Nimpal rakastan

Nimpal rakastan ystäviäni. Olen jälleen kerran antanut arkipäivän jekuttaa itseäni ja aika on valunut käsistäni päiviksi. Tämä postaus piti kirjoittaa ystävänpäivänä. Tässä sitä ollaan taas. Hyvää ystävänvuotta <3

Ystävät ovat elämänsuola. Siinä missä usein suku on pahin, ovat ystävät sitä parhautta. Ja muistaessaan pitää niin mielensä kuin sydämensäkin avoinna, ystäviä löytää sieltäkin, josta ei lainkaan aavista. Tämän blogin ja myös facebookin kautta olen saanut uusia tuttavuuksia, joista on kasvanut tuttuja ihmisiä ja siten myös ystäviä. Joitain heistä olen myös tavannut ja se vasta mukavaa on ollutkin. Miten mahtavia tyyppejä !! Nimpal tykkään heistä, älkkä vaa hävikkö mihenkäs.

 

Nimpal hullu taval rakastan koirii. Se ei varmaan kellekään ole epäselvää. Koirat ovat aina olleet sydämessäni niin tiukasti, ettei heitä mikään muu otus sieltä kampea. Joskin olen myös eläinrakas. Ja vuosien myötä olen kasvanut myös eläinsuojelijaksi. En kestä eläimiin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia lainkaan ja vielä vähemmän kestän sitä, miten ihmiset omahyväisesti hyödyntävät eläimiä. E#n siis hyväksy turkistarhausta lainkaan. siinä kohtaa mottoni on; ”Turkkia pitävät kauniit eläimet ja typerät ihmiset”. Kaikkea lämmintä ja kaunista päälle pantavaa vaatetta, takkia yms. löytyy kyllä riittämiin. Eläimen päältä sitä ei tarvitse ryöstää. Olen siis myös kasvissyöjä eettisistäkin syistä. Niin monta vuotta olen jo harrastanut kasvisten pupertamista, ettei suuni kerta kaikkiaan pysty vastaanottamaan enää lihaa. Ajatuskin yököttää, mutta niin fanaatikko en ole , että en voisi samassa pöydässä syödä omaa ruokaani jossa joku pihviä mättää. Surullinen voin olla hänen valinnastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen on aivan itsekseen löydettävä se valinta ja tie. Mutta, sitä kyllä vaadin, että teuraaksi joutuvien eläinten pitää saada hyvä kohtelu ja kivuton kuolema. Mitään liukuhihna hommaa en pysty edes katsomaan, kerta kaikkiaan siinä kohtaa oksettaa.

 

Nimpal rakastan luantoo. Se on asia jonka isäni minulle opetti. Lapsuuteeni kuului joka sunnuntaiset kävelylenkit isän kanssa metsässä ja teillä. Talvella menimme hiihtämällä samoissa maisemissa. Isä opetti kasvit ja eläimet, eläinten jäljet uja kaikkea mitä nyt luonnossa silmiin osui. Isä antoi sen rakkauden ja luonnon kunnioituksen, jonka olen halunnut siirtää eteenpäin omalle tyttärelleni. Ja olen siinä ilmeisesti jollain tasolla onnistunut, sillä tyttärelläni on silmää ottaa luonnosta todella upeita kuvia. Ja minä taas pidän maalaamisesta ja yritän sillä tavoin tallentaa tuntemuksiani. Tuosta kaikesta varmaan myös kumpuaa se rakkaus eläimiin ja mykistynyt ihailu niiden kauneudesta. Animalia yhdessä t-paidassa muuten sanotaan; ”Fur is worn by beautiful animals and stupid people”. Allekirjoitan tuon lauseen täysin. En todellakaan ole turkistarhauksen kannattaja. Se on minusta yksi turhimmista ammateista tässä maailmassa. Yksi esimerkki ihmisen ahneudesta ja siitä loputtomasta halusta tuhota.

 

En sit yhtään rakasta typerii lääkärei. En myöskään typeriä eläinlääkäreitä ja klinikoita. Eli tähän loppuun päivitys Onnista, joka on taas tulossa Tiukun kanssa vierailulle. Tälläkin kertaa viipyvät vähän pitempään, kun emännällä on muutama keikkamatka ja koulun tehtäviä siinä ohessa riittämiin. Lapset tulevat mummilaan, nämä vähän erikoisemmat lapsenlapset jotka puhuvatkin eritavalla kuin lapset yleensä.

Onni tutkittiin uudelleen omalla asuinpaikallaan. Mitään merkkejä vaurioista sisäelimissä ei onneksi näkynyt, mutta verikokeiden perusteella ellu määritti Onnin sairauden haimatulehdukseksi. Onni on ollut nyt ruokavaliolla eli ns. rasvattomalla ruualla. Onni on entisellään, virkeä ja rakastaa taas ruokaa yhtä paljon kuin ennenkin. Nyt sitten eletään näin  ja maaliskuun alussa otetaan uudet verikokeet kontrolliksi, että missä mennään ja miten jatketaan. Meille tärkeintä nyt on, että Onni voi hyvin ja on energinen.

Se mikä hatuttaa hippasen, on Onnin lemmenlorut. Että jäbä nyt sitten 7v. herää tajuamaan miksi tyttökoirat tuoksuvat. Jäbä makaa lenkillä laattana tyttöjen pisujen päällä ja huokailee. Kotona Onerva (pehmolelu joka on orava !!) saa helliä hetkiä jossain hämärämmässä nurkassa. Tai sitten Onni yrittää sitä tunkea pieneen boxiin ja mennä vielä itse perässä. Niin emännän kuin meidänkin ajatukset siitä mitä tuleivaisuus voi Onnille tuoda tullessaan ei ehkä Onnia niin ilahduttaisi. Mutta ei tuota pojua voi pitää noilla kierroksilla koko ajan, juoksuisia narttuja kun huonommassa tuurissa voi riittää naapurustossa läpi vuoden.

Klinikan toiminta täällä ei vieläkään meiltä hyviä arvosanoja saa eikä meidän laumaamme siellä enää hoideta. Liikaa virheita, liikaa häsläyksiä ja ne kadotetut kuvat ja labratulokset ovat liikaa. Mitään anteeksipyyntöä edes ei olla kuultu eikä  selitystä sille, miksi ei kuvia ja tuloksia ole tallella. Millään muulla asemalla ei ole meille käynyt näin. Kaiken lisäksi diagnoosi oli pielessä. Mutta mitä se muuta olisi voinut ollakaan, kun mitään tutkimusrauhaa ei oikein ollut. Lääkäriä hätistettiin kesken Onnin ultran hoitamaan muita . Katkaistiin se ajatus ja hermostutettiin kiireellä. Ja meille tuli fiilis ettei meidän Onnimme ollut yhtä tärkeä kuin joku toinen tai aikataulun venyminen. Paljon on opittavaa sillä klinikalla hoitotasosta ja hoitorauhasta.

 

Kevät tulee, haistan sen ilmasta. Pikku hiljaa alan herätä tästä horroksesta ja alan taas kerätä virtaa. Kyllä se tästä.

Keittiö on maalattu. Ovet ovat valkoiset. Nyt on työtasojen vuoro. Uudet ovat mietintämyssyssä, minkälaiset ja mitä väriä. Astianpesukone menee nyt vaihtoon, kun entinen sanoi sopimuksen irti. Eivät kestä enää nykyisin mitkään härpäkkeet yhtä monia palveluvuosia kuin ennen. Näin se vaan on.

Palaillaan. Rakkautta rekuillenne ja mukavaa kevääntuloa kaikille. Mustarastaat jo laulavat. Kevät tulee <3.