Ehkä ei niin hyvin näy, ellei kuvaa suurenna, mutta siinä on kaksinkertainen verkko limittäin tukevissa metallipylväissä. Pylväät on upotettu maahan kierteellä upotettaviin metallijalustoihin. Tätä verkkoaitaa sitten riittää ihan peräaidalle asti.
Voi olla , että tuohon tulee vielä korotusta. Miksi sitten olemme linnoittautuneet? No, naapurissa asuu schäfer/leonbergin mixi, pelkoaggressioinen luultavasti, koira joka hyökkäri aidan läpi. Sai kuononsa meidän puolelle, kun entinen aita antoi periksi , ja puri Onnia kuonoon.
Aina se on rähjännyt, mutta aidan läpi se ei ole yrittänyt tulla. Yritimme aiemmin sitä näköestettä, mutta siitä oli se seuraus, että koira keksi tulla aitaa alemmas, ja kun siitä näkyikin läpi, hyökkäsi se räyhäten Onnin päälle. Onneksi tytär ehti väliin ja vetäistyä Onnin pois. Mutta kirsuun tuli haava, eli pintaiho kuoriutui osittain pois.
Kävin siitä naapurissa sanomassa. Eivät ensin meinanneet ovea avata. Kiistelivät varmaan siitä kuka ovelle tulee ja lopulta sieltä perheen tytär tuli. En sanonut mitään hävytöntä tai ilkeääkään, pyysin vain huolehtimaan siitä ettei heidän koiransa pääse heidän puoleltaan meidän koiriin käsiksi. Kerroin samalla meidän laittavan nyt sellaisen verkon omalle puolelle ettei meidän koirat ainakaan tule siitä läpi millään. Tähän vastattiin, että kyllä he laittavat siihen jotain eikä he päästä omaansa pihalle ennenkuin siinä jotain on.
Tähän minä tietty luotin ja mitä näinkään. Isäntä oli siellä polvillaan aidan vieressä ja ajattelinkin, että aika hassua jos kerran kunnon aitaa laittaa. Hän kaivoi maahan, ilman mitään tukipylväitä, sellaista noin 30cm korkeaa nurmikon koristeaitaa. Voin sanoa , että kyllä ketutti. Ja yhä edelleen koira tulee yksin takapihalle vartioimatta. Ei ole pihalla olo enää yhtä rauhaisaa kuin ennen. Koiria ei voi päästää pihalle ennenkuin on varmistunut ettei naapurissa ole koiraa ulkona. Ja koko ajan pitää olla skarppina koska se tulee. He saattavt milloin tahansa huitaista oven auki ja koira pihalle. Missään vaiheessa ei heille ole valjennut, että heillä on käsissään oikea ongelmakoira. Se rähjää oman porttinsa ulkopuolella kaikelle mikä liikkuu. Minua säälittää tämä koira, kun sen eteen ei tehdä niitä asioita mitä pitäisi. Koira ressu on aivn väärässä paikassa ja siitä on hyvää vauhtia kehittymässä vaarallinen. Olisi aivan järkyttävää, jos sillä joku ratas päässä flippaa ja se syöksyy viereisellä pihalla leikkivien pienten lasten päälle. Tai heidän kodissaan olevien pienten päälle. Tai kenen tahansa päälle.
Talon emännällä oli yhdessä vaiheessa hyvä ote koiraan ja hän sitä kouluttikin. Mutta ilman tukea ja apua se kaikki valui hukkaan. Nähtäväksi nyt jää miten tässä käy, mutta meidän koirien tai meidänkään päälle se ei tule, siitä pidän huolen.
Laatikot piti aidan vuoksi kääntää näin ja niihin laitoin nyt ruukkusoraa. Puksipuu nurkassa kasvaa niin näköesteeksi kuin esteeksi muutenkin, ettei aidan lähelle tästä enää mennä.
Ruukuissa kukkivat pelakuut ja muratit. Vielä pitää laatikkoon hankkia kukkia, mutta olkoon seuraavan viikonlopun juttu. Olen myös suunnitellut Messiselle sänkyä, sitä varten pitää hankkia lautaa. Ja maalata laudat valkoisiksi. Sitten vain pätkimään ne piirustuksen mukaan ja kasaamaan se sängyksi. Siihen tulee myös jalat, jotta imurointi sen alta on helpompaa. Lattiassa kulkee myös todennäköisesti lämminvesiputket joten senkin vuoksi on hyvä, että se nousee ihan lattiapinnasta ylemmäs. Kuva tulee kunhan se vlmistuu.
Työmaailma kiinnostaa aina vain vähenemässä määrässä. Meitä on jäämässä useita eläkkeelle vuodenvaihteessa ilmeisesti. En itsekään ole suunnitellut olevani kauempaa kuin pari vuotta vielä. Sitten on yli 40 vuotta työelämässä päätöksessään. Onneksi en niistä asioista joudu kärsimään, joita nyt ihmisten kurjistamiseksi suunnitellaan. Suomi on menossa jyrkkien luokkaerojen suuntaan. Myös siinä suhteessa, kenen lapset saavat koulutusta, sillä jos joudut itse rahoittamaan koulutuksesi velkarahalla, on se asia jota harva uskaltaa tehdä niinkauan kuin työllisyys on mitä on.
Eikä sitä työllisyyttä tule ellei ole ihmisillä rahaa kuluttaa. Miten kävi nytkin, kun kaupat saavat olla auki niinkuin haluavat? Lisää tunteja ei ole myyjille tullut eikä myöskään lisää ole myyjiä palkattu. Nyt jos koskaan pitäisi ihmisten olla hereillä, milloin asioivat kaupoissa. Se vaikuttaa moneen asiaan. Ja toisaalta ihan sama milloin käymme, koska varaa ei ole muut ostaa kuin välttämättömät asiat. Ja samaan aikaan , kun kansa kiristää vyötään ja venyyttää pennejään, kulkee varakkaiden rahat sijoitustileille ulkomaille. Turvaan verottajalta, ei puhettakaan sijoittamisesta kotimaahan, edes verojen verran.
Tänään on äitienpäivä. Onneksi olkoon kaikille äideille, myös heille joiden ns. lapset ovat karvaisia, kulkevat neljällä tassulla ja puhuvat ihan omaa kieltään. Aika haastavia lapsia siis. Mutta lapsia, kyllä, lapsiamme ovat. Rakastettuja perheenjäseniä.
Ehkä pitäisikin tuo äitienpäivä muuttaa joksikin muuksi, tasapuolisemmaksi naisia kohtaan. Naistenpäivä , silloin joukkoon mahtuvat niin perheelliset naiset kuin sinkkunaisetkin ja lapselliset sekä lapsettomat. Kaikkia heitä voisivat läheiset muistaa ja kunnioittaa kukin omista syistään. Samoin syksyllä voisi sitten olla miesten päivä eikä isänpäivä. Eikös oisi hyvä ?
Palaillaan taas. Suukkoja karvanaperoille ja iloa kesään kaikille. Tulkoon kunnon kesä, jonka voimin sitten jaksamme taas talven yli.
