Syksy saapuu

Syksy on tulossa, vaikka pakko sanoa, että jo kesäaamut on pitkään olleet kylmiä ja koleita. Syksy tuo mukanaan monta muutosta. Ensinnäkin kolmen kopla hajoaa , sillä tytär palaa koirineen  pääkaupunkiseudulle. Työt hänellä alakvat siellä jo lokakuun alussa ja jos asunto ajoissa löytyy, oma sellainen, myös Tiuku ja Onni lähtevät. Mutta ehkä vielä muutaman kerran saan heidät luokseni paijattaviksi.
Syksy toivon mukaan tuo myös sen, että siili suhoset mahdollisimman pian alkavat talvehtia ja lakkaavat kuleksimasta tässä meidän tienoolla.  Meillä nimittäin oli taas  "siilikohtaus". Aamulla on niin pimeää takapihalla etten ole uskaltanut päästää koiria sinne noin vain. ja niimpä sitten läksin niitä viemään pienelle lenkille ennen töihin menoa. Vaihtelin suuntaa sinne tänne, koska liikkeellä oli noita kissarakkaiden ihmisten yöksi ulos potkimia kissoja, jotka sitten hädissään säntäilivät yhtä paljon kuin minä, sinne tänne pitkin pihoja. Kun niistä selvisin, kävelin pitkin leikkipuiston reunaa ja siinä hän sitten oli, Suhonen. Onni salamana kimpussa, minä hitaammilla reflekseillä Onnin kimpussa. tartuin Onnia niskavilloista kiinni, huusin aamuhämärissä kuin laivan sumutorvi; "Onniiii, päästä irti ,päästä irti, äläääää, Onniiii....." Mahtoi joku luulla, että siellä sitä kapakasta palaava pariskunta vetää viimeisiään. 
No, helppasihan Onni lopulta. Minä temmoin hihmoissaan jalkojeni ympärillä kieppuvia tyttöjä ja yritin laskea Onniakin maahan varoen. Eikös sitten siinä touhussa jätkä tullout valjaista läpi. Sydän läpätti, verenpaine nousi kohisten, mutta onneksi jätkä oli senverran hämmennyksissä ja varmaan alkoivat myös siilin piikkien pistokset tuntua, että sain hänet kalastettua syliini. Tarvoin Onni sylissäni eteenpäin, ihme etten kaatunut hihnoihin, sain koiruudet oveni taakse ja sitten en meinannut millään saada ovea auki. Hakkasinkin oven päälle ja karjuin ovi auki (sori naapurit), mutta ennenkuin mieheni ehti tajuta tulla ovea aukomaan sain kuin sainkin sen auki ja paiskasin Onnin sisälle. Tytöt tulivat sitten hihnojen mukana, kun selvisin itsekin kynnyksen yli.  Onnilla oli suupielessä verta ja pyyhin sitä pois. Tarkistin sitten vielä kitalaen ja suupielet kunnolla. Alaleuassa oli siilin piikkien jäljet, mutta muuta en huomannut. Mielessäni pyöri myös siilin kohtalo. Pakkohan se oli käydä katsomassa, mutta tämäkin Suhonen oli poistunut paikalta, joten kunnossa kait sitten oli. Ei, ei todellakaan mikään ihana auvoinen aamun alku.

                      Nämä kaverit pihalla ei osaa olla siilivahteja.

Olemme osallistuneet parsonistien järjestämään syyssiivoukseen eli keränneet kaiken meille tarpeettoman koirakaman ja annamme sen  eteenpäin kerääjille toimitettavaksi Romanian ja Espanjan kulkukoiria auttaville järjetölle. Ja tulihan sitä meiltäkin aikamoinen kasa kaikkea. Remmejä , valjaita lelua jne. Laitoin mukaan vielä ruokapussin, ruokapurkin ja nutriplus-geeliä auttamaan nälkiintynyttä koiraa. 
Heitänkin tässä haasteen myös teille kaikille. Organisoikaa keräys ja toimittakaa saaliinne sitten jollekin avustusjärjestölle. Kaikkien nurkissa varmaan lojuu pieneksi käyneitä kaulapantoja, valjaita yms. Ja siihen kylkeen voi ostaa vaikka jostain marketista raksuja näille poloisille mussuteltavaksi.  Parsonisteja on osallistunut keräykseen jo yli 5600 ihmistä, joten voitte arvata, että tavaraa on paljon kasassa. Keräys kestää syyskuun loppuun, kerron sitten tuloksista myöhemmin. Ja jos nyt kiinnostuitte asiasta, niin eihän sitä tarvii olla parsonin omistaja voidakseen osallistua tähän. Kerron mielelläni yhteyshenkilöt, kyselyitä voi laittaa tähän sivustolla näkyvään sähköpostiin vaikka. Ihan julkisesti en rupea osoitteita ja nimiä laittamaan.

Aiemmin blogissani ollut taulu on saanut seuraa. Tästä näyttääkin tulevan sarja. Eli taulu n:o 2 on tämän näköinen.
  

                                 
Töitä on paiskittu nyt sitte viikon verran jo ja tahtikin on taas löytynyt. Sikäli inspiroivampaa nyt tehdä työtä, kun työparini kanssa olemme saaneet todellisen epäkohdan ja epäoikeudenmukaisuuden palkoissamme korjattua. Ja samalla on myös nimikkeemme muuttunut. Olen nykyisin suunnitteluassistentti, eiks kuulostakin hienolta. Samalla kyllä ymmärrän, että tästä lähtien sitä saakin sitten koko ajan laskea ässät ja teet ja vilkuilla riittääkö tila lomakkeessa sen kirjoittamiseen. Muta mitäs siitä, pääasia on tuo palkallisen kuilun kurominen kiinni. Nyt olemme kaikki sössistentit samalla viivalla.


Tällä kertaa ei tämän kummempaa. Palaillaan ja aurinkoista värikästä syksyä.

Loman loppumetreillä

Haikein mielin sitä taas ollaan. Loma loppuu, työt alkavat jonkinlaisissa muutoksen merkeissä. Organisaatiomuutos on tulossa syyskuun alusta ja saa sitten nähdä mitä sekin oikein loppuviimeksi tuo mukanaan.  Jotenkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on ilmassa jokin muutostuuli. Tytär on palaamassa Helsinkiin, meillä töissä uusi esimies astuu ohjaimiin jne jne. Ja itse sitä on kaikenlaisen myllerryksen keskellä. On vain jotenkin semmoinen olo, että sitä seisoo kuin karusellissä keskellä, ympärillä pyörii vinhasti asioita mietteitä ja tapahtumia. sitä miettii syntyjä syviä ja vuorenvarmasti en saisi mistään kiinni, ellei minulla olisi niitä rakkaita läheisiäni, jotka sitten välillä voivat joko helliä tai ravistella palasia paikalleen. Siskoni on tietysti suuri asia. Ilman hänen viisauttaan jäisi moni juttu miettimättä toisella tavalla. Hän on myös hyvin rohkea nainen. Hassua ajatellakin, että pienenä ollessamme olin aina se, joka suojeli ja puolusti häntä. Nyt ovat roolit ikäänkuin vaihtaneet paikkaa.
Puutarhassa tapahtuu myös kaikenmoista. syys on saapumassa sinnekin. Päivänliljat alkavat kuihduttaa nyt myös lehtiään pikkuhiljaa. kaikki muu vielä viheriöi aika runsaasti. Koivun siemeniä on koko maailma täynnä. Niitä on joka paikassa ja se on kyllä harmillista, kun kulkeutuvat jaloissa sisälle asti.

Omenapuu alkaa kantaa satoaan jo aika komeasti. Puu oli pihallamme muuttaesamme tähän, lajikkeesta ei mitään tietoa. Mutta mallista olemme päätelleet sen olevan jokseenkin villi. Aivan ihania piirakoita ja hilloa tämä omenalajike antaa. Pakkaseen on syytä taas tehdä tilaa. Ja myös siskolle viedä.

Meillä oli taas siilitapaus pihalla. Päästin Onnin pihalle ja Onni pongasi sieltä oitis siilin ja hyökkäsi tietenkin kimppuun. Ja minä perässä onnin kimppuun. Tiesihän sen, että siitä mekkalasta kiinnostuneita oli pari muutakin huushollissa. Oli siinä melkoinen homma karjua likat sisälle, kantaa Onni niskasta sisälle ja saada vielä ovikin kiinni. Äänensävy oli varmaan sitä luokkaa, että vaikka kopla kävi kierroksilla, tajusivat silti eukon olevan tosissaan ja siis parempi totella kuin katua. Kun sitten huomasin Onnin leasta tippuvan jonkinmoista verivaahtoa, hiipi kauhu sydämeen. Miten kävi siilin??

Tiesin ettei minusta ole tutkimaan asiaa (olen minäkin terrierin omistaja), soitin naapurin rouvan paikalle, koska olin yksin. Tomerana naisena hän tuli hanskat kourassa ja niin sitten menimme yhdessä tutkimaan  siiliparkaa. Siiliparkaa todella, joka jokseenkin järkyttyneenä , mutta pahuksen vihaisena kökötti kukkalaatikossani. Tutkimme rouvan käsillä lepäävää palloa niin tarkasti kuin pystyimme ja totesimme sitten, että siili selvisi säikähdyksellä. Kuten minäkin. Siili toimitettiin aidan toiselle puolen turvaan toipumaan. Kävin myöhemmin katsomassa, että siili oli poistunut paikalta, joten uskallan luottaa siihen, että hän selvisi.

Ja Onni sai annoksen betadinea suupieliin ja samalla tuli tutkittua koko suu. onneksi Onnilla on tuo antibioottikuuri vielä menossa, että mahdolliset siilin piikkien pistot eivät tulehdu.

Parempi kun pusuttelee enkelin, että saa moiset teot anteeksi luojalta, tuumii Onni. Ja mummilta kans.

Oletteko törmänneet siihen seikkaan, että miehet eivät osaa syntymäpäivälahjoja ostaa. Jos nyt sitten omatoimisesti muutenkaan keksivät mitään.No, meillä ei ainakaan osata juuri koskaan ja niimpä jouduin sitten itse kauppareissullamme keksimään jotain, jotta hänellä olisi parempi mieli. Puutarhaan ilmestyi siis pari uutta juttua.

                              Kujeelliset enkelikaverukset    sekä

                            

                             tämä japanilainen tai kiinalainen lyhty.

Että tämmöisiä juttuja. Isäntä kotiutuu huomenna sorsareissultaan. 

Essi odotteleekin ja möykkää tavantakaa kun jotai kolahtaa,. Neiti on niin olevinaan talonvahti. Ja kolmen kopla joikuu väliin paremmin kuin sveitsiläinen kuoro jodlaajia. juu en tykkää, mutta ei siinä mölyssä tahdo saada ääntään kuuluviin ja jonkun verran kestää ennenkuin yläkerrasta ehtii oven eteen hätistelemään laumaa tiehensä siitä. Naapurit saavat siis ainakin ensimmäisen säkeistön kuulla . Yhdessä asiassa onnistuimme. Nimittäin hankimme uuden ovikellon, jossa on monta erilaista ääntä. Niistä saimme valittua sellaisen, joka ei tunnu kiinnostavan koiria pätkääkään. Täytyy myöntää, että kyllä muuten on kestänyt iteltäkin tajuta milloin ovikello soi :)

Palaillaan taas,kun olen selvinnyt töihin menon tuottamasta järkytyksestä. Häiritseehän se nyt sitten taas pahemman kerran näitä minun harrastuksiani. Mutta sillähän ne tietysti rahoitetaan, että sikäli. Kun lottovoittokaan ei ole tullut.

                            

                        

                     

Uutta ja samalla vanhaa

Tässä postauksessa puhellaan nyt sitten asioista, jotka on nyt koettuna uusia ja kumminkin vanhoja. Ja osa asioista on ennen koettuja, mutta nyt akuutiksi noussut aihe. Hmmm, mitähän tästäkin tulee.

Marseille-saippua, nestemäinen semmoinen, johon koukutin itteni varsin tehokkaasti. Kiitti vaan Ansku (kyl sä nyt vaan Ansku sitte oot, etten mee sekasin )!! aivan ihana saippua, joka totta Mooses, ei pese ihoa natisevan kuivaksi. Iholle jää ihanan tuoksun lisäksi tosi hyvä tunne, mistään ei kiristä. Ja ne tuoksut ! Essi tulee tuoksumaan ruusulle, se on päätetty. Itselläni on rautayrtti, josta en ennen tiennyt edes miltä semmoinen voi tuoksua. Monta muutakin ihanaa tuoksua on, mutta näillä meinasin aloittaa. Hiukan hintavalta tuntuu iso lasipullo, mutta hintaa edullistaa se, ettei sitä tarvitse holvata vaan pieni tippa riittää ihan uskomattoman pitkälle. Ja lasipulloon saa täyttöpullosta uutta sisältöä sitten halvemmalla. Ihana tuote. Ja atooppisella iholla testattu, hyväksi koettu.

Kikka kakkonen; pistäpäs sinne kankaisten puutarhahanskojesi alle kertakäyttöiset kumihanskat. Ei tule kynsien alukset tummiksi eikä muutakaan moskaa käsiin, joita nuo kankaiset hanskat päästää läpi. joo, tiedän olevan sellaisia osittain kumitettuja hanskoja. Vaan olenko sitten ostanut halpatuotteina niitä, kun eivät tahdo kestää. Puutarhassa möyriminen on kivaa, kun on varusteet. ei tarvii saada hepulia joka kerta kun käden yli juoksee joku paniikissa oleva ötökkä. Useimmiten hämähäkki ja voitte arvata kuka niitä kammoksuu. Hanskoista huolimatta.

Cani-crossing !! tytär koukuttui tähän asiaan keväällä ja on menestyksellisesti harrastanut sitä oman kuntonsa kohottamiseksi. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan vyöstä, johon kiinnitetään hihna jossa on joustokohta. Niin ja se toinen pää hihnasta sitten koiraan. Näitä tarvikkeita saa lemmikkiliikkeistä, ainakin Mustista ja mirristä. Vyö-hihna yhdistelmä vapauttaa kädet ja saat koko kropallasi ohjattua koiraa. Tytär juoksee kasi koiraa vyössään kiinni ja hyvin sujuu. itse olen vasta aloittelemassa enkä tosiaan aio juosta vaan patikoida. Tai sauvakävellä. Saa nyt sitten nähdä mitä Messinen siitä tykkää, kun on pikkuisen laiskemman laaqtuinen kuin tyttären koirat. Onnihan rakastaa juoksua.

Sitten se vaikein, entuudestaan jo tuttu asia, eli blogi-kinaajat. Näköjään heihin törmää blogissa kuin blogissa, kuten keskustelupalstoillakin. itse törmäsimme näihin besserwissereihin tiukun sairastuessa vakavasti. Siinä lensi loka ihan kasvattajalle asti, diagnooseja satoi pyytämättä niskaan raekuuron tavoin. Ja mikä ihmeellisintä minusta, vain ystävät ymmärsivät meidän tuskamme, besserwisserit eivät siitä välittäneet. emme olisi saaneet koko asiasta puhua julkisesti mitään, kun heidän mielestään lokasimme koko rodun maineen !! What ?? Koira oli sairas, se oli fakta. Me olimme kuolla huolesta, sekin oli fakta. Ja fakta oli sekin, että ne olivat omat blogimme, jossa murhetta purimme. No, Tiukulle löytyi apu ja oikea diagnoosikin ja jumalan kiitos, murusemme on terve nyt ja hyvissä voimissa.
Miksi puhun tästä nyt, johtuu siitä ettei vieläkään sovi arvostella= esittää omassa blogissa omaa mielipidettään jostain asiasta. ei edes niin yksinkertaisesta jutusta kuin koiran esineellistäminen. Joka sitten ei näköjään olekaan simppeli juttu.  Ihan tyhmyyttäni nyt sanon, tuli sitten millainen hyökyaalto tahansa, että on rajansa siinä mitä koirallesi teet. On raja olemassa järjen ja järjettömyyden välillä, epäselvää ja kiistanalaista onkin vain se, missä tuo raja kulkee. Pitääkö koiralla olla lakatut kynnet?? Ei  pidä, ei todellakaan. Pitääkö saada värjätä koiran turkki vaaleanpunaiseksi, jos se sopii asusteisiisi? Ei jumalauta, herää pahvi, en paremmin sano. Allerginen koira ja väriaine vo olla jopa kuolettava yhdistelmä ja muiden koirien koiralla se on vain yksinkertaisesti uskomattoman typerä temppu. siinä jos missä koiraa esineellistetään. Pitääkö koiralla olla  "koiravaunut", jossa sitä työnnetään kuin pientä lasta.?  No nyt mä kyllä jo kuolen nauruun. tai kuolisin nauruun ellei tää olis niin surullista. Joku todella myös hankkii tämmöiset. Pitääkö koirille pitää naamiasasukilpailuja?? Voi elämän kevät. Kuka koira on sellaista pyytänyt?? Kyllä se on ihmisen keksimää hömpötystä kaikki tyynni.  Minusta se ei edes ole huvittavaa eikä kivaa.  Mitä jos näytettäisiin sitä kädentaitoa ompeluhommissa vain pannoissa,valjaissa ja mantteleissa. Koira ei tarvitse päälleen nahkatakkia tai merkkifarkkuja. Ei todellakaan.
Koira voi olla rakastettu, huolehdittu ja perheenjäsen ilman kaikkea tätä hömppää. Eikä  se ole mikään puolustus tämmöisille jutuille, että se kesti vain hetken kun asua oli koiran päällä. Siinä kohtaa kiraa on jo pakotettu sille epämiellyttävään asiaan. Tiedän ettei ellun luonakaan kaikki asiat koiraa miellytä eivätkä tunnu kivoilta. Mutta ero onkin minusta siinä, että ellun luona (=eläinlääkäri) kyse on koiran terveydestä ja hyvinvoinnista. Siinä  se vissi ero.
Arrrrghhh ja murrrghh tätä asiaa. Kyllä se on sillä tavalla, että käytöstavat pitää olla täälläkin. Jokaisen blogi on oma, kuin päiväkirja melkeinpä, jota sallii toisten katsovan. Minä itse olen tutustunut muitten blogeihin, kun olen hakenut vertaistukea allergisen koran hoitoon. Ja smalla aikaa myöten valokoima on sitten laajentunut muihinkin asioihin. Ja jos en omassa blogisani halua kommenteiksi sitä loskaa, jota Tiukun myötä tuli, se on minun oikeuteni poistaa se sieltä. Ei se ole mitään "ken on leikkiin ryhtynyt sen kestäköön"- juttua. Sanavapautta harjoittakoon lokamaisesti sitten omassa blogisaan jos haluaa semmoinen olla. itse asiassa sananvapautta voi harjoittaa jokainen omassa blogissaan, mutta syytä on aina muistaa, että jos sitä vapautta kohdistaa ihan nimeltä mainittuun henkilöön esimerkiksi, niin siihen on sitten laissa määritelty ne rajat mitä ja miten paljon voi sanoa. Ainakin jos ei ole todisteita omille väittämille.
Blogistaniassa on hyvä muistaa, että toisen tekstiä lukiessa et kuule äänenpainoja, et välttämättä ymmärrä toisen huumoria. Ja jos kesken kaiken hyppäät toisen tekstiin, et välttämättä hoksaa mistä siinä oikein on kyse. Maailmassa on aloitettu kokonaisia sotia sen vuoksi, ettei ole suotu toiselle vapautta olla jotain mieltä, uskonsodat suurimpina. Eikö voitaisi nyt sopia , että täällä blogistaniassa saamme pitää mielipiteemme ilman  "sotia". Kun se on niin yksinkertainen se ratkaisu. Jos et pidä blogin tekstistä etkä kirjoittajan aatoksista, ÄLÄ LUE ENÄÄ !!! Kas, blogeja on niin valtava määrä, että varmasti löydät mieleisesi.
Täälä vuodtuksella ei nyt ole tarkoitus hangata ketään vastakarvaan. Eikä olla virallisesti oikeassa. Sellaista asiaa kuin absoluuttinen totuus ei ole olemassakaan. On vain mielipiteitä. ja nekin voi todentotta ottaa ihan rauhallisesti. Tuo arrghh ja murrrghh tekstissäni oli siis ihan vain tyylikeino. En ole pätkääkään vihainen.  En tästä asiasta.

Ja sitten se taulujuttu. karseen miettimisen jälkeen laitan siitä nyt kuvan tähän. Olen itseni pahin piiskaaja ja arvostelija= en siis ole tähän tyytyväinen. Mutta tämmöinen siitä ny kumminkin tuli. Ja mielessä on tämän sarjan seuraava taulu. juu, en ole Picasso enkä Helenkään. Jos olisin, olisinkin ihan muualla kuin täällä. No, tekemisen pää on saatu auki, ehkä se tästä......tai sitten ei. Ajan saa kumminkin kulumaan.
Tuo pini valkohuivinen, sininen pikku-piika on oma luomukseni, jo kymmenissä tauluissa seikkaillut . Alter ego, kenties. mutta monien juttujen tulkkina kyllä ollut jo kauan. Tuotesuojattu juttu siis, ei saa kopioida. minulla on suunnitelmia hänen varalleen, ja vaikka eivät toteutuisikaan , hän on minun luomani juttu. Kovin rakas ja läheinen sellainen.

                     
Palaillaan. Ja toivottavasti ei kenekään päreet pala noista mielipiteistäni. seison kumminkin sanojeni takana. 

Bad mama/ bad granny !!!

Voi rähmä !! tai siis puoliksi semmoinen. Kävimme silmätarkastuksessa Messisen kanssa ja ellun mielestä silmät on ihan ok. Värjäysaine ei napannut kiinni mihinkään, joten haavauma sarveiskalvolla on kiinni. Jeee !! Hienoa. Nyt vaan elellään sitten pienen odotuksen kourissa, että riittääkö kosteustipat pitämään loitolla allergiset silmävaivat  ilman sitä yhtä tippaa Oftan Dexa-Chloraa päivittäin. No toiseen silmään sitä saa laittaa, mutta tuota toista silmää vielä pitää varoa noin viikon verran. Mutta ehkä nuo Cetimaxit auttavat asiaa. Koivunurpuja on muuten koko maailma täynnä ja ne vasta koko pirulaisia ovat. Pieniä, teräviä ja tarttuvat ihan kaikkeen. Koirat loikoilivat auringossa terassilla ja sisälle tullessa toivat sitten kapallisen siemeniä turkeissaan. Eikä niitä meinaa kunnolla saada matostakaan irti. 

Se rähmä puoli olikin sitten Onnilla tällä kertaa. Kopla on ollut koolla  noin viikon verran meillä. Huomasin torstaina, että Onni kynii tassuaan ja potkii sitä välillä ilmaan. Muuten kyllä astui sen päälle ihan kunnolla. Perjantaina tassu oli sitten sen näköinen, että tajusin ellun kutsuvan myös Onnia. Messiselle oli jo aika varattuna, joten ei muuta kuin heti aamusta soittamaan sinne, josko saisivat mahdutettua kaksi koiraa siihen. No onneksi he pystyivät saamaan Onnille ajan juuri ennen Messistä. Ihanaa joustavuutta heiltä, todellista palvelua.  No sinne sitten koko koplan kanssa, sillä Tiukua ei voinut jättää yksin. Ei niin että hän olisi meteliä pitänyt, mutta muuta kivaa olisi kyllä kostoksi järjestänyt. Eihän nyt hänen kuninkaallista korkeuttaan jätetä, sehän on selvä. 
Vastaanottoapulainen ihastui koiriimme niin, että konttasi siellä sitten pitkin lattiaa terrierri-energian perässä. Ei oo semmostakaan ennen nähty. Luulen olleeni enemmän imarreltu kuin huvittunut. Vaikka hänen kehuessaan näitä pikku "enkeleitä" ajattelin kyllä,  että tietäsit vaan. 
Päätin mennä sisään ensin Onnin kanssa, koska Messisen kanssa kaikki on aina niin helppoa. Likka ei pistä hanttiin eikä hermostu mistään. Onnin kanssa menee aina painiksi, sillä jätkän rohkeus loppuu aina just tässä kohtaa. Niinpä Onni oli sitten sylissäni koko ajan, minä pidin tassusta kiinni ja ellu tutki. Koko ajan korvissa soi jonkun sopraanon aaria eli siis Onni karjui korvaan. Karvan ajelu tassusta= kauheaa, mun ulkonäkö menee. Tassun tutkiminen yleensä= mitä hemmetin kiinalaista vesikidutusta tää on. Rasvan ja siteen laitto= murrrrkeleh, odottakaas kun pääsen tuon natku-mummun otteesta. Onni siis ulvoi vielä odotushuoneessakin, vaikka se siellä aleni kitinän tasolle. Olin ihan hiessä kun nappasin Messisen silmäänsä näyttämään. Tässä vaiheessa minusta kyllä näytti kuin ellu olisi naureskellut itsekseen.
Onnin diagnoosiksi tuli kynsivallin tulehdus, joka oli levinnyt seuraavaan varvasväliin. Antibioottisalvaa ja antibioottikuuri. Antibioottikuurin saimme varalle, mutta koska Onni ei ole hoitomyönteinen ja tassua ei meinaa saada suojattua millään, Tytär päätti sitten aloittaa kuurin, jotta tästä toivutaan. Mistä tuo sitten alkunsa sai, sitä ei kyllä pysty sanomaan. Yleensä nämä tassuvaivat ovat semmoisia, joitten alkuperä ei selviä. Ellei sitten kyseessä ole ihan selkeä haava eli astuttu lasiin tms.

                                        "leikitääks Essi haikalaa"

Mikähän siinä on, että kissojen omistajat luulee koirien tykkäävän ellun vastaanotolla niistä, kun ne ei tykkää niistä aina muutenkaan ? Eiköhän sinne nyttenkin tullut vanhempi pariskunta kissansa kanssa, kissa boksissa tietysti ja onneksi. Ja boksi tietysti lattialle koirien kuonon eteen melkein saatesanoilla; "katos kun on kivoja koiria siin". Ensinnäkin, boksista ei kuulunut pihaustakaan, joten oletan kissan olleen lähinnä kauhuissaan. Toiseksi, nämä meidän koirat katselivat sitä kyllä melkein enempi saaliina ja saalistettavana kuin minään kaverina. kaikkien onneksi kisu pääsi tutkittavaksi nopeasti ja me pois koko asemalta ennenkuin se sieltä palasi odotushuoneen puolelle. Voi elämänkevät. 

Että tämmöstä meillä täällä. Kaiken keskellä sentään hyvää oli matka Hesaan näyttelyyn. En voi lakata ihailemasta Heleneä ja sitä uskomatonta taituruutta joka hänellä on ollut. Niin facebookissa kuin tässäkin, blogikuvana on Helenen taulu. Kumpikin niistä kuvastaa jotain minusta. Kumpikin oli myös esillä Ateneumissa. En usko loukkaavani mitään oikeuksia, kun kumpikin on netistä ladattu. Jos olen niin tehnyt , en takuulla ole maailmassa ainoa. ja poistetaan ne sitten, jos joku sitä lain nimessä vaatii.

Helene avasi kyllä kiinni olleet hanat ja niinpä tuossa pöydälläni on viittä vaille valmis taulu. Kun tulin kotiin , tajusin yhtäkkiä miten sen halusin tehdä. Öljyväreissä on vain se huono puoli, että taulua ei niin kerralla saa valmiiksi, kun pitää odotella kuivumista välillä. Muuten värit söhrääntyvät.

Ja Hesassa kohtasin myös uuden ihmisen, blogitutun, johon kovasti tykästyin. Näin sitä voi löytää uusia tuttavuuksia, kun uskaltaa askeleen ottaa, eikä aina analysoi kuoliaaksi kaikkea. Tai pelkää kaikkea. Kuten eräällä kaverillani on tapana tehdä. Hän analysoi asiat halki poikki ja pinoon ja sen jälkeen vielä järjestelee ne sopiviin ja sopimattomiin , uskallettuihin ja uskaltamattomiin jne jne.  Minä en sitä tee, se on liian raskas tapa elää.

Pieni rohkeus joskus ja luottamus voi tuoda uutta ja elähdyttävää elämään.

Palaillaan taas. Lomaa on jäljellä  vielä puolitoista viikkoa. Ja viikon päästä, ei edes sitä, elikkäs torstaina saapuvat kolmikon kaksi puuttuvaa jäsentä taas paikalle muutamiksi päiviksi. Saa nyt sitten nähdä, kohta se selviää, karkaavatko takaisin hesaan asustamaan. Kyllä, minä tulen ikävöimään ihan hirveästi. Mutta kaipa sitä sitten taas siihen tottuu. Siihenkin.

                        

Soffaillaan

Uusi sohva rantautui huusholliin. Vanhat sohvatuolit eli koirien ikkunapaikat, vei kierrätyskeskus. Tätä komistusta on nyt sitten ihmetelty. Onni ja Tiuku ovat myös "korkanneet " uudet ikkunasta katsomispaikat, Essi ei ole vielä uskaltautunut,

Onni kävi ensimmäisenä tutkailemassa kaikki kriittiset kulmat. Essi kävi sohvalla vasta lelun kanssa. Omallekin silmälle on tottumista tuohon , mutta eiköhän se viikonlopun jälkeen jo kuulu silmilläkin kalustoon.

Essi silmä on paranemaan päin, näin kotilääkärin silmin katottuna. Jälitarkastus pitäisi varata torstaille.

Palaillaan taas. Kolmen kopla asustaa meillä koko ensi viikon ja palaa sitten omilleen. ah, katoavaista onpi aika lomallakin.

Kangas odottelee vieläkin väriään. Eiköhän se kohta siihen tule.

                      

Siristellääks vuorotellen ??

Soon ellureissu taas. Essi siristää taas toista silmää. Saapi nyt nähdä sitten, että kynsikö neiti itse silmään taas vai onko jotain muuta.Silmätippoja on , mutta niitä ei uskalla laittaa, kun en valon kanssakaan saaa katsottua näkyykö silmän pinnalla epäilyttävä alue eli haavauma. Joten on pakko mennä taa. Vakuutusyhtiö rakastaa meitä ja muutamalla asemalla Essi alkaa olla jo tuttu potilas. Kumpa ei olisi.


                                    


Näin ne varmaan ilmehtis meidänkin pikkupedot jos niille totuus kerrottaisiin. 
Palaillaan taas kunhan saadaan selville mikä neitiä tänään vaivaa.




Jatkoa;


Niinhän siinä sitten kävi, että vasemmassa silmässä on taasen pintahaava. Joko likka on itse kynsäissyt tai sitten lenkillä oli pää taas turhan pitkällä pöheikössä. Fucithalmic-tippoja 10 päivää ja sitten jälkitarkastukseen. Korvat vilkaistiin samalla ja ne olivat parantuneet hyvin, että jotain sentään.
Kotiin tulomatkalla isäntä sitten teki virheliikun ja niinpä auton keulassa on painuma ja sen toisen osapuolen valkoista maalia. Ja isännässä kun oli vika, voi vain arvata mentiinkö kotiin armottoman potutuksen vallassa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin mies, jonka autoa on juuri loukattu. Ja tämä asia potensoituu kun syy on itsessä. Yö meni pitkälle ennenkuin meillä nukuttiin. Siis muut kuin koirat.
Kolmen kopla on koolla taasen, nyt vähän pitemmän aikaa, kun emännällä pukkaa kaikenmoista menemistä. Eikä koko ajan viitsi koirien vuoksi heitä roudata edestakaisin. Niin ovat sitten taas mummilassa. Ja kohta koko poppoo, kun se emäntäkin rantautuu tänne vähäksi aikaa ja pomppii sitten hetken täältä töihin. sitten koko lössi painuu taas kotiinsa. Ja kuun loppuun mennessä sitten selviää, lähtevätkö takaisin Helsinkiin. Huoh !!
Onhan ne lapset päästettävä elämään omille oksilleen, mutta ei siitä tarvii tykätä, jos oksa on kaukana. Ja minä en siis tykkää, kun tämän vuoden aikana sain tuta sen lähellä olemisen ihanuuden. Meillä kun on vain tää yksi rinsessa.




Lomaa on jäljellä vielä 22 päivää. Kangas on kiinnitetty maalaustelineeseen. Jospa.......jospas siihen tulisi jokin kuvio joka aukaisisi taas ne hanat. Ihan se on tulollaan tuossa kynnyksen takana, pitää vain astua kynnyksen yli. siihen toki tarvitsisi hiukan rauhaa, jota tämä kolmen kopla ei hevillä anna. Ehkä tuo inspiraation kaivuu on ajoitettava iltaan, kun kopla on väsähtänyt ja nukkuu. Nythän se ei haittaa vaikka yöstä ottaisi mittaa, kun on lomaa.


Palaillaan.

Strömsöössä....no ei !!

Ei täällä todellakaan olla Strömsöösssä , sössössä ennemminkin. Messisen korvatulehdus ei ottanut häipyäkseen. Neiti alkoi kipuilla uudelleen vuorokausi lääkkeen lopettamisesta. Eikä ihme, sillä lääkekuuri oli liian lyhyt. Nyt Messistä hoitanut lääkäri otti korvista näytteet ja totesi, että punoittavissa korvissa asustaa joku kokkimainen tyyppi. Jospa sitten jatkettaisiin kuuria vielä pari viikkoa. Huoh !!! Ei tykätty niistä uutisista kumpikaan. Messinen ei sitten pätkääkään tykkää korviin ruutattavista jutuista. Mutta minkäs teet.
Positiivista käynnissä oli se, että käynti kirjattiin uusintakäynniksi ja ellun palkkio oli siis alhaisempi. Ihmeellistä kerrassaan ja tätähän minä kutsun asiakaspalveluksi, sillä tämmöiseen en totisesti ole aiemmin törmännyt. Nuoriahan nämä lääkärit ovat tällä asemalla, mutta on heillä sitten myös uutta tietoa, vaikka kokemusta puuttuu. Jostain sekin kokemus on kerättävä, enkä siitä ole huolissani. Oma tietopankki on melkoiseksi karttunut Messisen kanssa ja olen oikea leijonaemo. Messinen on turvassa, ja niin olisivat myös Onni ja Tiuku. En suostu ihan kaikkeen ja haastan lääkäriä kyllä.

Onni ja Tiuku olivat taas yövierailulla. Emännällä oli taas ylipitkä vuoro töissä. Kun heidät sitten oli viety kotiin takaisin, meni Messinen jotenkin sekaisin, vaikka oli mukana viemässä. Ja iltaakin vietettiin siinä hetki ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä Messinen poistui petiltään ja huuhaili pitkin huusjhollia. Asettui lopulta portaisiin makaamaan ikäänkuin odottaen jotakin. Portaat on Messiselle yleensä se odotuspaikka. Ei tullut ketään. Painelin nukkumaan, työpäivä kun oli seuraava päivä. Ja jossain vaiheessa yötä Messinen sitten uskoi ettei ketään tule ja kaverit todella ovat kadonneet. Hän palasi omalle petilleen ja nukkui siinä aamuun asti. Tuli alakertaan vasta ruokakupin kilahtaessa ja omana itsenään valmiina ruuan jälkeen leikkimään.

Alivuokralaiset linnunpöntössä eivät ole vielä lähteneet. Viisi tintin poikasta siellä vielä kasvattelee itseään. Höyhenpeite on jo täydellinen, että varmaan ensi viikolla sieltä singahtavat maailmalle. Hyvää ja turvallista matkaa toivotan heille. Olen jo kertonut heille, että asunto on kyllä ensi kesänäkin juuri tässä ja vapaana käyttöön. Kun nämä tinttiset ovat lähteneet, pesen pöntön puhtaaksi, sillä talvella se on ruokintapönttönä. Turvallisella paikalla se on, ei pääse oravat siihen. Pönttö on mieheni lahjaksi saama, kuin pieni mökki ulkonäöltään. Oikein nätti ja ei mikään tavanomainen pönttö.

Loma alkaa maanantaina. Päivityksiä tapahtumiin tulee varmaan, mutta tahdista en sano mitään. Sillä nyt lötköillään ja tehdään pieniä juttuja, mutta toivon mukaan kivoja. Maalaustelineeni odottelee inspiraatiota joka toivon mukaan iskee, sillä päässä on aiheita kyllä. Helene Schjerfbeckin näyttelyssä Ateneumissa aion käydä. Hän on suuresti rakastamani taiteilija, jota en lakkaa ihailemasta.

                                            

  Tätä hänen tauluaan käytän mm. facebookissa omana kuvanani, sillä jokin tämän taulun kasvoissa ja silmissä kuvaa niin hyvin minua lapsena ja nuore3a tyttönä. Yhtä suurin silmin katson maailmaa.



  Ja Liftarin tunnus on myös hyvin paikkaansa pitävä. Sekin kuvastaa minua oivallisesti. Olemme siis myös Helenen kanssa samiksia, joskaan se ei päde kädentaitoihin. Hän osasi, minä en. siinä kohtaa tunnen itseni kovin pieneksi.

Hyvää viikonloppua kaikille. Palaillaan ja voikaahan hyvin.