku sanota, hakke tavaroi ku käsketä, sanno kovan sanan (haukahrus). Ja sit mää ossaan ettii herkkui ja pelata niit semmosii pelei misä herkkui o piilotettu. Iha helppoi nakei, vaik ei siäl mittä nakei ol ku kalkkunanpalasi.

8. Onko sinulla koirakavereita?

Mul on Tiuku ja Onni, ne asuuki välil meil. Sit on toi naapurin Nanna, Alma ja aikas mont muutaki kenen nimii mää en ol kysyny. Jaajuu, Pate. Se on semmonen russelipoika ku o ihan mun näköne. Se tykkä munst. (hihi)

9. Kärsitkö eroahdistuksesta yksin ollessasi?

emmää ain. Ainakaa sillon ku mamma laittaa semmosen lelun misä on namei sisäl. Enkä mää kyl muutenkaa.

10. Miten aiot viettää kesälomaa?

Mää loikoon aurinkos, uin ja ylipäätäs olen joka paikas mamman mukan. Voi olla et me käyrään taas Tampereel sukulaisis. Ja iskä puhus jottan jostan Ahvenamaast, mut emmää tiärä mikä se on. Kyl mää kalast tykkän ei siin mittåä.

11. Mitä haluaisit sanoa omistajallesi?

Mamma.....mää rakastan sunt iha kamalast <3<3

Messinen sanoi, että tähän kuuluu myös se, että keksii 11 kysymystä lisää jollekin vastattavaksi. Huhhuh.....mahdanko osata. Messisestä ei nyt ole apua, mutta tässä tulee.

1. Millainen on petisi?
2. Lihaa vai kalaa kuppiin?
3. Pitääkö sinusta puhua sanalla hän vai se?
4. Lempilelusi?
5. Kutittaako sinua ja milloin?
6. Pidätkö metsästä?
7. Meri vai järvi, kummassa uit mieluummin?
8. Osaatko uida? (hihihihiiiii...Tiuku ei osaa, niin menee kuin kivi pohjaan ja räpiköi)
9. Saatko nukkua sängyssä mamman kainalossa.
10. Tykkäätkö katsoa tv:ä
11. Oletko ellulla hankala potilas vai kiva muksu?
12. Oleksää koira??? Hups , tipahti yks ylimääräinen.


Että tämmösiä. Kopioi itteles ja vastaile. Tai siis koirasi vastaa. Voi olla, että vastaukset on yllättäviäkin.

Palaillaan.

HAPPY !!!!

                                      

Jälleen mukava haaste liikkeellä. Saa ottaa jos haluaa, kopin tästä. Pitää siis listata 10 asiaa arjessa , jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Ihan vaikka onnelliseksi tekevät.
Tästä lähtee;

1.  Tyttäreni ottamat valokuvat. Sairaan hienoja. Saavat minut uppoamaan johonkin ihanan mietiskelevään olotilaan ja vain nauttimaan niiden kauneudesta. Äitienpäivälahjaksi sain neulansilmäkameralla otetun kuvan. Kyseessä ei ole mikään uusi tekniikka vaan todella vanha tapa ottaa kuva valoherkälle paperille. Jotta en puhuisi läpiä päähäni, parempi että googletatte.

2.  Luonto. Se tekee minut onnelliseksi joka päivä. Se saattaa olla vaikka vain joku hienosti väritetty kivi, oksa tai puu. Tai maisema. Ihan mitä tahansa . Meren äärellä tunnen olevani todella onnellinen.

3.  Työtoverin halauksesta päivän päätteeksi. Meillä on työtoverini kanssa (hän on nainen, ähäkutti epäilijät) tapana kiittää toisiamme mukavasta työpäivästä halaamalla toisiamme kotiinlähtiessä. En enää muista mistä se tapa lähti, mutta se on jatkunut jo yli 10 vuotta. Jos toinen on jossain muualla, kun lähtee kotiin, pöydälle jätetään pieni lappu, jossa hein lisäksi on lupaus nähdä huomennakin.

4.  Kun löytää uuden ja mielenkiintoisen blogin tai löytää jonkin todellisen kuningasajatuksen jonkun blogista. Sisustusidat on ihan mahtavia löytöjä. Korut myös.

5.  Kun saa uuden ystävän ihan yks kaks. Parsonistit ryhmästä facebookissa olen saanut ihan mahtavaa vertaistukea allergisen koiran hoidosta. Ja samalla tutustuin ihan uuteen ihmiseen, jonka kanssa vietin parituntisen puhelimen päässä. Aika hurahti ihan siivillä ja sain arvokasta tietoa itselleni.

6. Essin pehmoinen suukkokuono ei lakkaa ilahduttamasta minua. Vaikka päivä olisi muuten sujunut ihan päin.....no sitä itteänsä, Essin suukottelu vie pahan tuulen mennessään.

7. Pala suklaata silloin kun oikein potuttaa ja on paha mieli. Ja tietty Fazerin sinistä.

8.  Mennä korttiostoksille ja löytää uusia ihania kortteja. Tunnustankin siis julkisesti olevani ihan korttifriikki. Ei voi auttaa, se friikkiys istuu kuin piki housuntakamuksissa minussa. Ja ahhh, jos kortissa on vielä joku ihana lause. suurimpia suosikkejani on pieni sininen lohikäärme- kortit. Tuo lohikäärme on kerrassaan lumoava otus suloisuudessaan. Hyvä mieli oikein valuu sieluuni häntä katsellessani.

     

9.  Hyvä kirja. Kun oikein elähdyttävän kirjan löytää, on kuin olisi saanut aarteen. Jos kirjasta saa jonkun ohjenuoran elämälleen, vielä parempaa.

10.  Kommentit blogissa. Ilahdun niistä joka kerta. Ilahduttaa, että olen herättänyt mielipiteitä, että joku on viitsinyt lukea ja vielä kommentoi, että on saanut ystäviä blogista.



Tällaisia päivän aluksi rustailin ja mietiskelin. Ottakaa koppi, sillä olisi kivaa lukea teidänkin onnellistuksianne.
Mukavvata keskellä viikkoa.
Palaillaan.


             

Mietitääs vähä !!!

Messisellä oli taas silmätulehdus, eikä vatsakaan niin hyvässä kunnossa tuntunut olevan. Typyä rapsututti, vatsa löysäili  mutta muuten Messinen tuntui olevan ihan virkeä esim. lenkillä. 
Lääkärireissu siitä viime perjantaina kumminkin sitten tuli. Silmät todennäköisesti kutisivat ja niin likka sitten tuli raapaisseksi kynnellään silmäänsä haavan. Tai oikeammin raapun. Mutta tämän tietysti saimme tietää vasta lääkärissä.
Topakan tuntuinen nuori nainen katseli silmät  ja antoi lääkkeet siihen. Allergioista keskustellessä sitten läsähti niskaan se, mitä olin ehkä alitajuisesti pelännytkin. Koska Messinen yhä raaputtaa, silmätulehduksia on ollut turhan monta jne jne, poistetaan KAIKKI kuivatuotteet varastopunkkiallergian takia ruokalistalta. Sinne meni pesty riisi. Tämä ellu ei uskonut siihen, että silläkään tavoin mokoman punkin pois saa. Vajosin pikkkuiseen epätoivoon, että mitä sitten pikkuiselleni ruuaksi. Vastaus on peruna, sillä sille Messinen ei ole allerginen. 
Perunaa on kuitenkin keitettävä puolitoista tuntia ainakin, jotta siitä koira pystyy saamaan jotain irti. Ja todennäköisesti myös perunassa oleva tärkkelys pilkkoontuu sitten niin mössöksi ettei se haittaa koiran ruuan sulatusta. Se asia on vielä tutkittava. Eli taas palataan opuksien kimppuun. 
No, nyt Messinen sitten syö sitä jumalattoman kauan keitettyä perunaa ja raakaa jauhelihaa sekä raejuustoa. ainakin seuraavat kahdeksan viikkoa, sillä niin kauan kuulemma kestää kropan nollaantuminen. Sitten vasta voidaan kokeilla esim. bataattia tai jotain muuta vastaavaa. Enenevässä määrin kuitenkin Messisen annos tulee koostumaan lihasta ja kasviksista, eli kohti barffempaa mennään. 
Koska varastopunkki luuraa myös jauhemaisissa vitamiiniseoksissa, nekin poistuivat. Mutta löysin tilalle Megaderm-nimisen valmisteen, jossa on sekä nämä hyvät öljyt että vitamiineja ja tarpeelliset hivenaineet. Megaderm on Virbacin tuote ja kallis sen voin sanoa, melkein 28€ pullo. Vaikka sitä annetaan vain kerran päivässä, ei se kauhean pitkälle riitä se pullo. Mutta eipä ole sitä punkkia siinä. Mitä tahansa, jotta Messisellä ois hyvä olla.


Kiitos myös Niinalle (Karlsson) hyvistä infoista. Sitä Bodyflex MSM:ää hankitaan oitis ja napsitaan sitten itsekin. Kuten teilläkin. Olen niin samaa mieltä kanssasi luonnonmukaisesta hoidosta ja siitä, että on todella syytä olla skarppina, kun eläinlääkärillä käy allergisen koiran kanssa. Tietämys siellä voi olla todellakin vajaavaista ja annetut neuvot ja lääkkeet jopa pielessä. Kauheaa sanoa näin, mutta totta se on. Esimerkiksi atooppisen ihon hoitamisesta eivät osaa neuvoa juuri mitään. Vaikka luulisi heidänkin tietävän, että muutenkin sitä ihoa hoitaa pitää kuin vain sisäisesti. ihan kuten ihmisilläkin. En halua syyllistää eläinlääkäreitä, sillä kysymys on takuulla myös siitä, että ehkä heille ei sitä opeteta täällä Suomessa. Ja luontaisterapiathan ovat heidän mielestään aika huuhaata. Se on ihmeellistä, sillä kuitenkin koramaailmassa on esimerkkejä vaikka kuinka luonnonmukaisen hoidon hyvistä tuloksista, silloinkin kun eivät kemialliset lääkkeet ole helpotusta tuoneet. 
Messinen sai myös Atarax-nimistä lääkettä. No, on siitä jonkunverran hyötyä, mutta en oikein ole niin vakuuttunut. Lääke väsyttää Messistä jonkin verran ja niinpä puolitin annoksen. Mennään nyt muutama päivä tällä ja katsotaan sitten miten käy.
Messisellä on myös kertynyt hammaskiveä,joka joidetaan pois heti kun tästä jaloilleen päästään. Tuo toimenpide vaatii rauhoittamista ja sen vuoksi haluan hänet paremmin tasapainoon. Täytyy nyt vain rapsutella niitä itse pois sen minkä onnistuu saamaan. väline minulla siihen on, netistä tilattu, mutta yhtä hyvin käy kahvilusikan kärki. Ja noita suuta desinfioivia ainaita löytyy ihan eläinkaupoistakin. Allergian takia on kyllä syytä sitten lukea nekin etiketit kunnolla.


Niinalta sain sen yllättävän tiedon, jota kukaan ellu ei ole minulle kertonut. Kortisonia käytetään hillitsemään allergista reaktiota, kyllä näin on, sen tiedän. Sitä en tiennyt enkä ymmärtänyt, että se myös laajentaa esim keuhkojen tiehyitä ja verisuonistoa. Joten koira voi sitten hengittää ihan paremmalla kapasiteetilla sitä siitepölyä paremmin sisäänsä. Jolloin tietysti oireiden kiihtyessä annetaan pikkuisen lisää ja sitten taas.....no kyllähän tyhmempikin ymmärtää tuon ympyrän. Voi potkia itseäni persuuksiin, mutta en onnistu kumminkaan niin lujaa kuin olis tarpeen. Kortisonipurkkia ei kyllä tässä huushollissa enää aukaista kuin äärimmäisessä hädässä. Yriteään sitten pärjätä tuo Atarax takataskussa ja kaikki muut keinot etutaskussa. Totuushan on kumminkin paljolti myös siinä ruokavalion pitämisessä. Sori Messinen, tylsää tulee ja herkut vähissä, mutta terveytesi on pääasia.
Niinan koira oli tosi allerginen, Messinen vain murto-osan siitä, ja hän sai koiralleen kuitenkin ihan täyspitkän elämän omalla sinnikkyydellään tiedonhaussa. Katson, että hänen kokemuksessään on minulla oikein hyvä esimerkki yrittää päästä samaan. 


Olen tosi iloinen, kuinka nämä blogit ja facebook ovat tuoneet elämääni vertaistukea ja ihmisiä kokemuksineen. Tietoa on tullut paljon enemmän kuin elluilta konsaan. Arvostan silti ellujenkin työtä ja turvaan tottakai heidänkin apuunsa. Mutta en sokeana tai kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Eli kohtelen heitä samoin kuin omia lääkäreitäni. Ja hyvän kun löydän, tarraan kiinni kuin se kuuluisa sika siihen limppuun.
Kiitos Niina ja kiitos HooPee, aarteeni koiramaailmassa. 


Että tämmöistä täällä nyt. katsotaan mihin päädytään. Tästä matkasta teen tietysti tähän blogiin matkakertomukset. Ja toivon ettei matkallemme niitä ojia ja muitakaan kiviä tai rotkoja osu. Ja että vielä vuosienkin kulutua voin aloittaa jutut sanomalla Messinen ja minä. Messinen, minun sieluni kumppani. Uskomattoman persoonallinen, viisas ja rakastava karvainen lapseni.