sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Missä olet kesä ??

Puutarha on vailla kukkiaan. Tulppaanit ovat työntyneet maasta ja jokunen narsissikin on vaanut hentoja varsiaan pystyyn. Päivänliljat ovat melko hyvässä vauhdissa ottaen huomioon , mikä sää on. Ja muutama kuunliljan piikki on myös näkyvissä.
Nyt olisi hyvä aika suunnitella perennapenkkiä, mutta yhtään ei huvita. Kun koskaan ei tiedä milloin aamulla herää tuohon masentavaan lumeen taas. Yhtään kukkasta ei uskalla ostaa vielä, sillä muut kuin narsissit ja orvokit eivät sitä lunta ja kylmää kestä.

On ollut vuosia ,jolloin omenpuukin on ollut kukassa jo. Nyt ei ole näkyvissä mitään sellaista. Linnunpönttö varaston seinässä on kyllä saanut asukkaan. Tänä vuonne sinne pesäänsä tekee varpunen. Jostain luin , että varpusten määrä on romahtanut. Kun sitä tarkemmin ajattelen, ei niitä todellakaan ole samassa mitassa kuin lapsena ollessa. Se mitä sitten taas on jokapuolella, ovat mustarastaat. Niitä en lapsuudestani juuri muista, ja nyt ne laulelevat aivan tuossa lähipuissa. Kiitävät mustina pitkin maata ja kokoilevat ties mitä. Niin urbaaneja niistä on tullut, etteivät juuri ihmistä väistä. Hyvä etteivät seuraa kuin lemmikit lenkillä. Lintuja tässä ilmastossa käy sääliksi. Ei voi onnistua pesueet, kun ruokaa ei ole juuri nimeksikään ja liian kylmää on muutenkin.
Kyl se ny niin on Donald Trump, ettei tuo ilmastonmuutos mikään kiinalaisten keksintö ole, vaan valitettavasti täyttä totta. Luonto on sekaisin, se ei enää osaa päättää mikä on vuodenaika ja millainen sen pitäisi olla. Kaikki atmosfääriin paiskatut saasteet nyt ilkkuvat meille räntäsateen seasta. Siinä on teille ihmisparat, kun likastatte ympäristön ettekä siivoa jälkiänne.


Tämä kuva on otettu silloin joskus, kun puu vielä kukki.

Kevättä on yritetty rikastaa sitten musiikilla ja teatterilla. Tyttären kanssa kävimme Voice of Finlandin finaalinäytöksessä. Saija oli meidän suosikkimme alusta asti, ja livenä kuultu ääni ei todellakaan pettänyt odotuksia. Upea Saija, kyllä totisesti ansaitsit voittosi. sitä vain en ymmärrä mihin nämä talentit kaikki katoavat , kun kisa on ohi? Mitään heistä ei kuulu sen jälkeen, ei näy ohjelmissa haastateltavina, ei kuulu radiosta , ei mitään. Jossain prakaa todella pahasti, kun uutta tulokasta musiikin markkinoille ei osata markkinoida.

Tässä puolestaan musisoivat loistava Pave Maijanen ja Heikki Silvennoinen. "Vanhat herrat vauhdissa", ja voi pojat mikä vauhti. Tuttuja Paven kappaleita ja paljon, paljon muuta. Silvennoinen on kitaravirtuoosi, jota ei turhaan kutsuta suomen Claptoniksi. Ihana ilta oli tuokin.

Teatterissa kävin katsomassa pari monologia. Erkki Saarelan "Tarttuvia tauteja" ja Martti Suosalon "Palvelija". Vaikka Erkki Saarela on virtuoosi, kaikki muistanevat Dario Fon tekstit ja Saarelan esitykset, niin Suosalon taito vei esityksen ylitse muiden. Kari Hotakaisen teksti ja Suosalon järjetön taito pienillä eleillä uppoutua moneen eri hahmoon oli ihan käsittämätöntä. Suuri taiteilija, se tuli selväksi. Mutta ei hänestä Saarela paljoa jälkeen jäänyt, varsinkin kun Saarelalla ikää on jo 70. Kyllä on herralla rautainen kunto , kun kahden tunnin monologin vetää näyttämöllä koko ajan liikkuen ja siirtyen myös hahmosta toiseen.
Nyt kun saan tyttäreni taas tänne asumaan, voi olla , että noita teatterijuttuja tulee enemmänkin. Minä rakastan teatteria, kun se on hyvää. 

Facebook on osoittanut mahtinsa taas. Postikorttien Turku-ryhmän avulla löysin kauan kadoksissa olleen lapsuuden ystäväni. Nyt olemme postailleet pienooisromaaneja vuosista, jotka elimme ilman toisiamme ja tarkoitus on naamakkain nähdä ihan kohta. Olen tosi onnellinen, kun löysin hänet. Ihmeellistä kuinka paljon samanlaisia sattumuksia meillä onkaan ollut. Ja niistä on selvitty. On suorastaan riemullista, kuinka pulputamme noita romaaneja toisillemme. Tuskin maltan odottaa, että näemme toisemme. En voi luvata ettenkö itke, kyllä tämä on ollut aika tunnekuohu tämä toisemme löytäminen.   
Tässäpä tätä postausta taas. Lisää sitten myöhemmin. Jos en kuupahda tämä lumen tuomaan aivonyrjähdykseen. Sielu ei meinaa millään kestää. Melkein kaivan haulikkoa kaapista ja olen valmis lasauttamaan tv:ta sillä, kun siellä taas joku metereologi puhuu vain räntäsateista ja kylmästä. 

Palaillaan ja rakkautta rekuillenne ja lemmikeillenne. Kerätkää ne kainaloon vällyjen alle lämpöiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti