sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Likkatten kans

Sitä vietetään viikonloppua, pidennettyä sellaista ihan vaan likkatten kans keskenään. Eli minä ja Messinen. Isäntä otti ja polkaisi pohojanmaalle lapsuudenkotiinsa, joka nyt on sisarusten lomapaikkana vanhusten poistuttua pilvien reunalle.


Aurinkoisessa säässä kävimme äsken lenkillä. Messisessä oli virtaa kuin pienen kylän aggregaatissa. Joka kerta korjatessani neidin jätökset, tuli kaupan päälle pari kassillista sammalta ja muuta rapaa Messisen peittäessä jätöksiään potkimalla. Tiedä sitten mistä moisen tavan bongannut, ehkä siskoltaan. Loppumatkassa vastaan tuli rotikka-Arttu tassusiteen kera. Arttu oli taas saanut kynsivamman. Essi ei niin kauheasti Artusta perusta, sillä Arttu on Essin silmissä hevosen kokoinen ja liian riehakas poika. Arttulla on diabetes ja se on vienyt hänestä sen voimakkaimman riehakkuuden. Ja tuonut mukanaan sen, että nuo tassuvaivat paranevat hitaammin ja huonommin kuin terveellä koiralla. Arttu ressu, sillä komea poika muuten on. 


Saas ny nähdä miten käy. liekö pääsiäinen taas loskaa ja kylmää. Puutarhasta ja muualtakin on lumet poissa enkä niitä millään sinne haluaisi takaisin. Laittaisin niin mielelläni muutaman narsissikorin pihalle. Mutta en haluaisi niitä lumen peittoon. Etupihalla istuu Kutvonen. Hän on meidän pupu, jolla on pieni kori vieressään. Siihen koriin ajattelin Kutvosen iloksi laittaa narsisseja. Nyt siinä on kulahtanut kasa kanervia. Ei tuu Kutvonen oikeuksiinsa ollenkaan semmosen kanssa. Kutvosen vieressä om Pikkuinen nalle, joka pitää kylttiä "Wipe your paws" eli pyyhi tassusi. Hän on kantanut sitä ylpeydellä jonkin aikaa ja hyvin on porukat totelleet. nallukkaa auttaa pieni maahinen, joka pitää lyhtyä, jotta pimeämmälläkin näkyy tuo kyltti.
Kesemmällä etupihalle ilmestyy koivunkannon päälle enkeli, joka seurakseen saa kolme ruukkua kukkineen. Siinä hän sitten istuu kannon päällä haaveilemassa kaikesta mukavasta ja toivottamassa tervetulleiksi ystävät ja kylänmiehet. Mikähän muuten siinä on ettei kyläilyä enää harrasteta. Kun oli lapsi, muistan kuinka viikonloppuisin usein kävi vieraita. Eikä silloin etukäteen mitään soiteltu ja soviteltu. Sitä vain tultiin ja oltiin tervetulleita. Kahvit ja kakut pantiin pöytään ja ne hyvät posliinit, joita ei muuten arkisin käytetty. Juttu luisti ja kahvi porisi pannussa. Se tunnelma on jotenkin niin jäänyt mieleeni. Tänä päivänä jos porhallat jonkun huusholliin, ei sinulle todennäköisesti edes avata ovea, kun et ole sopinut tulostasi jo aiemmin. Ihmisillä kaikesta huolimatta ei enää ole kykyä olla välittömiä. Me olemme nykyisin vain suorittajia. Harvassa on ne, jotka pystyvät ja haluavat nauttia yksinkertaisista asioista. 


Jeps, maailma muuttu Eskoseni, kuten sanonta kuuluu. yhtään Eskoa nimittäin en tunne. Lapsuudessa niitä Esko-nimisiä poikia kyllä oli. Että katovia ovat myös nimet. Ennen olivat myös koirat Tepsuja ja Tessuja, nykyisin he ovat Veikkoja, Marttoja tai Veetejä. Meidänkin Messinen on Essi. Eikä siinä mitään vikaa ole tokikaan.  Tuossa taannoin oli liikennevaloissa ja odotin pääsyä yli kadun. kun valo vaihtui vihreäksi, totesi vieressäni seisova rouva; "No niin Veikko, mennääs kotiin". Ja sieltä rouvan sivusta tuli esiin hyvin määrätietoinen pieni mäyräkoira. Että minua huvitti. Niin oli Veikon oloinen että !! Olin hyvällä tuulella lopun päivää. Eipä nimi miestä pahenna , saati koiraa. Kissat kuuluu samaan kastiin. Kissaväestä tunnen neiti Olkan, Minni Milleniumin, Juuson, Ukon ja Elviksen. 
omaa Messistänikään en oasisi kuvitellakaan muuta kuin Essinä. Hetken ajan silloin, kun hänet haettiin oli esillä myös Vilma. Mutta niin vain hän solahti Essiksi tänne kasvamaan. Onni on ollut alusta asti Onni. Tiuku ei ole niin yleinen nimi, mutta senkin olen nähnyt kyllä tytölle annetuksi. Tiuku on myös heti alusta asti ollut  Tiuku.


Eipä tässä muuta ihmeellistä tällä kertaa. Poden flunssaani lomalla, kuten kunnon työntekijän kuuluukin. Vaan jos ei tästä käänny, niin painelen työterveyteen apuja hakemaan. Ei tätä variksenääntä viitti kauaa kuunnella ittekkään, kun se ääni normaalisti on jotain muuta. 
Palaillaan ja oikein hyvää pääsiäistä teille kaikille.



2 kommenttia:

  1. Eipä taida olla pääsiäisenä loskaa eikä kuraa, luultavammin lunta ja pakkasta, parempi vaihtoehto, eikös vaan. Koirat pysyvät puhtaina. Tosin ei sitä kyllä huhtikuussa enää talvea kaipaa, sais kevät jo tulla.
    Onko tuo koirien nimien muuttuminen ihmisnimiksi merkki siitä, että koirat koetaan tänä päivänä enemmän perheenjäseniksi kuin ennen? Koira on nykyään usein "vain" lemmikki vailla varsinaista tehtävää, ennen muinoin ne olivat talonvahteja, paimenia, metsästyskoiria.
    Flunssaa on täälläkin podettu, jo kolmas viikko menossa, tosin pahin on jo takana päin.
    Pääsiäistä Essille ja kotiväelleen! T. Vili perheineen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäistä sinnekin ja toivon mukaan kumminkin aurinkoista. Meille tulee taas Onni ja Tiuku pääsiäisen pyhiksi, että tytär pääsee virkistäytymään ystäviensä seuraan.
      Poden poskiontelotulehdusta täällä. En jaksa muistaa milloin olisi semmoinen aiemmin ollut, josko ikinä. Flunssaa sairastellaan työpaikalla ja naapurissa, eli paljon sitä nyt on ja tosi sitkeää. Toivottavasti pääsette eroon omastanne pikapuoliin, onhan tuo kolme viikkoa jo pitkä aika.
      Kyllä olet varmaan oikeassa tuossa nimiasiassa. Koirista on tullut tosiaan enempi perheenjäseniä. Ehkä niille samalla annetaan myös arvoa enemmän kuin ennen, on ymmärretty se valtava sosiaalinen ja mielenterveydellinen arvo joka koirilla on. Messinen lähettää terveiset myös ja toivoo ettei Vili pelästy pääsiäisnoitia. Niitä kuulemma liikkuu lankalauantaina, tiesi Messinen. Vaikka Messisen mielestä äippäkin aika ajoin muistuttaa noitaa ja vielä vanhaa sellaista, voi äipän sylistä silti hakea apua noitapelotukseen.

      Poista