Näppieni alla on uutuuttaan kiiltelevä joululahja, Applen macAir läppäri. Ihana otus, jonka tutustumiseen näyttää menevän aikaa, systeemit ovat niin erilaisia. Näyttö ja värikylläisyys hivelee silmiä, mutta windowsin systeemeihin tottuneena olen tämän kanssa enempi sormi suussa. Yritän silti nyt päivittää tämän kanssa blogiani edes hiukan. Kuvat tulevat sitten myöhemmin.
Vuosi alkoi huonosti, sillä Onni tuli kipeäksi. Hän oli silloin vielä täällä, joten käytettiin päivystävää täällä. Kaiken häsläämisen jälkeen ja parin käynnin jälkeen ei oltu yhtään viisaampia. Onni vietti myös yhden yän klinikalla tarkkailtavana. Poju oli sen oloinen, että luultavimmin massuun sattui eikä ruoka oikein maistunut, sehän on Onskulle ihan tavatonta. Vaan mitään vikaa ei pojasta vieläkään ole varmaksi löytynyt. Antibioottikuuri on korjannut asiaa ja pojulle ruoka taas maistuu, mutta vieläkin tutkimuksia jatketaan, emme siis ole yhtään viisaampia. Onni on reipas ja virkeä taas, me ehkä emme. On vähän sellainen olo kuin odottaa josko taivas ei sittenkään putoaisi niskaan vaan syyksi löytyisi joku ihan helppo juttu korjattavaksi. Tällä viikolla Onni menee uuteen ultraan ja verikokeisiin, katsotaan mitä sitten tuleman pitää.
Poju on niin rakas kuin vain perheenjäsen voi olla. Lapsesta on aina huoli, karvaisestakin, jos joku vaivaa. Näin se vaan menee.
Täytyy sanoa, että päivystävän klinikan toimiin en ole kyllä ihan tyytyväinen. Kohtelu oli ystävällistä, mutta sekavaa. Lääkäri pomppi sinne tänne, ei ollut rauhaa tutkimushuoneessakaan, kun tultiin sinnekin lääkäriä hätistelemään sanomalla, että kolme potilasta jonossa. Entä sitten, meidän potilaamme oli tutkittavana, eikö se ollut yhtä tärkeää kuin muutkin. Onni oli sentään ollut siellä koko yön. Eiköhän hän ollut siis tullut ensin.
Kun Onni sitten palasi emäntänsä kanssa kotiin ja valmistautui kontrolliultraan omalla paikkakunnallaan, pyydettiin hänestä otettuja kuvia ja labratuloksia kopioina. Vaan niitä ei sitten löytynytkään, ei kuvia eikä labroja.
En voi ymmärtää, miten voi sellaisen klinikan toimintaan luottaa oman lemmikkinsä terveydenhoidon, joka ei pysty kortistoimaan sen paremmin kuvia kuin labroja. (Syvä huokaus)
No asiaa hoidetaan nyt muualla ja toivon todella, että se selviää. Mutta kustannuksia tästä kertyy. On vähän sellainen fiilis ettemme saaneet ihan täydestä rahoillemme vastinetta ensimmäisillä kerroilla.
Kehon kutistus on myös meneillään, sekä minun että Messisen. Minuun luodaan merkitseviä katseita aina välillä. Ruokakupin kimppuun käydään kuin olisin pitänyt neitiä nälässä ja kuppia nuollaan monta minuuttia ihan vaan mieltä osoittaakseen. Nälkää neiti ei siinä mielessä kärsi, olen vain nyt paremmin katsonut liikunnan määrää ja laittanut kuppiin sapuskaa sen mukaan.
Kunhan tuo vietävän lumi ja liukkaus lähtee, lähdemme Messisen kanssa jälleen hölkkäpolulle.
Minä pidän omaa dieettiäni ja kotijumppaa. Kesän tullen on kyllä syytä olla pikkuisen toisessa mallissa, ihan kaikki. Mieli ja kroppa.
Mutta tämä nyt tällä kertaa. Palaillaan ja halirapsut rekuillenne.
Puss onch kram.
Voi, kuinka hienosti sanottu: "Aika on hupaa tavaraa, jos et pidä varaasi, se karkaa käsistäsi." Oikein jäin miettimään sana sanalta tuon lauseen sisältöä. Niinhän se on. Päivät soljuvat vauhdilla ohi, tiimalasin hiekka senkus vähenee. Kuinka arvokasta aika oikeastaan onkaan!
VastaaPoistaSurkean surkeaa on koirapojan sairastelu. Toivotaan, että saa terveen paperit, kun tutkimukset on tehty ja vastaukset saatu! Tuo kertomasi eläinklinikan toiminta on ala-arvoista, kai annoit siitä noottia? Vaikka jälkikäteen, ei tuota voi hiljaa hyväksyä, palautetta pitää antaa, että huomaavat parantaa vastaanottonsa toimintaa.
Voi kuule, mullekki on tullu sentei vyätäröl ja reisii ja vaakan viisari meinaa heittää ympäri. Ja housukki pingottaa. Ja sokerikoukus ollaa, taistellaa pirust vastaan, mut nyt on polvekki hiuka epäkunnos, nii ei voi pal liikkuu.
Hyvää vuaren alkuu kumminkis, teil kaikil!
Onni on tyttären koira joten en voi ilman lupaa palautetta antaa. Taisi tytär kyllä tehdä selväksi mietteemme moisesta, koskapa langan päässä oltiin kovin noloja. Ja anteeksipyytäviä. Mutta huolestuttavaa oli se, että tytär ymmärsi ettei tainnut olla eka kerta sählätty, eikä varsinkaan siltä lääkäriltä.
VastaaPoistaHarkitsen kyllä tarkkaan ennen kuin omaani sinne vien ja jos pakosta sen joudun tekemään niin olen kyllä sitten kyselevä ja vaativa asiakas..
Mää olen ny julistanu soran fläskei vasta ja ilmottanu ropal ettei tämmöne enää käy. ere onki nys sit kauhja taival kärsimyst piina ja potutust sekä hikke. En anna periks ja ratekia on tehty ny viimose pääl. Tuumaaka en anna periks. Mää tsemppaan itteeni ny täl mantral.
Tsemppii sinnekki ja terkui.
Nyt tuli gaamee huali Onnista! Toivottavasti vaivojen syy selviää ja ennen kaikkea Onnin vointi pysyy hyvänä. <3<3<3
VastaaPoistaIhan gaameeta on myös, jos ellilästä saa huonoa hoitioa/palvelua. Silloin kun (karva)lapsi on sairas, niin haluaa todella, että lääkäri ja hoito on ensiluokkaista. Onneksi tytär on ilmeisesti saanut sittemmin hyvää palvelua ja Onnin asiaa selvitekllään perin pohjin.
Kaikkea hyvää toivon tietysti Onnille, mutta myös teille kaikille, puss&kram, ihanaiset! <3<3<3
PoistaHeeeeiiii <3. Kuinka ihanaa kuulla sinusta. Superhienoa.
Onni menee nyt torstaina kontrolliin ja uusiin verikokeisiin. Olen sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että saamme vastauksen. Ja että se on jotain ihan yksinkertaista helposti hoidettavaa. Onni on pirtee ittensä, että emme oikein usko mihinkään kovin vakavaan. Nii ja Onnilla on myös ns. "kevättä korvien välissä" ja sekin nyt pikkuisen sotkee näitä kuvioita. Jäbä on toooosi in love sohvatyynyyn, oravapehmoon , äipän käsivarteen (huonolla menestyksellä) jne jne.
Nyt asiat selvitetään kunnolla ja pohjamutia myöten. Ja tässä lääkärissä Onni on saanut ellin jakamattoman huomion. On keskitytty kokonaan siinä tilanteessa häneen.
Isot halit sinne. Odotan innolla päivitystä. Muruliinit <3
Voi kurjuus, mikä vuoden aloitus teillä :/ Ja ell pitäisi kyllä aina joka kerta, keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla ja intensiivisesti, niin kova huoli näistä karvaisista on aina (ja reissut maksaakin maltaita)! Tsemppiä Onnille!
VastaaPoista