Phyllis Sue 90v.
Tällä naisella on uskallus ja elämänasenne kohdallaan. Käykääs lukemassa ja kattomassa kuvat. Myönnän , että käypi kateeksi. Mutta tämä on myös oiva rohkaisu, että voi uskaltaa tehdä asioita eikä vain keskittyä rakentamaan rajoja ikä tekosyynä.
Kaikkea haluamaansa voi kokeilla, riittääkö rahkeet. Jos ei riitä, niin mitäs siitä, se on jo paljon se uskallus. Ja vielä enemmän on se, ettei anna iän olla se syy miksi ei jotain voi tehdä.
Tulen ikuisesti olemaan kiitollinen tuolle henkilökohtaiselle koutsilleni alias tyttärelleni siitä, että piiskasi eli kannusti omalla esimerkillään minut liikkeelle. Kyllä sain niellä kaikki sanani ja huomata, että voi ja pystyy kun vain kokeilee ja uskaltaa.
En hypetä tämän enempää tässä, tuon artikkelin teksti puhukoon puolestaan.
Palaillaan. Puss och kram ja rapsutuksia rekuillenne.
Oi, mikä hyvänmielen postaus! Näistä saa aina virtaa :) Mahtavaa, että olet saanut lenkkeilymoodin päälle, nostan hattua! Mukavaa viikkoa teille ja Essille rapsuja <3
VastaaPoistaAsenne elämään pitäisi olla kohdallaan eli löydettynä jo varsin nuorena. Siis positiivinen asenne. Yleensä se kuitenkin kestää kauan, ennen kuin löytyy, jotkut eivät löydä koskaan positiivista asennetta, vaan elävät elämänsä hapannaamalla.
VastaaPoistaLöysin uutta suurta rakkauttasi koskevan "selityksen" netistä:
"Juoksuun hurahtaneet puhuvat usein harrastuksestaan kuin uudesta rakkaudesta.
Tämä on ymmärrettävää, sillä heidän elimistönsä kokee samoja tuntemuksia. Rakastuneen kehossa alkaa virrata mielihyvähormoni dopamiinia ja euforiahormoni betaendorfiinia. Juoksijalle käy aivan samoin. Hänen elimistönsä alkaa tuottaa myös dopamiinia lenkin aikana. Kun sykettä nostanut lenkki on kestänyt 45–60 minuuttia, vartaloon virtaa myös euforista oloa tuovaa betaendorfiinia.
Aivan lyhyeen ei kannata lenkkiään jättää sillä kun lähdet juoksemaan, elimistö alkaa aluksi tuottaa stressihormoni kortisolia, mikä valpastuttaa aistit. Tämän jälkeen nousee testosteronipitoisuus, jolla elimistö valmistautuu kestämään rasitusta. Mutta näiden vaiheiden jälkeen tulee hyvä olo ja huuma – rakkaus juoksemiseen."
Pysy siis "koukussa", minäkin yritän uuden koiran myötä koukkuuntua edes positiiviseen asenteeseen. :)
♥
Tälleen se just taitaa olla. niitäkin päiviä kylä on , kun ei oikein tahdo löytyä sitä pontta hölkkäämiseen. Mutta sitkeästi vaan puettuani juoksuvaatteet niskaan ja polulle päästyäni, jalat alkavat viedä kuin itsekseen. se on vinha tunne. ja juoksun jälkeen, kunhan hiki lakkaa virtaamasta, on todella virtaa tekemiseen.
Poistaasennetta olen myös hakenut noista inspiroivista esimerkeistä ja tällä kaikella olen halunnut sanoa ettei koskaan ole liian myöhäistä mihinkään. ei liian myöhäistä löytää ilo liikuntaan, ei liian myöhäistä oppia ihan mitä tahansa haluaa ei liian myöhäistä löytää uusia puolia itsestään. Sieltä alkaa sitten kummuta myös se positiivinen asenne niin elämään kuin tekemisiin.
Ja sinäkin olet sitä jo löytänyt. uskalsit astua askeleen eteenpäin ja löytää uuden koirarakkauden Wupen. Siitä vaan nyt sitten jatkat eteenpäin itsesi uudistamisen kanssa. Sinä pystyt mihin vain. Ja osaatkin jo monta asiaa monella kielellä. Ajatteles, suomeksi , saksaksi ja turuksi. eikö olekin mahtavaa ja hieno alku uusille asioille.
Terkkuja Wuppelaan täältä Essilästä.